Erottiin 5kk sitten, mä riidassa (lukekaa: purkaus stressiä, painetta töistä, harrastuksista ja pelko toisen menettämisestä) sanoin sanat joita tuun katumaan koko ikäni jollei tämä tästä tokene. En todellakaan tajunnut minkälainen seuraamus niillä sanoilla oli, joita en ikinä ole tarkottanut vaikka suustani ne päästin riidassa!! Ikinä ei olla eroamisesta puhuttu ja kumpikin rakasti toisiaan enemmän kun mitään, mutta nyt alkaa ihmetyttäå...
Mieshän otti itteesä ja pahasti! Ei ymmärrä stressiäni, ei pelkoani ei mitään, olen kertonut ja hänelle kuinka tärkeä hän on kuinka paljon rakastan!! Ei vain tunnu menevän miehen päähän millään, en todellakaan tiennyt että hänen itsetuntonsa on noin alhaalla!! Hänellä on huono itsetunto..nyt olen niin väsynyt siihen että yksin yritän elvyttää suhdetta ja todistaa hänelle mistä ne sanat tulivat. Ollaan pidetty yhteyksiä, minä soitan enemmän kuin hän. edelleen olen tässä ja valmis vaikka hän on haistattanut paskat minulle.
Paskat hän haistattaa silloin kun sanon hänelle että jos hän ei osaa päättää nyt mitä aikoo kanssani tehdä, tulen loput tavarani hakemaan. Silloin minä en ymmärrä enkä tajua mitää ja olen tyhmä ym.
Sitten taas toisaalta hän on se lähes sama ihminen mikä hän on, ikäänkuin hänellä olisi kaksi persoonaa... Mihinkään tekstiviestiin hän ei vastaa enää, soittoihin kyllä. Ainoa asia mikä saa hänet viestittämään on kun olen sanonut tulevani hakemaan tavaroitani, silloin soi puhelin ja viestiä tulee.
yhteisestä tulevaisuudesta hän sanoo vain en tiedä, en uskalla nyt ainakaa lähteä siihen, aika näyttää. Näin puhuu mies joka oli hakemassa minulle 5 kk sitten vielä kuuta taivaalta ja sanoi että olen hänen elämänsä.
Ikinä en sellaista rakkautta ja huomioon ottamista ole saanut keneltäkään kuin häneltä. Mustis hän oli ja todella epävarma vaikkei todellakaan syytä ollut.
Nyt en vain tiedä mitä tehdä...todellakin alan väsyä, liian uuvuttavaa ja kun toisesta ei saa mitään irti...
Mieshän otti itteesä ja pahasti! Ei ymmärrä stressiäni, ei pelkoani ei mitään, olen kertonut ja hänelle kuinka tärkeä hän on kuinka paljon rakastan!! Ei vain tunnu menevän miehen päähän millään, en todellakaan tiennyt että hänen itsetuntonsa on noin alhaalla!! Hänellä on huono itsetunto..nyt olen niin väsynyt siihen että yksin yritän elvyttää suhdetta ja todistaa hänelle mistä ne sanat tulivat. Ollaan pidetty yhteyksiä, minä soitan enemmän kuin hän. edelleen olen tässä ja valmis vaikka hän on haistattanut paskat minulle.
Paskat hän haistattaa silloin kun sanon hänelle että jos hän ei osaa päättää nyt mitä aikoo kanssani tehdä, tulen loput tavarani hakemaan. Silloin minä en ymmärrä enkä tajua mitää ja olen tyhmä ym.
Sitten taas toisaalta hän on se lähes sama ihminen mikä hän on, ikäänkuin hänellä olisi kaksi persoonaa... Mihinkään tekstiviestiin hän ei vastaa enää, soittoihin kyllä. Ainoa asia mikä saa hänet viestittämään on kun olen sanonut tulevani hakemaan tavaroitani, silloin soi puhelin ja viestiä tulee.
yhteisestä tulevaisuudesta hän sanoo vain en tiedä, en uskalla nyt ainakaa lähteä siihen, aika näyttää. Näin puhuu mies joka oli hakemassa minulle 5 kk sitten vielä kuuta taivaalta ja sanoi että olen hänen elämänsä.
Ikinä en sellaista rakkautta ja huomioon ottamista ole saanut keneltäkään kuin häneltä. Mustis hän oli ja todella epävarma vaikkei todellakaan syytä ollut.
Nyt en vain tiedä mitä tehdä...todellakin alan väsyä, liian uuvuttavaa ja kun toisesta ei saa mitään irti...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Riippuu tietty mitä on tullut sanottua mutta kait sitä jokainen tajuaa että stressin alla tulee joskus sanottua vähän liikaakin.
Kannattaako tuollaisessa ihmisisessä sitten roikkua? Haet nyt vaan ne kamasi joko parin miespuolisen tuttusi kanssa, tai sitten poliisi mukana. Mutta voithan sä edelleen jatkaa uupumistasi ja olla miehen leikissä mukana. Mutta siitä tuskin mitään hyvää seuraa.
sitä mä mietin jo itsekin että kannattaako. Tuntuu että olen niin paljon yrittänyt ja niin paljon tehnyt tämän 5 kuukauden aikana meidän eteen että enää ei ole mitään annettavaa. Muuta kuin vain odottaa...mutta ei kukaan voi elämäänsä siihen rakentaa että jää vain odottamaan paikalleen mitä toinen ihminen joskus vastaa.
