jälkeiseen ystävyyteen?
uskotteko
suhteen
372022
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 37
Vanhimmat
kun omakohtaista kokemusta.
ja vielä toinen rakastaa ysTävyys on MAHDOTONTA
Minä olen lähes kaikkien kanssa oikein hyvissä väleissä. Itseasiassa olin eilen baarissa entisen heilani kanssa. Tosin seurusteusta on jo aikaa 19 vuotta. Ja tänään ex-avovaimoni soitti ja kysyi remonttineuvoja.
Täytyy kuitenkin todeta, että suhteen loputtua on hyvä vähän ottaa etäisyyttä, eikä ystävyys voi toimia, jos kummallakaan on minkäänlaisia romanttisia taka-ajatuksia. Joidenkin kanssa voi tulla ystävänä hyvin toimeen, vaikka seurustelu oli täyttä katastrofia.
Sulla se juttu lentää paremmin kuin on tarpeen.
Seukkasit sä 16 vuotiaana ja menit avoon??
Laitahan profiilis ajan tasalle, ei sua täällä kukaan usko.
Sisälukutaidosta olisi hyötyä ennen kommentointia.
sentään remonttireiskaksi tai ainakin neuvojaksi??? Hahaa, vedättää ne sua!!!
Mikä jottei, vaikkakin omalla kohdallani olen kokenut parhaaksi totaalisen pesäeron ja katseen suuntaamisen tiukasti tulevaisuuteen. Uskon silti, että kypsät ja terveitsetuntoiset ihmiset pystyvät varmasti asennoitumaan entisiinsä hieman pehmeämmin kuin minä ;)
yrittää roikkua vielä ystävänä kunnes tulee päivä että sekin loppuu.
Ero ei tule jos rakastaa!!!!!!! Roikkuminen on itsekeskeistä skeidaa!!!!! Antakaa entistenne mennä. Teillä on varmaan hauskaa roikkua entisissä ja pilata niiden mahdollisuudet jatkoon jonkun toisen kanssa. Tai ainakin te yritätte vaikka itse mahdollisesti heititte kaverinne ulos.
"Ero ei tule jos rakastaa!!!!!!!"
Yksipuolinen rakastaminen on kyllä niin tylsää touhua, ettei sijoitu ainakaan minun harrastuslistani kärkipäähän. Ero tulee satavarmasti. Sen jälkeen loukattu ylpeys järjestääkin asiat siten, ettei takuulla tule roikuttua kenessäkään, saati pilattua tämän mahdollisuuksia jatkoon uuden ihmisen kanssa - samallahan se pilaisi minunkin mahdollisuuteni.
poikkeuksena ovat lähinnä sellaiset siviilisuhteet, joissa nainen on huijannut antamalla ymmärtää että..
lienee kyse ystävyydestä? Kun voi käydä niinkin, että toinen takertuu siihen exäänsä. Silloin ei ole kyse ystävyydestä, tai kaveruudesta.
Ratikkakuski taisi todeta, että kummallakaan ei saa olla romanttisia taka-ajatuksia. Ei saa olla, ei. Mutta mitenkäs tämä todistetaan kun toisen sisintä ei voi tuntea? Jommallakummalla voi olla kytyä toisen suhteen. Tai se kyty tulee sitten myöhemmin, "olihan meillä niitä hyviäkin hetkiä" plaaplaaplaa ja muuta lässytystä.
Lisäksi uudessa suhteessa voi aiheuttaa, ja todennäköisesti aiheuttaakin, ongelmia niiden entisten kanssa pyöriminen.
Vastaus: en usko YSTÄVYYTEEN. Ainakin miten itse määrittelen ystävyyden, niin sellaista ei suhteen jälkeen tule olemaan. Ei sitten millään.
se suhde muuttuu ystävyykseni ja kaveruudeksi ennen kuin yhdessäolo loppuu. Riippuu myös hyvin paljon kyseessä olevista ihmisistä ja syistä, jotka johtivat suhteen loppuun, mutta voin taata, että omalla kohdallani kyse on tasan ja tarkkaan ystävyydestä.
