Laiskasta vähmmän laiskaksi

Itse jätin tuollaisen velttoilijan, vaikka periaatteessa häntä rakastinkin mutta en voinut elää hänen kanssaan. Nyt olen onnellinen.

Jätä sinäkin kaikki hommat tekemättä: jääkaappi huutaa tyhjyyttään, puhtaita vaatteita ei ole, huoneesta toiseen ei pääse ilman puskutraktoria.

Syöt kodin ulkopuolella ja välivaiheessa, joko peset vain omia pyykkejäsi tai sitten ostat uusia, kun vanhat ovat likaisia.

Kaveri joko herää tai ei herää.

Jos ei herää toimimaan, niin menet menojasi. Mitä sinä huonolla, kun hyviäkin on tarjolla?

mä itse olen aina ollut menevä ja käyn ulkona yms.. en ymmärrä miten mies jaksaa monta tuntia pelata tietsikalla (25v)! itselle tunti on jo aivan tarpeeks!
ei näytä enään tulevaisuus valoiselta..

Nuorempana asuin samanlaisen laiskimuksen kanssa. Jos on jo lapsuudenkodissa tottunut, että äiti tekee kaikki kotityöt, niin on siinä melkoinen urakka itselle ottaa opetettavaksi tai miten nyt sitten onkin.
Silloin olin vain iloinen, että jätkä pelas koneella. Sain ite olla rauhassa ja tehdä omia hommiani. (plus tietenkin hoidin ikään kuin taloutta). Taisin useampaankin otteeseen ottaa asian puheeksi ja riitahan siitä vain syntyi. Minä ajattelin, että kyllä minä omat asiani hoidan, mutta en ehdoin tahdoin kenenkään piiaksi ala. Ei liene yllätys, että kolmen vuoden jälkeen lähdin vetämään.

Nykyisen avopuolison kanssa ollaan sovittu, että kotitöistä ei oteta stressiä. Tehdään kun tarve vaatii tai kun huvittaa. Pitkän työpäivän jälkeen saatetaan tulla yhtä matkaa ruokakaupan kautta kotiin. Sovitaan, että ukkeli vaikka tiskaa ja minä loikoilen sohvalla. Sitten vaihdetaan paikkoja ja minä teen ruoan. Samalla rupatellaan päivän kuulumisia. En osaa sanoa, miten tämä meillä nyt menee näin mukavasti. Arkikin tuntuu sellaiselta mukavalta yhteiseltä tessuttelulta. No ehkä se on sellaista tasapuolista sopimista, että vaikkapa: tänään on kummallakin vapaapäivä, ei tehdä kumpikaan mitään. Lähdetään mielummin yhdessä vaikka päiväksi retkelle.

Tähän on tultu siten, jotta ainahan sitä naisena ensin tykkää kauheasti laittaa ja passata. Täytyy mennä itseensä ja todeta, että kukaan ei ole käskenyt. Tai ainakin niin oli nyt meillä. Sanoin yhtenä päivänä ääneen, että tyhmä olen kun kaiken olen tehnyt enkä jaksa enää. Siitä sitten ollaan lähdetty enemmän jakamaan ja tekemään yhdessä.

Lopuksi täytyy vielä todeta, että mielummin me seurustelemme toistemme kanssa kuin tietokoneen. En vieläkään käsitä, miten joku oikeasti viihtyy kaiken aikaa koneen parissa. Kysy sun mieheltä haluaako se asua sun vai tietokoneensa kanssa? Kyllä sinä löytäisit varmasti parempaakin seuraa!!