te jotka ootte olleet kaveroporukkanne viimeinen sinkku (ni kui mä) mistä ootte miehenne löytäneet!?
Mua vaa vituttaa jo viidettä vuotta yksin, kun taas kavereil vientiä riittää. pännii, pännii, pännii... kavereitkaa ei saa ikin viikonloppusin kii, sit parille seurani kelpaa vaa sillo, ku niitten miehellä on jotai muutta tekemistä. sit ne väittää et mul on korkeet kriteerit oli ehkä ennen mut nyt tiedän mitä haluan, elämäni miehen joka on kuin olis paras kaveri, jonka kans matkustella, vanhempi siis kypsempi ja kokeneempi, jonka kans vois puhuu kaikesta, turvallinen, luotettava, romanttinen, välittävä, ihan mukava, fiksu, huumorintajuinen... onko liikaa vaadittu???ainaha sitä tietty ihastuu ensi ulkonäköön, mut nää onne asiat jotka ratkaisee.miehen jonka kans käydä kävelyllä ilta-auringossa, joka osaa puolustaa, ei yritä muuttaa vaa antaa mun olla oma itteni, sellaisen ihanan, lempeän, hellän, jonka kans mennä vaik joskus naimisiin. niin onko tää liikaa vaadittu?
Mua vaa vituttaa jo viidettä vuotta yksin, kun taas kavereil vientiä riittää. pännii, pännii, pännii... kavereitkaa ei saa ikin viikonloppusin kii, sit parille seurani kelpaa vaa sillo, ku niitten miehellä on jotai muutta tekemistä. sit ne väittää et mul on korkeet kriteerit oli ehkä ennen mut nyt tiedän mitä haluan, elämäni miehen joka on kuin olis paras kaveri, jonka kans matkustella, vanhempi siis kypsempi ja kokeneempi, jonka kans vois puhuu kaikesta, turvallinen, luotettava, romanttinen, välittävä, ihan mukava, fiksu, huumorintajuinen... onko liikaa vaadittu???ainaha sitä tietty ihastuu ensi ulkonäköön, mut nää onne asiat jotka ratkaisee.miehen jonka kans käydä kävelyllä ilta-auringossa, joka osaa puolustaa, ei yritä muuttaa vaa antaa mun olla oma itteni, sellaisen ihanan, lempeän, hellän, jonka kans mennä vaik joskus naimisiin. niin onko tää liikaa vaadittu?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mutta valitettavasti on aina joka kaveriporukassa se joku, joka ei vaan vakiinnu..
En tajua miten se on mahdollista, mutta niin vain käy lähes joka porukassa.
Yleensä se on vielä se kaikkein mukavin ja sympaattisin tyyppi, josta saisi maailman parhaan miehen tai vaimon:(
Se vain menee niin.
Aikanaan minuakin kaverit lohdutteli että kyllä se minunkin vuoroni vielä tulee, mutta kun 30v alkaa lähestyä ja kaikilla muilla on jo perheet ja itse saat sen pakollisen joulukortin kerran vuodessa, sen vaan tajuaa että toivoa ei enää ole.. Tasan ei käy onnen lahjat.
Ainoa lohtu on se että tiedän ettei minussa varsinaisesti mitään vikaa ole, sen olen kuullut niin lukemattomat kerrat että pakko se on uskoa.
Jostain syystä en vain saa edes mahdollisuutta osoittaa mitä voisin olla. Mitä kaikkea minulla olisi tarjota.
Juu, kirjoitus on kuin melkein minun kynästäni. Minullakin kaikki on mielestäni kohdallaan, mutta en vain ole vielä ketään löytänyt... m35
Ja ymmärrä että sinulla on asiat paremmin kuin kavereillasi.
Nöyryyttä vähän peliin niin kyllä se siitä lähtee. Ei pidä esittää tuollaisia vaatimuslistoja kuin olisi hevosta ostamassa.
Nuori leidi,
Olet ollut viisi vuotta yksin, koska et ole kohdannut sellaista miestä, jonka todella tahtoisit.
Ystävilläsi puolestaan riittää vientiä.
Sinulta kysyn nyt, miten on:
Onko niin, että sinun on laskettava vaatimustasoasi, koska tuollaista miestä et ikuna kuuna päivänä millään VOI tavata; sellaisia ei ole, joten sinun on vain tavattava joku, joka ei ole mitä haluat ja mentävä hänen kanssaan naimisiin ja oltava onneton hänen kanssaan?
Vai ovatko nämä ystäviesi suhteet juuri sitä mitä he haluavat? Ovatko he löytäneet juuri ne miehet rinnalleen, joita ovat aina toivoneet? Ovatko he miehilleen juuri se nainen, jota nämä ovat aina kaivanneet? Ovatko he koko tämän viisi vuotta, jonka sinä olet ollut yksin, olleet sen yhden ja saman kumppanin kanssa, eikä kukaan heistä ole pettynyt kumppaniinsa ja eronnut?
Onko mahdollista, että sinä tiedät, mitä haluat ja olet valmis odottamaan sitä, sen sijaan, että kokeilisit aivan liian monta epäsopivaa kenkäparia, saaden jalkasi rakoille. Onko mahdollista, että ystäväsi vain eivät vielä tiedä yhtä hyvin, mitä tahtovat ja tanssivat siksi kauniissa kengissä jalat särkien?
Tiedätkö 'Pura Lopez'-kenkämerkin? Valmistaa upeita kenkiä, jotka ovat vielä mukavia jalassakin. Maksavat vain aika paljon... Mutta, mieluummin itse ainakin ennemmin asioissa maksan hiukan enemmän ja olen sitten tyytyväinen, kuin otan halpaa ja helppoa ja sitten siitä kärsin ja kaupassa itseasiassa vain menetän. Odottaminenkin on eräänlainen hinta, joka on maksettava, kun haluaa parasta ;).
niin on käynyt mullekkin mutta jos olisin ennustaja niin menis liian hyvin...
Minulla on sama tilanne paitsi että olen mies. Kaikki kaverit ovat jo aikaa sitten pariutuneet ja saaneet jo lapsiakin, eivätkä käy missään. Se taas tekee pariutumisen entistä vaikeammaksi, kun tutun tuttujen piiri josta sitä paria voisi helpoiten etsiä pienenee.
Vaatimuksesi eivät mielestäni ole epärealistisia. Itselläni on suurinpiirtein samanlaiset vaatimukset ja luulisin itsekkin olevani tuollainen henkilö. Kumma ettei tuollaisiin ihmisiin vaan törmää missään. Ja jos törmää niin ne ovat varatuja. Mielestäni jotain vaatimuksia voi ja on oltava. Ei ole mitään järkeä seurustella ihmisen kanssa josta ei pidä. Varsinkaan jos se toinen on aidosti rakastunut niin siinä vaan satuttaa toista turhan takia.
Täytyy sanoa että taas tällä hetkellä sinkkuus syö rotan lailla.