Minä jopa neuvoin eksääni uudessa suhteenyritelmässään ja hyvin taisin neuvoa kun ovat nykyisin naimisissa :)
Ystävyys onnistuu vaikka sitä kytyäkin olisi, sillä realisti kykenee laittamaan sellaiset tunteet sivuun. Ystävyyssuhde on sekin suhde, joka vaatii työtä!
toiset ymmärtävät ystävyyden eritavalla kuin toiset :P
Mut joo, on todennäköistä että suhde muuttuu jossain vaiheessa ystävyydeksi / kaveruudeksi. Jos se ei pääty jo ennen sitä. Tunteet lakastuvat ja sitten suhteen jatkon taitaa ratkaista homman mielekkyys. Vaihtelee tietenkin eri ihmisten kohdalla, paljonkin. Ja tilanne / syyt, missä suhde päättyy, vaikuttaa. Kuten totesit.
Mutta koska on mielekkäämpää udella sun asioitasi, niin miten koet ystävyyden tähän exääsi? Jos vertaat sitä siihen aikaan kun tutustuitte / ennen suhteen aloittamista / missä tilanteessa lie ne roihuavat tunteet tulleetkaan kehiin (jos ovat tulleet) ja vertaat sitä nykyhetkeen, niin miltä ystävyys tuntuu? Siis jos vertaat tätä ystävyyttä exääsi johonkin toiseen ystävääsi.
Koetko edelleen lämpimiä tunteita tätä exää kohtaan? Tarkoitan sitä, että tunnetko hänen olevan jollakin tavalla spesiaalimpi tapaus (juuri niiden mahdollisten lämpimien tunteiden takia) kuin joku toinen hyvä ystäväsi? Jos koet hänet jotenkin erikoisempana kuin muut hyvät ystäväsi, niin voiko se sittenkään olla pelkää ystävyytä?
Noh, tämä nyt taitaa olla vähän tikusta revitty kysely kun kuitenkin lisäsit loppuun tuon "ystävyys onnistuu vaikka sitä kytyäkin olisi, sillä realisti kykenee laittamaan sellaiset tunteet sivuun".
Niin tuosta lainauksesta jäi kieltämättä sellainen maku, että sinulle on tunteita tätä exääsi kohtaan. Kuitenkin realistina, kenties tilanteen mahdottomuuden ymmärtävänä, laitat ne tunteet järjestelmällisesti syrjään.
Enkä yritä olla ikävä ihminen, muuten vaan utelen :)
tämän kyseessä olevan eksän kanssa emme enää juurikaan ole yhteyksissä, mutta tarina on sama kuin muiden perheellistyneiden kavereiden kanssa: ei vain ole samat kuviot.
Mutta ei, ei ollut mitään kummankaan puolelta. Minä olin se, joka jätti, juuri tuon kaveruuden puolesta. Mutta muutama vuosi siinä vierähti sitten ihan kämppiksinä. Ja ei, se ystävyys ei poikennut juurikaan muista ystävyyssuhteistani, paitsi että pystyi kokemuken äänellä kuittailemaan/vitsailemaan intiimeistä asioista :)
Olen tavannut muutaman kerran miehen, joka on ihastunut minuun. Ja minä taas - tavoille uskollisena :) - ahdistunut. Ystävinä ollaan silti pysytty. Minulla on kolme tällaista sydänystävää, ja tämän perusteella oletan, että vastaava tunteiden syrjäänheittäminen onnistuisi myös tapauksessa, jossa suhde on ollut olemassa. Mutta en tiedä, oletan vain.
Mainittakoon että tämä kyseinen eksä, joka jäi ystäväkseni, on poikkeustapaus. Kaikista muista olen halunnut mahdollisimman kauas ja kaksi on sellaisia, että oksentaisin siltä seisomalta jos sattuisin törmäämään tai edes vaikka kuulemaan äänensä.
Kannattaa tehdä ainakin entisille "reijilleen" peli selväksi. Ei kannata antaa niiden sotkea enää omaa elämää.
Kaikessa pätevä ja etevä! Hyvä sinä!
"Minä olin se, joka jätti, juuri tuon kaveruuden puolesta. Mutta muutama vuosi siinä vierähti sitten ihan kämppiksinä. Ja ei, se ystävyys ei poikennut juurikaan muista ystävyyssuhteistani..."
Mutta jos sinä olet jättänyt tämän kaverin, niin voisi olettaa hänellä olleen jonkinlaisia tunteita sinua kohtaan siinä jättöhetkellä...
