Huomasin, että tälle palstalle kirjoitellaan kaiketi myös särkyneiden sydämien kokemuksia. Valitettavasti kirjaston koneilla en ehdi lukemaan muiden kokemuksia, muuta kuin joskus emailiin tulleet vastaukset, joten jos joku haluaa kommentoida tarinaani mailissa, niin olis kiva kuulla, jos joku on kokenut samaa.
Itse olen uskova (en hihhuli enkä "pakkojulistaja"-tyyppiä, vain ainoastaan kr-arvoja noudattava) nainen, jo 29 v. Kun vihdoin ja viimein tapasin netissä järkevän, uskovaksi itseään nimittävän miehen, jonka kanssa seurustelin 5kk aktiivisesti, jätti hän kuitenkin mut siksi, kun en uskovana jaksanut kuunnella hänen jatkuvaa kiroilua, ja vain suutuin hänelle ko.asiasta muutaman kerran todella.Myös raha-asioissa hän ei halunnut olla kanssani, koska olen köyhä. Matkustin hänen takiaan aina satoja kilometrejä, ja kaikki rahani menivät matkoihin ja velkaakin jäin ystäville, silti hän ei edes halunnut ostaa mulle jogurttipurkkia kun pyysin. (?) mielestäni käsittämätöntä?!
Olen vain todella pettynyt siihen, että miksi uskovaksi itseään nimittävät käyttäytyvät näin.
Taas ei-uskovista en löydä ketään, koska he haluavat ehdottomasti seksiä ennen avioliittoa, ja haukkuvat lesboksi ja pihtaajaksi yms. jos haluisin itse odottaa nyt avioliittoon asti.
Mielestäni en ole pihtaaja, sillä seksiähän haluaa niin paljon kuin saa ja usein, mutta itse kun haluaisin sen tapahtuvan seuraavaksi ja aina..vain vihkimisen jälkeen, jotta tietää että toinen rakastaa, eikä vain sano rakastavansa ja sitten jättää ko.itsekkäiden syiden takia.
En ole lesbo, vaikka muut niin väittävätkin, joiden kans olen kirjoitellut.
Eikö tästä maailmasta enää löydy tavallisia, kr-vakaumuksen omaavia, ja kr-arvoja noudattavaa ihmistä?
En saarnaa kenellekään, sillä kaikki luulevat tämän olevan tuomitsemista, ihmettelen vain, eikö uskoville naisille enää ole puolisoita. Olenhan itsekin avosuhteessa elänyt, mutta inhottaa kun mies ei ota sitten vastuuta lupauksistaan, ja jättää noin vain, edes suostumatta tapaamaan ja puhumaan, vaikka sanoo olevansa uskis, ja siksi en halua enää avosuhdetta, kun ei se toimi, jos itse haluaa lapsia ja perheen, ja toinen on vain seksin takia...
Noh, en tiedä, on vain vaikea olla, kun ei ole enää missään suomal.kunnon kristill.miestä, joka olisi silti "normaali" ja elämää nähnyt..ja terve, sillä useat kirkolliset näyttävät olevan joko masentuneita tai maanisia, ylilihavia tms. "ei-terveitä"..
Onko ketään joka olisi kokenut pettymyksiä uskisten kans?
kirjoitelkaa emailiini ([email protected]), jos olette..
"pikkumyy"
Itse olen uskova (en hihhuli enkä "pakkojulistaja"-tyyppiä, vain ainoastaan kr-arvoja noudattava) nainen, jo 29 v. Kun vihdoin ja viimein tapasin netissä järkevän, uskovaksi itseään nimittävän miehen, jonka kanssa seurustelin 5kk aktiivisesti, jätti hän kuitenkin mut siksi, kun en uskovana jaksanut kuunnella hänen jatkuvaa kiroilua, ja vain suutuin hänelle ko.asiasta muutaman kerran todella.Myös raha-asioissa hän ei halunnut olla kanssani, koska olen köyhä. Matkustin hänen takiaan aina satoja kilometrejä, ja kaikki rahani menivät matkoihin ja velkaakin jäin ystäville, silti hän ei edes halunnut ostaa mulle jogurttipurkkia kun pyysin. (?) mielestäni käsittämätöntä?!
Olen vain todella pettynyt siihen, että miksi uskovaksi itseään nimittävät käyttäytyvät näin.
Taas ei-uskovista en löydä ketään, koska he haluavat ehdottomasti seksiä ennen avioliittoa, ja haukkuvat lesboksi ja pihtaajaksi yms. jos haluisin itse odottaa nyt avioliittoon asti.
Mielestäni en ole pihtaaja, sillä seksiähän haluaa niin paljon kuin saa ja usein, mutta itse kun haluaisin sen tapahtuvan seuraavaksi ja aina..vain vihkimisen jälkeen, jotta tietää että toinen rakastaa, eikä vain sano rakastavansa ja sitten jättää ko.itsekkäiden syiden takia.
