Niin ainaki mulle on käynyt. Tai johtuukohan se vaan siitä ettei tää mies osaa sanoa suoraan. Yrittää olla hienotunteinen ja mä hölmö ymmärrän sen niin, et vielä on jotain toivoa. Et me tavataan. Ja yritän ehdotella. Olen säälittävä... Ollaan siis tapailtu muutaman kerran ja ennen sitä pidetty yhteyttä. Hän on mua vanhempi ja kokeneempi. Itse olen elänyt nuoren elämäni suhteessa saman ihmisen kanssa. Nyt meni vissiin pää sekasin, ku etenin niin pitkälle mulle tärkeen ihmisen kanssa. Luulin merkitseväni hänelle enemmän. Niin, ettei tätä vois vaan lopettaa liukenemalla paikalta. Sanomatta suoraan että ei enää koskaan. Toisaalta en haluaisi sellaista kuulla. Parempi se silti olisi kuin tämä. Elättelen toivoa. Kaipaan ja ikävöin. Pohdin mikä meni pieleen ja mistä kaikki alkoi ja mihin johti. Pieni sydän ei aina ymmärrä maailman kovia tuulia. Ei tahdo kestää. Sattuu!!!
Joku jossain sanoi et ei ole reilua jättää toista roikkumaan ja elämään toivossa. Niin on ny käyny. Onko kokemuksia ja hyviä vinkkejä miten edetä ja selvitä?? Toiset ehdottaa etsimään ja ajattelemaan uutta. Ei sovi mulle. Täytyy edetä vasta,kun on vanhat surtu alta pois.
Joku jossain sanoi et ei ole reilua jättää toista roikkumaan ja elämään toivossa. Niin on ny käyny. Onko kokemuksia ja hyviä vinkkejä miten edetä ja selvitä?? Toiset ehdottaa etsimään ja ajattelemaan uutta. Ei sovi mulle. Täytyy edetä vasta,kun on vanhat surtu alta pois.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mua ärsyttää, kun juttu päättyy hiljaisuuteen. Tyypistä ei enää kuulukkaan mitään. Eikö olisi reilumpaa sanoa suoraan, että nyt ei kolahtanut, ettei toinen jää roikkumaan ja odottelemaan.
Itse olen samassa tilanteessa, tyypistä ei ole kuulunut juuri mitään vaikka aikaisemmin oli innokas soittelija ja viestittelijä, ja ehdotteli innolla tapaamisia.. Eipäs enää. Nyt vain hiljaiseloa, vaikka tietenkin viesteihini vastailee.
Sen verran täytyy olla suojeluvaistoa, että päätin itse laittaa viestin, jolla jutulle saatiin päätös, toivottelin hyvät jatkot ja nyt voin aloittaa itse puhtaalta pöydältä, eikä häntä tarvitse miettiä..
En tajua itsekään, miksi suhde pitää lopettaa tollai, ettei kommentoi mitään. Faktahan on se, että suhde päättyy, eikä syyt sitä muuta, mutta olisihan se kiva tietää, mikä muutti toisen mielen. Olen hyvinkin katkera eräälle vanhemmalle miehelle ku ei selitelly, ku vasta utelun jälkeen. Vastaukseksi tuli: Pitää kuulemma pitää kulissit ja perhe kasassa.. Aikuismaista.
Mahtaako nää tähän tyyliin toimivat olla aina miehiä?Herää epäilys,että useimmin on. Ja hyvä jos joku osaa vaatia vastauksia tai laittaa itse jutulle pisteen. Musta ei siihen ole. Oon vaan edelleen kiinnostunu enkä halua sanoa viimeistä sanaa. Ehkä ei sitä koskaan sanotakaan. Jää ikuisesti roikkumaan koko homma. Tällä hetkellä elän tässä. Ei oo kiirettä eteenpäin ja haaveilla ja muistella voi aina. Ne ei ketään muuta ainakaan satuta. Itseäkin vaan jos niihin uskoo liikaa. Sitä yritän välttää.
Ja tossa oot kyllä oikeessa, et olis kiva tietää mikä muutti mielen. Jos ei toinen kerro, ni ei auta ku ite miettiä (luulla) kaikenlaista.
Tsemppiä vaan kaikille ihmissuhteisiin. Ottakaa iisisti ja eläkää ihmisiksi!! Sitä yritän myös minä.
Niinhän nää parisuhteet tuntuu tätä nykyä menevän.
Ite oon kans umpikujassa suhteen kanssa, jonka toinen osapuoli halus erota muutama viikko sitten ja minähän otin sen vielä anelujen jälkeen takasin. Se on kai joku kirjoittamaton luonnon laki, ettei suhde voi sen jälkeen enää toimia. Mä en vaan pysty luottamaan ja nyt musta tuntuu, että pitäis erota, mutta en silti saa sitä sanottua, sillä jotenkin hassulla tavalla se toinen tuntuu vaan niin hyvältä. Harmi vain, että ainakaan musta ei tunnu, että se toinen välittäis tarpeeksi musta. Tämä on ehkäpä ensimmäinen kerta, kun olen kenenkään miehen perään näin paljon jäänyt haikailemaan....