Sitten olette vielä olleet kämppiksinä eikä se ystävyys juurikaan eronnut muista ystävyyssuhteista...
Höh, mäkin haluan olla sun ystävä, otatko sä mut... ;)
Noh, ehkä mulla on vain hieman tuhma mielikuvitus :)
Mutta hieman vakavammin, niin eikö tuossa teidän tilanteessa kuitenkin ole sellainen mahdollisuus, että vaikka sinun tunteesi haalenivat, niin tämä jätetty kaveri on kuitenkin haikaillut sinun perääsi, ainakin jonkin aikaa? Tuskin hänellä oli sellaista on/off-kytkintä, että "nyt kun NoJust jätti mut, niin en enää haikaile hänen peräänsä. Voin olla hänen ystävänsä vailla mitään romanttisia taka-ajatuksia" :)
Vaikka toisen (=sinun) tunteesi kuihtuivat ja muuttuivat kaveruudeksi, niin tämähän ei automaattisesti tarkoita että tämän kaverinkin tunteet olisivat yhtä taka-ajatuksettomat.
Samoin tuo tilanne (anteeksi että huomautan, tämä on vain minun mielipiteeni) missä miehet ovat ihastuneet sinuun, niin onkohan tuo kuitenkaan ihan sellaista perinteistä ystävyyttä... Huomautan vielä, että ihmiset ymmärtävät ystävyyden eritavoin. Kun mun mielestäni miehen ja naisen välillä ei voi olla niin "puhdasta" ystävyyttä mitä voi olla samaa sukupuolta olevien kohdalla. Melko varmasti joko miehellä tai naisella on jonkinlaisia taka-ajatuksia toisen suhteen.
Jos tätä ei suostu itselleen tiedostamaan, niin voi huomaamattaan synnyttää ongelmatilanteita. Mies saattaa olla niin pässi ettei hoksaa naisen pitävän itseään VAIN pelkkänä ystävänä / kaverina.
Jotkut naiset tekevät tätä muuten tahallaan, toiset ehkä huomaamattaan tai naiiviuuttaan. Jos mies ei ole tilanteen tasalla, niin hän saattaa elätellä liikoja toiveita ystävyyden muuttumisesta parisuhteeksi.
No, tämähän ei tietenkään ole naisen ongelma jos mies ei ymmärrä, ettei nainen voisi koskaan kiinnostua tuollaisesta miehestä.
Pitäisköhän tähän loppuun vielä lisätä, että miehen ja naisen välisissä kaveri/ystävyyssuhteissa pitää varmaan olla aistittavissa jotain "miellyttävyyttä", kipinää. Ainakin jommankumman on aistittava tämä. Luultavasti molempien, toiset ehkä tiedostavat nämä asiat selvemmin kuin toiset. Siis ainakin heterosuhteissa.
Vaikka poikkeuksiakin varmasti on, niin ehkä siinä kuitenkin pettää itseään jos luulee eri sukupuolten välisten kaveri/ystävyyssuhteiden olevan kokonaan ei-romanttisia. Miehet haluavat naisia ja naiset miehiä, niin simppeliä se on.
:)
tapana sanoa äijän lempattuaan: "Ollaan ystäviä"
joka käytännössä tarkoittaa sitä että, tätä exää sitten hyppyytetään passaamassa ja palvelemassa itseään aina kun vain tarvis vaatii. Auta armias kun exä löytää uuden, silloin ollaan "ystävyyden" nimissä tekemässä hallaa miehen uudelle suhteelle konstilla millä hyvänsä. Silloin vosuille tuleekin hätä käteen: Nyt joku vie mun renkini!!!!
Mekun olemme niin ja niin hyviä ystäviä, miksi tuo uusi nainen on tullut mun reviirilleni. Kiessus sentään. En todellakaan usko suhteen jälkeiseen ystävyyteen. Aviopareilla joilla on lapsia voisi olla hyvä olla väleissä mutta vetäkää se lokaan poljettu sana YSTÄVYYS johonkin sellaiseen paikkaan jota täällä ei saa sanoa.
tosin tietysti, mikäli vaikka toisen ihmisen elämään tulee joku toinen uusi ihminen niin on jokseenkin luontevaa, että yhteyttä ei pidetä niin paljon. Silti lähinnä hassulta tuntuisi ajatus, että josko on seurustellut vaikka pidemmän aikaa, niin yht´äkkiä ystävyyskin olisi poissa :)
havaittavissa naisten taholta :)
Jotkut naiset näköjään haluavat pitää yllä näitä eron jälkeisiä ystävyyssuhteita. Mikähän siinä oikein on motiivina, että jos kerran erotaan niin vielä pitäisi jäädä pyörimään sen exän läheisyyteen?