En ole lesbo, vaikka muut niin väittävätkin, joiden kans olen kirjoitellut.
Eikö tästä maailmasta enää löydy tavallisia, kr-vakaumuksen omaavia, ja kr-arvoja noudattavaa ihmistä?
En saarnaa kenellekään, sillä kaikki luulevat tämän olevan tuomitsemista, ihmettelen vain, eikö uskoville naisille enää ole puolisoita. Olenhan itsekin avosuhteessa elänyt, mutta inhottaa kun mies ei ota sitten vastuuta lupauksistaan, ja jättää noin vain, edes suostumatta tapaamaan ja puhumaan, vaikka sanoo olevansa uskis, ja siksi en halua enää avosuhdetta, kun ei se toimi, jos itse haluaa lapsia ja perheen, ja toinen on vain seksin takia...
Noh, en tiedä, on vain vaikea olla, kun ei ole enää missään suomal.kunnon kristill.miestä, joka olisi silti "normaali" ja elämää nähnyt..ja terve, sillä useat kirkolliset näyttävät olevan joko masentuneita tai maanisia, ylilihavia tms. "ei-terveitä"..
Onko ketään joka olisi kokenut pettymyksiä uskisten kans?
kirjoitelkaa emailiini ([email protected]), jos olette..
"pikkumyy"
Vastaukset 13
Vanhimmat
molemmat "pihtaa" avioliiton solmimiseen saakka, todellakaan takaa sitä, etteikö myöhemmin voi ero tulla.
nim. kokemusta on
yleensä ottaen lähes kaikkien ystävieni, jotka ovat uskossa, ja kr-arvojen mukaan naimisissa, heidän avioliittonsa todella näyttävät toimivan paremmin kuin ei-uskisten, joilla on kuitenkin selvästi yleisemmin avio/avoeroja, kuin uskiksilla.
totta kai kaikki uskiksetkin ovat yhtä syntisiä kuin muutkin ihmiset, sitä en ole sanonut ett olis "pyhempiä" vain ei vaan jaksa jos toinen kiroilee joka pv, mikä on kuitenkin 10 käskyä vastaan..toki jonkin todella pahan tapahtuman yhteydessä tai hirveästi suuttuessa jokainen kiroilee, muttei vaan jaksaisi kuunnella suomalaista machokiroilua saat.ja perk..alkuineen kun luonnonmukaisempiakin nimityksiä on keksitty. esim. ranskalaiset käyttävät sanaa "merde" mikä ei kuitenkaan ole Jla:n pilkkaa.
Mutta turha kai sitten etsiä tästä maasta ketään samoja arvoja noudattavaa.Ateismihan on myös uskonto, se vain ei toimi jos itse haluaa kr-kasvatuksen lapsille ja toinen haluaa Jla:n kieltävän uskonnon.
taas kerran järjestäytyneiden uskovaisten ahdasmielisyys. Mitä pahaa tekee sulle pari kirosanaa. Oletko ikinä ajatellut, että ne on vaan sanoja. Ne ei tee muuta kun kuuluu korvissamme. Sanat sellaisenaan ei ole koskaan vahingoittaneet ketään. Ne on aina ne teot ja tekemättä jättämiset jotka sen vahingon aiheuttaa. Ja jos satut loukkaantumaan jostain sanoista niin eihän ne sanat luokaannu, vaan sinä itse. Se on luonteen heikkoutta, jos antaa niiden vaikuttaa. Ihan teidän omia sanoja lainaten, että älä tuomitse, ettet tule tuomituksi. Minua henk.kohtaisesti ei ole koskaan haitannut kenenkään usko tai uskonto. Niin kauan kun se joku on valinnut sen täysin vaapasta tahdosta, eikä aivopesun tuloksena. Niin kuin se useimmiten tapahtuu. Jos lapselle jo pienestä pitäen aletaan syöttää kristinoppia, antamatta lainkaan kypsyä itse omaan päätökseen, että mitä se haluaa.
Ja sitten niistä uskovaisten avioliitoista. Kuin monen avioliiton laadun sä oikeasti tiedät? Näet vaan ja ainoastaan sen mitä sulle näytetään. Jos et osaa lukea ihmisiä, niin todellinen tila jää sulla kyllä huomaamatta.
