Vieraillessaan toisen kodissa, jokainen näkee kodin ja sen yleisolotilan.
Yhtä naisystävääni jurppii kotonani liikatavara:
tauluja ei saisi olla kuin yksi seinää kohti,
hyllyjen, lipastojen ja kaapien päällä ei saisi pitää tavaraa (valokuvat, koriste-esineet)
Eteisen naulakossa ei saisi olla, kun tänään käytössä ollut ulkovaate, kenkiä ei saisi pitää missään näkösällä.
Keittiössä ainoa näkösälle hyväksyttävä tavara on kahvin keitin…
Mikä teitä harmittaa, aukaisee puhe-elimen tuottamaan sanalista sivallusta kurin palauttamiseksi, ainoan oikean järjestyksen paikalle saamiseksi.
Milloin ja kenen kotona aukaisette sanallisen arkkunne ja millä perusteella.
Kuinka monta kertaa voitte katsoa ”virhettä” ennekuin alatte huomautella asian järjestämisestä; ystävälle, sukulaiselle, lapsillenne heidän taloudessaan.
Yhtä naisystävääni jurppii kotonani liikatavara:
tauluja ei saisi olla kuin yksi seinää kohti,
hyllyjen, lipastojen ja kaapien päällä ei saisi pitää tavaraa (valokuvat, koriste-esineet)
Eteisen naulakossa ei saisi olla, kun tänään käytössä ollut ulkovaate, kenkiä ei saisi pitää missään näkösällä.
Keittiössä ainoa näkösälle hyväksyttävä tavara on kahvin keitin…
Mikä teitä harmittaa, aukaisee puhe-elimen tuottamaan sanalista sivallusta kurin palauttamiseksi, ainoan oikean järjestyksen paikalle saamiseksi.
Milloin ja kenen kotona aukaisette sanallisen arkkunne ja millä perusteella.
Kuinka monta kertaa voitte katsoa ”virhettä” ennekuin alatte huomautella asian järjestämisestä; ystävälle, sukulaiselle, lapsillenne heidän taloudessaan.
Vastaukset 8
Vanhimmat
jokainen asuu omassa kodissaan, miten haluaa. Siis en huomauta ikinä, en kenellekään.
...enkä kenellekään oma-aloitteisesti. Jokainen tekee kodistaan näköisensä, ei minun näköiseni. Mikäli joku kysyy mielipidettäni, voin sen sanoa.
En ole koskaan sanonut enkä huomauttanut kenenkään toisen kodissa mistään. Noita mainitsemiasi periaatteita minulla on kyllä omassa kodissani. Meillä pitää olla esimerkiksi kengät tuulikaapissa järjestyksessä ja takit paikallaan. Kylässä moinen asia ei todellakaan ole minun ongelmani; jokainen on kotonaan niin kuin haluaa.
Kokemusta siitä, että jotain toista ärsyttää yksi ja toinen asia kotonani, on. Anoppini on ainut ihminen, joka on käynyt kotiani arvostelemassa. Tapettimme ovat olleet liian tummat, maitolasit hankalan muotoiset, lastenhuoneessa liikaa leluja, ruokailuvälineitä liian vähän, kaapeissa tavarat liian alhaalla (hän ei yllä niihin; eikä tarvitsekaan yltää), vääränlainen kuorimaveitsi... eikä anoppi ole kainostellut mainitessaan asioista.
Minä käyn sellaisten ihmisten luona muutenkin kylässä, että sisustus ja siivo ovat sivuseikkoja.
Omat lapset asuvat vielä kotona, joten ei ole kokemusta omien lasten huusholleissa käymisestä. Omat huoneet heillä on, ja voin vakuuttaa, että ne huoneet olisivat eri näköiset, jos minä saisin valita värit ja kalusteet. Mutta kun ne huoneet ovat lasten, niin tärkeintä on, että he niissä viihtyvät. Kaipa se sama periaate jatkuu sitten aikanaan.
kenenkään toisen kotia. Kehua saa, muttei huomautella ilkeästi.
Minusta tämän sanoo jo ihmisen oma arvostelukyky.
Omassa kodissa on just semmoinen järjestys kuin itse haluaa. Se valinnanvapaus on myös muilla eikä sitä saa kommentoida kielteisesti.
Tämä ystävä tuli miniän toimesta heitetyksi poikansa kodista ulos, miniän ja tämän äidin taholta.
Monessa ymmärrän tämän ystävän käytöstä, mutta en hyväksy.
Ystävä erosi muutama vuosi sitten ja jätti kaiken eropesään.
Hän hankki, uuden asunnon, uudet huonekalut ja kaikki sävysävyyn kuin huonekalukaupan luettelosta.
Ilkeily muiden asumisesta, on osa oman menneenelämän irtiottoa, ymmärrän.