No, ehkä ystävyyteen uskovien naisten vastaukset koskevat yhtä-kahta tyyppiä, joiden kanssa on tullut "kaunis ero" tms, siis todennäköisesti vielä niin, että nainen on ollut jättävänä osapuolena. Tai vastaavasti nainen on edelleen kiinni tässä miehessä. Muuten en tuota voi ymmärtää.
Ex on aina ex. Uuden tullessa kuvioihin on vähintään epäilyttävää, jos edelleen ollaan hyvää pataa sen vanhan heilan kanssa.
epäilyttävää! Mun miehelläni on muka ystävyyssuhde johonkin kuukauden kestäneeseen reikään. Muidu lemppasi hänet ulos kun ei "ollu valmis suhteeseen" (synnytettyään juuri edelliselleen lapsen). Nyt kuitenkin se muidu haluais vielä pallotella tän mun mieheni kanssa vaikka heidän reikäpelistään on jo pari vuotta aikaa. Se naikkonen pitää pihdeissään monia muitakin miehiä "ollaan ystäviä taktiikalla". Mä olen nyt kuitenkin päättänyt olla kaiken sen yläpuolella. Nainen on peto naiselle!
Ex-nainen petti ja lähti uuden miehen kanssa. Kun aloimme seurustella miehen kanssa niin exälle se oli järkytys. Ex-nainen aloitti laajan parjauskampanjan tuttavien parissa ja syytti erosta minua. Minä oli kuulemma sotkenut heidän välinsä.
Sitten ex-naisella meni välit poikki uuden miehen kanssa, jonka jälkeen ex-n aloitti vonkaamisen: Oli sanojensa mukaan tehnyt elämänsä virheen. Halusi takasin.
Seuraavaksi ex-n piiritti miestä; päsmätti minulle olevansa miehen "paras kaveri", olevansa oikeutettu pyytämään apua ja saamaan apua heidän suhteensa takia.
Viime viikonloppuna ex soitti pariin otteeseen. Myöhäään illalla, juovuksissa kuin ankka, haistatellen mulle. Mies ei uskonut että ex olisi voinut ko kieltä käyttää. Mutta suraavana päivänä taas sama - tällä kertaa ex soitti miehelle ja kiukustui sekä haistatteli puhelimessa minua miehelle.
Eilen puhuimme miehen kanssa. Ei, hän ei ole paras kaveri exälle, heillä meni niin huonosti ja pitkään että tavalliset ystävyysvälit eivät onnistu. Ja se että agressiivinen käytös minua kohtaan on niin selvä että emme voisi istua yhdessä (exä, minä & mies) juttelemassa, ystävyyshän tarkoittaa sitä että hyväksytään ystävän kummpani.
Exän asia viikonloppuna oli lähinnä syyttelyä, minä en hyväksy häntä (siis ex-naista), en tervehdi enkä salli heidän jutella. Kerran olemme istuneet ex-n, hänen nykyinen miehensä, mieheni ja minä samassa pöydässä oluella. Juttelu meni siihen että ex-nainen muisteli meidän uusien kumppnien kuullen heidän elämäänsä ja tekemiään.
Puhuin miehelle tästä eilen; sanoin etten todella halua kuunnella ex-naisen muisteluja (eikä hänkään), enkä voi kuvitella että olisimme "ystäviä" koska tiedän hänen ajattelevan jotta "haista sinä ämmä 'ittu" mielessään vaikka ei sitä ääneen sanoisikaan.
Ystävyys voisi olla mahdollista jos entiset kumppanit antaisivat ajan kulua ja pölyn laskeutua, hyväksyisivät uudet ihmissuhteet eivätkä kuvittelisi "omistavansa" entistä miestä/naista sen takia että ovat joskus seurustelleet.