Niin kuin täällä eräs toinenkin kirjoitti, että onko väliä jos toinen ei ole uskossa, tai ei halua naimisiin yms. Ei jumalanne, ei papit, ei kristinusko elä parisuhteessa. Sen tekee ne kaksi ihmistä jotka omasta vapaasta tahdosta valitsee toisensa. Niin mikä oikeus on kenelläkään tulla sanomaan kahdelle niin päättäneelle ihmiselle" kunnes kuolema erottaa"? Eiköhän sekin ole kahden kauppa? Ja jos suhde ei toimi, eikä kumpikaan näe ratkaisua ongelmiin, niin mitä pahaa on siinä jos erotaan. Onko parempi kitua koko elämä onnettomassa suhteessa, kuin myöntää reilusti erehtyneen ja olla jatkossa parinvalinnassa viisaampi?
Elämä on valintoja. Jokainen tekee omansa. On heikon ihmisen merkki jos tarvitsee jonkun muun valitsemaan puolestaan.
Kaikkea hyvää ja jaksamista sulle valitsemallasi tiellä. Toivon vilpittömästi, että tapaat jonkun, kenen kanssa voit olla onnellinen. Meistä jokainen ansaitsee sen. Edes vähän.
Outoa kuinka ei-uskikset loukkaantuu jos vain toivoisi jonkinlaista tapakasvatusta suomalaisilta,
en ole missään muussa maassa nähnyt aikuisten ja nuorten aikuisten jatkuvaa puhetyyliä kuten suomal.kaupunkien kaduilla..yleensä joka lauseessa "vit.saat.helv.perk..yms" eihän kukaan ole sanonut että pari kirosanaa joskus elämässä haittaa, mutta ikävää kuulla että se on jokapäiväistä.
Ja jos niiden sanojen merkitystä ei ymmärrä, ei se tietenkään teitä haittaa, mut voisitte tekin ei-uskikset ottaa huomioon sen, ett jos toinen on uskis, niin ei häntä tarttis haukkua kirosanoin, koska se loukkaa hänen uskoaan, eli itseppä olet ahdasmielinen, kun et hyväksy uskiksia.
Siitä mistä itse uskikset tuomitset, niin siitä sinut tuomitaan, itseppä sen sanoit..
heh-heh, jos noin ajattelette ei-uskikset niin en tosiaan sellaista kumppania halua.
Kuka on sanonut ett lapsia pitää pumpulissa kasvattaa? Mutta jos ei teillä ei-uskiksilla ole ymmärrystä kasvatustieteestä, niin jo siinä huomaa että jos kotona kiroillaan jatkuvasti, ja poltetaan päivittäin ja juodaan usein kännit oppii lapsetkin sen..ja sit muut kansakunnat ihmettelee miks suomes on näin suuri alkoh.ongelmat ja käytösongelmat..joten vanhemmat voisivat kuitenkin käyttäytyä pääsäänt.hyvin, jottei tulisi niitä ongelmanuoria, joita suom.perheis paljon..
Äläkä taas ymmärrä väärin, ett muka oisin väittänyt uskovien täydellisyyttä, en tietenkään, mutta kun lasken eronneet avoparit,joita tunnen ja avosuhteet kaveripiiristä tunnen yli 40 ei uskista monesti eronnutta ja kumppania vaihtanutta työkaverit samoin, kun taas vain 4 uskis kaveriani on eronnut ja 2 avosuhteesta ei uskista , tunnen n.yhtä paljon uskiksia ja ei-uskiksia, eli maalaisjärjellä voit laskea.
siunausta sulle silti, vaik uskiksia noin vihaatkin
sanani väärin. Luehan uudestaan, kun kirjoitin, ettei minua ole koskaan haitannut kenenkään usko ta uskonto. Eiköhän se ole jokaisen henkilökohtainen juttu. Ja toiseksi en vihaa mitään, enkä ketään. Elämä on helpompaa näin. On toki asioita ja ihmisiä kenestä en pidä, mutta tässä maailmassa on vielä riittävästi tilaa että voin välttää niitä. Mun pointti oli siinä, että jos en ole liittynyt mihinkään uskonnnolliseen ryhmään, ei tarkoita sitä että olisin automaattisesti niitä vastaan. Se nyt vaan ei ole minun juttu. Olen ainakin tähään päivään asti kyennyt tekemään omat valintani ja kantamaan vastuuni niistä. Syyttämättä jumalaa tai paholaista tai ylensäkään ketään.
Esittäisin sulle yhden kysymyksen. Uskovaisena ihmisenä oletko koskaan pohtinut mikä tai kuka se jumala on? Jeesus se ei ollut. Se on varmaa. Jeesus oli vaan yksi valaistunut ihminen, joka sai selville mikä se on. Ja se puhui siitä muille vertauskuvilla. Sekin on asia mitä jokaisen ei tarvi tietää. Mutta se on jokaisen mahdollista selvittää. Kunhan pysähtyy joskus miettimään, että mitä niillä sanoilla oikeasti tarkoitetaan. Ne kaikki on vihjeitä.