Ymmärrän myös miniää, joka poisti anopin kotoaan ja lopetti suhteet anoppiin, joka tarkoittaa kirjaimellisesti vain miehensä saa tavata anoppia kodin ulkopuolella.
Mitä en ymmärrä?
Miksi tämä ihminen ei näe mitään ongelmaa suhteessaan muihin?
Hänen koko näkemyksensä muista ihmisistä, on lähinnä myrkyllinen.
Hänelle on raastavatila, ettei saa tavata ainoan poikansa lapsia, oman käytöksensä takia.
Kaikki muiden ihmisten asiat kiinnostavat, mielipide niistä ei ole koskaan myönteinen.
Käytös on ihmisen itse hallittavissa, puuttuuko häneltä toisen ihmisen kunnioitus?
Millainen ihminen ei osaa lopettaa myrkyn kylvämistä, vaikka kärsiin vain itse seurauksista?
Minä en kutsu häntä kylään enää kovin helpolla, tapaamme yhteisillä ystävillä.
Ymmärrän lasteni ja lastenlapsieni valokuvien tuntuvan pahalta. En järjestä kotiani uudelleen hänen vierailujensa vuoksi.
"Kuinka monta kertaa voitte katsoa ”virhettä” ennekuin alatte huomautella asian järjestämisestä; ystävälle, sukulaiselle, lapsillenne heidän taloudessaan."
Siis joka tapauksessa alatte huomautella, ennemmin tai myöhemmin?
Voi verrata kuuluisaan kysymykseen:"Joko olette lakannut lyömästä vaimoanne?"
Niin ystäväni kävi remonttini jälkeen n. kuusi kertaa, sitten alkoi huomauttelu.
Kaikkina edeltäneinä kertoina sotki pöytäliinan siihen malliin, että se oli tahallista, ihaili kyllä pöytäliinoja, joka kerta ennen sotkemista. (valitan osaan poistaa marjatahrat, sekä maitokahvitahran, punajuuri että porkkanan mehutahrat)
Nokkonen on nokkonen kokoikänsä.
Ymmärrän kyllä, käytös oli osaksi puhdasta kateutta, osaksi katkeruutta, kun jäi itseltä saamatta tai tekemättä kohdallaan.
Ymmärrän myös miniää siihen asti, ettei päästä tätä anoppiaan kotiinsa, Mutta…
Lapsenlasten antaisin tavata mummua, isän kanssa käyden mummolassa.
”Mikäli joku kysyy mielipidettäni, voin sen sanoa.”
Hassua, minulla ei ole edes mielipidettä toisen kodista. Vain siinä tapauksessa, jos keskustelemme harkinnassa olevasta hankinasta. Sanon perustellen; miten valitsisin, JOS OLISIN ITSE, samanlaista hankintaa tekemässä. Kyselisin erinäkökulmilta valintaan johtaneita kriteereitä.
”Noita mainitsemiasi periaatteita minulla on kyllä omassa kodissani. Meillä pitää olla esimerkiksi kengät tuulikaapissa järjestyksessä ja takit paikallaan. Kylässä moinen asia ei todellakaan ole minun ongelmani; jokainen on kotonaan niin kuin haluaa.”
Näet erilaisuuden ONGELMANA? joka ei ole sinun.
”Anoppini on ainut ihminen, joka on käynyt kotiani arvostelemassa. Tapettimme ovat olleet liian tummat, maitolasit hankalan muotoiset, lastenhuoneessa liikaa leluja, ruokailuvälineitä liian vähän, kaapeissa tavarat liian alhaalla (hän ei yllä niihin; eikä tarvitsekaan yltää), vääränlainen kuorimaveitsi... eikä anoppi ole kainostellut mainitessaan asioista.”
=tuo keskustelu on aika normaalia. Paljon vaikuttaa mainitseeko nuo asiat kerran ohimennen ja miten. VAI jauhaako niistä alvariinsa tai joka kerta tehdessään…jos mun anoppi kuorisi mulla vääränlaisella veitsellä hankkisin hänelle sen oikeanlaisen :)
Minun tapettini ovat niin kauniit, että seinille ei saisi ripustaa mitään;)
Vahinko, että luit minulla olevan sotkuista, tuntuu kuin asenteesi olisi valmiiksi kielteinen erilaisuudelle.
Minulla on ja pysyy valokuvia esillä, lasi ja posliini esineitä on esillä, myös keittiön kaapiston hyllyssä, sekä työpöydällä on ruukkukukka.
mikäli asukas pyytää mielipidettäni tai apuani jostain asiasta, esim. taulujen asettelusta.
Yleensä noudatan normaaleja käytöstapoja ja yritän (joko rehellisesti tai pienellä vilpillä) lausua jotain mukavaa toisen kodista, uudesta mekosta tms. Jos mekko on niin kertakaikkiaan kammottava (minun mielestäni) ettei siitä hyvää sanaa löydy, niin olen hiljaa.