Sanoin miehelle että näitten viikonlopun juttujen jälkeen on aina selvempää että ex-n haluaa tulla takaisin, tietää tehneensä virheen ... mutta mies sanoi että vaikka "minä en olisi olemassa" niin ex ei voisi enää takaisin tulla.
Todella ikävä tilanne kun tietää että ex tekee seläntakana kiusaa, puhuu pahaa, soittelee ja haistattelee. Ei kuvittelisi aikuisen ihmisen menevän noin ikäväksi ja ilkeäksi.
Siis: kavereita ? Joku ehkä saattaa siihen pystyä ilman sarvia ja hampaita. Mutta tämän kokemuksen jälkeen minä en moiseen usko :(
Vielä tuli mieleeni sellainen juttu, että jos rakkaussuhde on kehittynyt ystävyyssuhteesta, eikö ystävyyssuhde voisi kehittyä rakkaussuhteesta? Jos romanttinen suhde loppuu, niin miksi pitäisi luopua hyvästä ystävästä? Mutta tottakai tämä toimii vain kun molemmat suhtautuvat asiaan samalla tavalla.
Ja hyvä ystävä tajuaa, että kun toinen löytää jonkun niin kannattaa antaa tilaa ja ottaa vähän etäisyyttä.
Oli kyseessä sitten mies tai nainen, mutta heteromiehen ja heteronaisen välinen ystävyys vaatii tässä erityistä herkkyyttä. Molemmilta.
Ja miehesi ei tietenkään pistä ollenkaan pahakseen, että tämä nainen haluaa olla hänen kanssaan tekemisissä? Jos näin on, niin ompa hienoa ja sinut huomioivaa käytöstä...
Monelta ihmiseltä onnistuu tuollainen käytös, ollaan niin perhanan katkeria exän onnesta että...
Mitähän miehesi sitten meinaa kun on edelleen tekemisissä tämän exänsä kanssa...
Kaikesta huolimatta mainio esimerkki mitä entisten kanssa vatuloinnista VOI seurata. Vaikka toisaalta onkin ääripää, niin toisaalta ei sitten olekkaan. Täysin mahdollinen skenaario. Myös miehet osaavat käyttäytyä ex-n:n tavoin. Ei ehkä ihan noin akkamaisesti, mutta periaattessa samalla tavalla.
että ystävyyssuhde voisi kehittyä rakkaussuhteesta. Eihän se silloin ole YSTÄVÄsuhde, ainakaan siten miten minä ystävyyden käsitän.
"Jos romanttinen suhde loppuu, niin miksi pitäisi luopua hyvästä ystävästä?"
Heh, mutta onko se kuitenkaan pelkkä ystävä, hänhän on kuitenkin ex? Lisäksi viittaan jo aiemmin mainitsemaani seikkaan, että entisten kanssa pyöriminen ei anna sitä kuvaa, että suhde olisi loppu. Vaikka kyseessä ei enää olisikaan muu kuin platoninen suhde.
"Mutta tottakai tämä toimii vain kun molemmat suhtautuvat asiaan samalla tavalla."
Totta, vaikken kokonaisuuden kannalta olekkaan samaa mieltä kanssasi :)
"Ja hyvä ystävä tajuaa, että kun toinen löytää jonkun niin kannattaa antaa tilaa ja ottaa vähän etäisyyttä.
Oli kyseessä sitten mies tai nainen, mutta heteromiehen ja heteronaisen välinen ystävyys vaatii tässä erityistä herkkyyttä. Molemmilta."
Totta. Mutta tässä on kuitenkin pari seikkaa, joista haluan edelleen huomauttaa. Ensinnäkin, mistä tämä toisen exän kanssa suhteen aloittava tulokas voi varmaksi tietää, että kyseessä on vain platoninen suhde? Ei mistään. Varsinkin jos näillä exillä näyttäisi juttu luistavan edelleen mutkattomasti. Tällaisessa tilanteessa ei saa / ei saisi ilmetä minkäänlaista takertumista. Kummankaan osapuolen taholta. Ei sen sinkuksi jäävän exän, eikä sen suhteen aloittavan exän puolelta.