Rakastan häntä enemmän kuin mitään ja todella haluan hänen kanssaan loppuelämäni olla, niin hänkin minun ja selvästi hän sen sanoi ja näytti yhdessäolomme aikana ja nyt hän ei tiedä mitä tehdä, uskaltaako vai eikö uskalla, jos teen samat uudestaan. Mitäänhän ei voi luvata, mutta elämänkoulu opettaa ja on minua opettanut nyt.
Olihan hän suhteessaamme todella mustasukkainen ja epävarma, pelkäsi että petän jos jossakin olin. Hyvin vähän missään liikuinkaan, miksi oisin liikkunut kun kainalossa oli maailman paras ja rakastava mies. Mutta se että jos hän ei sitä ymmärrä että stressi, työuupumus ym pisti minut ahdinkoon keväällä ja se ajoi mut pahaan tilanteeseen jossa päästelin suustani mitä päästelin, niin hän näkee vain sen että syy oli hänessä?? Miksei hän näe sitä että olin pahassa jamssa keväällä, miksei hän suostu näkemään sitä...jos hän todella niin paljon rakasti minua kuin väitti (nyt hän ei suostu puhumaan tunteistaan, sanoo vain että pystyisi minusta ja tunteistaan sanomaan vaikka mitä mutta ei sano) miksei hän näe kokonaisuutta?
Tavaroitani olen yrittänyt saada jo monet monet kerrat mutta aina hän hermostuu kun mainitsen niistä ja sanoo että hän kyllä ilmoittaa kun voin tulla noutamaan ne. Sanoin jo kerran että hankin kohta luvan jollei muuten niin siitä hän suuttui todella paljon!
En tiedä, hullu kai olen tai edelleen rakkauden pauloissa että eroon en hänestä halua. Ehkä mä joku päivä herään ja tajuan tehdä toisen ratkaisun,.Ehkä se päivä koittaa vielä
Ongelma on siis siinä hänen mustasukkaisuudessaan ja siinä mitä menit hänelle huutamaan stressaantuneena? Musta tuntuu että hän pelkää sen sun tavaroiden hakemisen olevan jotakin lopullista teidän väleissä. Että kun sä ne haet niin siihen loppuu kaikki yhteydenpitokin ja suhde todellakin on ohi. Onko hän sitten joutunut ennenkin pettymään naisiin, kerran noin mustasukkainen on? Vai onko se sitä että sä olet menevä ja hyvännäköinen nainen ja miehiä riittäisi jos vain haluaisit? Sun pitäisi olla vaan tiukkana ja sanoa että jos hän kerran on noin saamaton, eikä pysty puhumaan asioista, tunteistaan, eikä näkemään kokoinaisuutta, niin et sä jaksa kauaa tällaista peliä. Kysyt siltä miksi se aina suuttuu kun sanot hakevasi loput tavarasi. Kysyt yrittääkö se takertua tähän juttuun jotenkin vielä niiden tavaroiden kanssa. Sanot että jos ei muuten, niin olet lähiaikoina poliisin, tai parin rotevan mieskaverin kanssa oven takana. Mutta vain jos hän ei ole valmis selvittämään tätä asiaa aikuismaisesti.
Sitä itsekin olen ajatellut koska en mitään muuta järkevää selitystä tälle tavaran haun estolle keksi. Olen pari kertaa hänelle sanonut että mikään ei asioita muuta vaikka ne tavarat sieltä hakisinkin pois. Itsellään tässä on vain kelju olo siitä koska ne on edelleen siellä,tuntuu että ne ovat "toisten nurkissa" . Mies on sanonut että ne ei todellakaan häntä häiritse eikä haittaa. Itse pidän sitä hieman outona...Se, että hakisin tavarani nyt sattuu häntä liian lujaa.
Kyllä, hän on joutunut pettymään naisiin. Ja hänen mielestään asia on niin että minulle miehiä riittäisi jos vain ottaisin . Itse en ajattele asiaa niin, koska se ei pidä paikkansa. Minulle ei ole muita miehiä kuin hän, ei nyt, enkä halua ikinä ketään muuta olevankaan. Hän on se kenen kanssa loppuvuoteni haluan olla. Tämä soutaminen ja huopaaminen on vain todella raastavaa. Ehkä hän todella haluaa varmuuden siitä että mieleni ei muutu vaan se pysyy ja hän alkaa uskomaan siihen että joku hänestä voi todellakin näin paljon välittää ja rakastaa. Sen asian käsittäminen on hänelle erittäin vaikeaa, sen takia se minulta vaatiikiin kärsivällisyyttä. No, minulla ei ole kiire,odotus raastaa, mutta jotain vastauksia haluaisin häneltä jo saada