Täällä aika vähän puhutaan siitä mitä kukin tekee työkseen, miten se vaikuttaa parin löytämiseen ja aika monet taitaa olla myös opiskelijoita.
Itse olen yksityisyrittäjä, 31-vuotias, olen ollut yrittäjänä 5 vuotta, ostin yrityksen vanhemmiltani ja elämäni onkin sen jälkeen ollut pelkkää työntekoa (lähes). Kun on paljon velkaa, ja yritystä pitää kehittää, ei siinä paljon sosiaaliselle elämälle jää aikaa, ja jos vapaa-aikaa jääkin, ei sitä viitsi heti lähteä jonnekin baariin etsimään suhdetta. Mieluummin harrastaa vaikka liikuntaa, ja pakkokin harrastaa, koska yrittäminen vaatii omalla alallani hyvää fyysistä vireyttä ja kuntoa.
Silloin aikanaan nuorempana, ennen yrittäjäksi ryhtymistä seurustelinkin, mutta se suhde kaatui juuri siihen että olin aina töissä. Ja täytyy kyllä sanoa että tämä työni on mulle kyllä ainakin tällä hetkellä ykkösasia, en suostu kompromisseihin jonkun suhteen vuoksi, mieluummin teen viikossa 70-80 tuntia töitä.
Ja täytyy sanoa että ihan tyytyväinen kyllä olen elämääni. Ehkä jonkun vuoden päästä aikaa liikenee enemmänkin jollekkin parisuhteen tapaiselle, mutta kuten sanoin ,kompromisseihin en suostu. Tämä yritykseni on "Vaimoni" jonka kanssa olen naimisissa.
Itse olen yksityisyrittäjä, 31-vuotias, olen ollut yrittäjänä 5 vuotta, ostin yrityksen vanhemmiltani ja elämäni onkin sen jälkeen ollut pelkkää työntekoa (lähes). Kun on paljon velkaa, ja yritystä pitää kehittää, ei siinä paljon sosiaaliselle elämälle jää aikaa, ja jos vapaa-aikaa jääkin, ei sitä viitsi heti lähteä jonnekin baariin etsimään suhdetta. Mieluummin harrastaa vaikka liikuntaa, ja pakkokin harrastaa, koska yrittäminen vaatii omalla alallani hyvää fyysistä vireyttä ja kuntoa.
Silloin aikanaan nuorempana, ennen yrittäjäksi ryhtymistä seurustelinkin, mutta se suhde kaatui juuri siihen että olin aina töissä. Ja täytyy kyllä sanoa että tämä työni on mulle kyllä ainakin tällä hetkellä ykkösasia, en suostu kompromisseihin jonkun suhteen vuoksi, mieluummin teen viikossa 70-80 tuntia töitä.
Ja täytyy sanoa että ihan tyytyväinen kyllä olen elämääni. Ehkä jonkun vuoden päästä aikaa liikenee enemmänkin jollekkin parisuhteen tapaiselle, mutta kuten sanoin ,kompromisseihin en suostu. Tämä yritykseni on "Vaimoni" jonka kanssa olen naimisissa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
toinen yrittäjä. Siihen päälle opiskelut ja politiikka. Ei se mielestäni parisuhdetta mahdottomaksi tee, mutta edellyttää että myös kumppanilla on oma elämä.
Paitsi jos yrittäjällä on luonnevikaa. Monet päätyvät pikkuyrittäjiksi, koska heitä ei muualla kerta kaikkiaan jakseta. Tämä kääntyy tällä yrittäjällä muotoon "minä en jaksanut katsella, muissa vika". Sosiaalinen vammaisuus on monella miehellä syy yksinoloon.
Yrittäjyys ei todellakaan sulje pois perhe-elämää, lomia ja vapaa-aikaa. Kaikki on tietysti itsestä kiinni. Mene vaikkapa Johtajuustaidon Opiston kurssille (JTO), niin opit itsensä johtamista. Tärkein taito pikkuyrittäjille, jonka ei tarvitse olla tekemisissä ihmisten johtamisen kanssa.
Kunnioitan toki valintaasi. Mutta ethän sitten valita, myöhemminkään? Varo, ettet eristäydy liikaa, ja vanhene :). Katsos, kun aika hurahtaa ohi. Sosiaaliset taidot eivät kasva yksin olemalla, vaan vähenevät entisestään.
Mustavalkoisen ja ehdottoman ihmisen on paras ollakin yksin. Yritykset seurusteluun ovat yleensä jo etukäteen tuhoon tuomittuja.
päästä tilannetta niin pahaksi, että vasta nelikymppisenä tajuat mitä olet menettänyt. Kuitenkin kirjoituksesi mukaan kumppania kaipaat.
Mitä luulet kuolinvuoteellasi eniten katuvasi? Ihmissuhteiden vähyyttä vai liikaa tehtyjä töitä?