Kaikenkaikkiaan exien kanssa pyöriminen on mielestäni arveluttavaa, varsinkin mahdollisen uuden kumppanin suhteen. Minun mielipiteeni tämän asian suhteen on se, että jos aloittaisin suhteen vaikkapa sinun kanssasi, ja sinulla olisi poikkeuksellisen lämpimät välit exäsi kanssa (suhde olisi kariutunut jo aikaa sitten) niin minun mielestäni tämä olisi arveluttavaa, jopa huolestuttavaa. Ihan varmasti siinä tulisi mieleen, että onkohan se teidän juttu sitten kuitenkaan ohi...
:)
arveluttavaahan se on jos ex vielä pyörii kuvioissa mukana, kaverina... mutta ehkä ihminen ei halua menettää sitä hyvää tyyppiä kokonaan vaan haluaa pitää ystävänä... vaikka sekin on kiehtoo tässä asetelmassa, että onko sitä vanhaa kipinää mahdollisuus saada takaisin joka aikoinaan paloi?! mutta jokatapauksessa ystävyys on mahdollista siinä vaiheessa, kun niitä romanttisia tunteita ei ole enää pelissä mukana...
sudenkuoppa...
"...ehkä ihminen ei halua menettää sitä hyvää tyyppiä kokonaan vaan haluaa pitää ystävänä... vaikka sekin on kiehtoo tässä asetelmassa, että onko sitä vanhaa kipinää mahdollisuus saada takaisin joka aikoinaan paloi?!"
Jep, eli vaikka leikitään frendejä, niin silti haikaillaan ainakin vähän josko sittenkin alkaisi kipunoimaan, "olihan meillä niitä hyviäkin hetkiä"...
Oi-joi, ei näin.
Mietippäs jos sinun seurustelukumppanisi käyttäytyisi noin SINUA kohtaan... Haikailisi hiljaa mielessään entisen nuotion rikittämistä. Mitäpä lottoat, miten kivalta sinusta tuntuisi? Veikkaan ettei kovinkaan kivalta. Eikö sinunkin mielestäsi olisi selvintä, että tämä kumppanisi olisi tehnyt SELVÄN pesäeron exäänsä (oletetaan ettei mukana ole lapsia)?
"...ystävyys on mahdollista siinä vaiheessa, kun niitä romanttisia tunteita ei ole enää pelissä mukana..."
Eipäs ole, mainitsit itsekkin yhden asian, minkä takia tämä ei ole mahdollista, tai ei ainakaan ole suotavaa. Vanhan heilan kanssa pilkittely kertoo siitä, että hänessä ollaan edelleen jollain tavalla kiinni.
Todistakaa että olen väärässä :)
No, minä olenkin tällainen naiivi tyllerö ja uskon, että kun 8 vuoden takainen eksä on alttarilla valat toiselle vannonut ja vaimonsakin kanssa tullaan hyvin juttuun, että sieltä puolelta ei sitä kipinää enää iske..
Tietenkään ei aina voi olla varma, ei ystävistään, mutta ei myöskään kumppanistaan. Siksi mielestäni suhteen (romanttisen- ja ystävyys-) yksi peruspilari onkin luottamus. Ja parisuhteessa luottamus siihen, että tuo toinen on juuri minun kanssani siksi, että haluaa juuri minut eikä ketään muuta.
Jos se toinen menee eksänsä luo takaisin, niin minkä minä sille mahdan? Ei se ole eksän vika eikä kenenkään, minä vain en ollut sitten hänelle se oikea.
Minusta miehelle on iso plussa, jos osaa olla asiallisissa väleissä eksänsä kanssa. Mikään ei ole suurempi turn-off kuin edellisten mustamaalaaminen. Ja toisekseen, jos jonkun kanssa on vuosikausia ollut niin kai siinä jotain hyvääkin on? En ikinä kehtaisi vaatia, että toinen katkaisee tärkeät ihmissuhteensa, oli kyseessä sitten eksä, äiti tai kumminkaima.
