En tiedä miksi menin naimisiin. Oliko rakkautta , en tiedä. Luottamus mennyt moneen kertaan molemmillakin. Pettämistä on ollut. Kuitenkin yli 20 v. naimisissa ja 2 lasta, jotka jo isoja. Nyt on kuitenkin tullut hetki, jolloin mietin, tätäkö elämä oli. Mies juo alkoa joka päivä. Illat nin yksinäisiä minulla, kun miehellä vain pullo tärkein kaveri.
Vaikealta tuntuu, kun ei toinen tunnu miltään.
Puhua ei voi, koska mies ei halua. Sanoo ettei siitä miksikään tule. Olisin niin halunnut hyvän suhteen. Kaikki alkoi jo seurusteluaikana pettämisellä miehen puolelta ja suoraan sanoen kyllä minunkin.Nyt ymmärrän ettei sille pohjalle voi rakentaa mitään. Olen todella hukassa.
Vaikealta tuntuu, kun ei toinen tunnu miltään.
Puhua ei voi, koska mies ei halua. Sanoo ettei siitä miksikään tule. Olisin niin halunnut hyvän suhteen. Kaikki alkoi jo seurusteluaikana pettämisellä miehen puolelta ja suoraan sanoen kyllä minunkin.Nyt ymmärrän ettei sille pohjalle voi rakentaa mitään. Olen todella hukassa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Moi, luepa Dr. Philin kirja "Pidä huolta itsestäsi", maksaa n. 30 euroa, saa joka kirjakaupasta. Pieni investointi, mutta auttaa uuden elämän alkuun. Siellä on kaikkia kirjoitustehtäviä ja testejä. vaikka onkin TV-psykologi, niin kirja on tosi hyvä ja mieshän on todella pätevä. Suosittelen.
Kun luin tuon juttusi niin tuntui kuin olisi lukenut omasta elämästä!!Niin samankaltaiselta tuo kuulosti ja hukassa olen täällä minäkin..:(
Sitä ei vain mistään löydä sitä voimaa tekemään asialle jotain...
Tiedän, että erota kai pitäisi. Olen kai niin läheisriippuvainen, etten pysty. Ajattelen muita enemmän, kuin itseäni. Taloudellinen puolikin askarruttaa. Kuitenkin tiedän, että elämä valuu hukkaan. Jos lähtisin, alkaisi miehen todellinen alamäki luultavasti. Jospa vaan alkaisin tehdä enemmän omia juttuja. Niin teen nytkin kyllä jo, koska muuten en olisi kestänyt. Siinä on vaan se, että tapaa uusia ihmisiä ja ihastuu ja rakastuu. Onpas vaikeaa.
on aina vaikeaa oli se sitten minkälainen tapaus tahansa...Paljon on läheisiä ystäviä eronnut ja ehkä osittain siksi en minä sitä niin kovasti harkitse..
Olisipa mukavaa kun pystyisin sulle neuvoja antamaan mutta tilanteesi kuulostaa lähes täysin samanlaiselta kuin minun!!!Uskomatonta...Kai meitä samanlaisia on sitten muitakin...
luin teidän viestejänne. olen seurustellut nyt 5v. mieheni kanssa. kaksi vuotta sitten pidimme taukoa, petimme toisiamme. kai. ainakin minä häntä ja kyllä hänkin minua suhteen alussa. Nyt asumme onnellisesti yhdessä, kaksi kissaa ilonamme, ja puhumme naimisiin menosta. saa nähdä. olen sitä mieltä, että kannattaa kokeilla jonkin näköistä taukoa (tosin kyllä me erosimme, mutta löysimme toisemme uudelleen). Jos pari on ns. tarkoitettu yhteen, ni kyllä te toisenne löydätte uudestaan!! Jos ette, niin pysykää hyvinä ystävinä, ja nauttikaa vapaasta elämästä hetki ennen ko löydätte uuden sen oikean :) ajatelkaa asiota positiivisesti, se auttaa kummasti moniin asioihin. jos mies vaan kaljottelee eikä tee mitään suhteen eteen, niin ei se ole enää pelastettavissa. olen pahoillani. suhteeseen tarvitaan kaksi ihmistä raatamaan sen eteen. yksinään se ei edisty. helpompi olisi perustaa suhde oman itsensä kanssa, ko sellasen joka ei siitä piittaa.