Ja olen muuten samaa mieltä kanssasi siitä liiallisesta kiroilusta kaduilla. Ei ole kovin kaunista kuunneltavaa. Vaikka kyllä itseltäkin niitä tulee.
Kiitoksia sinulle siunauksestasi ja hyvää jatkoa!
kiroilisivat kuvailemallasi tavoin, tarkemmin sanottuna ei yhtään. Joskus olen kuullut heidän suustaan ruman sanan, kun ovat loukanneet esim. jalkansa jne. Muuten ei. Kaikilla ihmisillä ei ole vain tapana tehdä niin, oli uskovainen tai ei.
yleensä kauimpana siitä, missä ne väittää olevan, saarnaavat. Jos olet ymmärtänyt mistä on kyse, et enää tarvitse muita uskovaisia, vaan sinua ymmärtävän ihmisen. Ihmisen joka hyväksyy sinun uskon ja jonka mahdollisen ateismin sinä hyväksyt. Loppujen lopuksi on se teidän välinen rakkaus mikä kruunaa kaiken. Se joku saattaa olla kuka tahansa. Pidä avoin mieli ja saatat kohdata hänet nopeammin kun uskotkaan. Onnea matkallesi!
niinkun minä ja moni muu...rukoilisit itselles puolisoa ja odottasit ja kävisit sellasissa paikoissa jossa "voisi" olla todellisia miehiä..ei ravintoloissa ym,,ym...
OVAT IHAN KUNNON IHMISIÄ.SINÄ=ELI HÄN ON TAVANNUT VALITETTAVASTI "EHKÄ USKOVAISEN".EI USKOVAINEN SAA KIROILLA.EIKÄ USKOVAINEN KATO ONKO TOISELLA RAHAA VAI EI.OLEN ITSE USKOSSA.OIKEA USKOVAINEN ON INHIMILLINEN.ATEISTIN MIEHEN KANSSA EN OLISI,KOSKA HÄN ON JUMALAN KIELTÄJÄ.
Kiitoksia niille ymmärtäväisille ihmisille, jotka ovat kirjoittaneet rohkaisevasti sydänsuruja kokeneelle. Myös niille, jotka ymmärtävät sen,etten ole tuominnut ei-uskiksia, vaikka edelleen haenkin uskista. En ole pakottanut ketään uskomaan samalla lailla/tulemaan uskoon, joten toivon erityisesti ei-uskisten ymmärtävän viestini ihan psykologian/kasvatustieteen (tapakasvatuksen) pohjalta/parisuhteessa "sen oikean etsimisen" kannalta,sillä eihän tosiaan yhteiselosta tule mitään,jos joka asiassa näkökanta on erilainen ja aina tulee väärinymmärretyksi..
Itse olen elänyt nuoruudessa hyvinkin "villiä" elämää kunnes vain totesin,että haluan palata takaisin "hiljaiseen", kristilliseen elämään harrastusten ja työn /kotielämän merkeissä.
Joten jään siis edelleen odottamaan kristillisiä arvoja noudattavaa miestä, jos joskus löytyy.
Vinkkinä uskoville kristillinen deittipalvelu (kotisataman deitti netissä, etsikää hakusanalla), mutta varoituksena, että siellä on paljon "sairaita" ihmisiä /mielestäni myös paljon "hihhuleita", joskin edellisen ex-äni löysin muutoin sieltä, harmi vaan etten tajunnut silloin itsekään kr-arvojen psykol.etuja, joita noudattamalla oisin huomannut hänen olevan itsekäs jo heti alussa, enkä vasta 5 kk:n valehtelun jälkeen, kun kävi ilmi, mitä hän halusi: rikkaan naisen ja vain seksisuhteen, vaikka meillä oli yhteiset harrastukset ja muutoin tosi hyvä suhde, eivät moraaliarvot olleet yhtään MITENKÄÄN samat.
Noh,turhapa tuota on enää jossitella.
Hyvää syksyä kaikille ja onnea sen oikean löytämiseen!
ps.edelleen saapi vastata emailiini [email protected]
Mitä jos toinen ei halua mennä naimisiin, mutta rakastaa kumminkin ehdoitta? Onko Avioliitto sulle joku onnen tae? Ihmisiähän tässä vaan ollaan, joten ei se sormus sormessa ja pari kulutettua valaa auta mitään jos toinen haluaa erota. Kai uskovainen voi kiroilla? Siis eihän se saisi olla kiellettyä vain siksi koska uskoo johonkin yliluonnolliseen olentoon, jonka luullaan olevan olemassa.
kokeile rehellistä ateistia
Tuollainen ihminen ei ole uskova, hän valehtelee vain olevansa.
Uskova ei käyttäydy noin, hedelmistäänhän puu tunnetaan, ei siitä mitä hän sanoo, vaan mitä hän tekee.