Mutta tällaista täällä minun kuplassani on, hihii.
siis ystävyys suhteen jälkeen ei periaatteessa ole mahdollistako mielestäsi? minun tilanteessani asetelma vain on toisinpäin...innokkaampi osapuoli yhteydenpidossa on mies, mutta hänellä on jo uusi kumppani... siis pitäisikö minun olla siinä käsittää nyt ettei meidän ystävyys olisikaan aitoa? vaikka itse olen tyytyväinen että ollaan väleissä ja pystytään edelleen keskustelemaan kaikesta niin kuin ystävät tekevät... miten sitten näkisit tämän tilanteen =)
tytön tylleröinen täälläkin on...minun ajatukseni on että elämässä käy niinkuin on tarkoitus...ja jokaisella kohtaamisella on jokin merkitys... nimenomaan on hienoa jos osaa olla asiallinen eksän suhteen, en ymmärrä ihmisiä jotka haukkuvat entisiä kumppaneitaan, se kertoo paljon ihmisestä! vaikka ei olisikaan oltu yhdessä paria kuukauttakaan kauempaa, mutta jos toinen on ollut rakas, on niitä tunteita kokonaan vaikea heittää sivuun...
mutta kieltämättä tulee mieleen, että haikaileekohan tämä mies sun perääsi... Ainakin jollakin tavalla.
Mutta tämä on vain mun mielipiteeni, tähän aikaan illasta :)
Ei sinällään, kyllä minäkin tiedän elävästä elämästä esimerkin, missä eronneet olivat "ystäviä" eron jälkeen. Tosin erosta ehti kulua aikaa. Ja en kyllä ole siitäkään ihan varma, että oliko se sittenkään pelkää "ystävyyttä", ainakaan toisen taholta. Ehkä siinä oli jotain pientä haikailua mukana. Tiedä häntä.
Missäs vaiheessa tämä kääntyi exien mustamaalaamiseksi? Mä en ole kirjoittanut yhtään mitään tuohon viittaavaa.
Ärrr... miten minä voin esittää raavasta miestä kun te söpöilette possunpunaisten ajatustenne kanssa ;)
Äh, en keksi enää edes asiaa kun tämä keskustelu tuli tähän pisteeseen. Mutta luottamuksesta sen verran, että se on kyllä suhteen peruspilari.
Niin ja eihän sille mahda mitään jos kumppani palaa exänsä luo. Tai vaihtaa muuten vaan petiä. Mutta ei sitä uuden suhteen onnistumista auta yhtään sekään, että siinä hääritään niiden entistenkin kanssa. Voi jopa käydä niin, että kun tulee tiettyjä ongelmia, niin sitä "apua" haetaan sieltä exän luota. Vanhassa vara parempi...
et ole mustamaalannutkaan eksiä... toteamus oli noin yleisesti... tietenkin eksää kohtaan voi olla katkera jos suhteessa on tapahtunut jotain pahaa, mutta jos pääasiassa on ollut hyvä suhde, niin silloinhan muistotkin yhteisestä ajasta ovat kauniita...
Eli skaala on karkeasti tällainen
2 Mies, joka on hyvää pataa eksän kanssa (siten, että itsekin mahtuu siihen kuvioon, tietty. tyhmä ei saa olla)
1 Mies, joka puhuu eksistään lämpimästi tai neutraalisti, mutta ei välttämättä pidä yhteyttä useammin kuin satunnaisesti
0 Mies, joka ei halua puhua entisistä heiloistaan tai suhteistaan
-1 Mies, jolla ei ole kuin pahaa sanottavaa aiemmista ja myös antaa sen kuulua.
Mitä sitä nyt herranjumala peittelemään entistä ja vieläpä mahdollisesti hyvää elämäänsä??? Aikuisia tässä vissiin kumminkin ollaan ja näin kolmenkympin kynnyksellä sitä jotenkin vain osaa laittaa asiat mittakaavaan. ...paitsi, että se eksä, jonka kanssa oltiin hyviä ystäviä ja nykyisin kavereita, oli siltä ajalta kun olin 17. Hyvä tyyppi: kun minä halusin erota, hän oli se, joka oli sitä mieltä, että pysytään kamuina sillä "miksi heittää pois sitä kaikkea muuta hyvää mikä meillä vielä on jäljellä?".
Kuten dayum jo totesikin, moinen ajattelu on korkean tason haihattelua.
Tule alas sieltä pilvilinnoista ennenkuin tipahdat sieltä. Kun erotaan niin kanssa erotaan, ei soitella eikä muutenkaan pidetä yhteyttä.
Eikä ainakaan olla ystäviä.