Yritän puhua ongelmistani ja tunteistani miehelle. Mielestäni phuminen ja asioiden selvittäminen on ehdotonta parisuhteessa. En saa keskustelua aikaiseksi, sillä hän hiljenee. Ei vastaa, osoita kuuntelevansa, katsoo vain tyhjin silmin, kuin en puhuisi mitään. Sanoo korkeintaan, että "en tiedä", tai "rakastan sinua"...hohhoijaa!! Sanoo, että ei halua riidellä minun kanssa. Sanoin, että ei keskustelu ole riitelemistä. Minua ahdistaa, kun en saa mitään henkistä yhteyttä häneen. Hän haluaa elää, niin kuin ei mitään ongelmia olisi ja vaihdetaan vain pinnallisia sanoja. Eilen ahdistuksen vuoksi en halunnut rakastella. Hän sanoi, että olen ihastunut toiseen mieheen. "No, ei se mitään, rakastan sua kuitenkin." Muutin vastikään hänen perässään toiselle paikkakunnalle. Olemme vasta menneet naimisiin. Mikään ei riitä. Olen ollut kiltti vaimo ja yrittänyt puhua asioista. Vaikea on yksin parisuhdetta hoitaa. Tiedoksi vielä, että on hän joskus osannut puhua asioista. Kiitos kaikille, jotka viitsivät vastata!
Onko normaalia??
N 29
71287
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Ei tuollainen miehiä kiinnosta. Jos olisit vähän kokeneempi (muutenkin kuin naistenlehtiä lukemalla), niin ymmärtäisit sen. Luovu itsekeskeisyydestäsi ja anna miehen olla. Voit mädehtiä noita asioita tyttöystäviesi kanssa, jos on pakko.
Toista kertaa olen naimisissa. Et ole selvillä meidän taustoista, mutta nyt ei ole kyseessä ns. normaali mies. Hän on mustasukkainen ja omistushaluinen. Hänellä ei ole ystäviä, vain minut. Parisuhteeseen kuuluu selvittää asiat. En tarkoita mitään pikkujuttuja, vaan isot elämää haittaavat asiat täytyy selvittää. Tänään hän aloitti itse puhumisen lopulta ja sieltä tuli aika tärkeitä asioita. Pyysi anteeksi jne. mutta kiitos uudesta näkökannasta. Enhän toki pakottamalla saa toista puhumaan :)
Tuollaista se on aina, ainakin omien kokemusteni mukaan. Seurusteluaikana (hurmausvaiheessa) mies osaa puhua kuin ruuneperi, mutta yhteen muutettaessa kaikki muuttuu. Kiikissä on, mitäs sitä enää sitten turisemaan.
et kun suhde vakiintuu niin mies lakkaa puhumasta? Meillä on sama juttu, ei voi ikinä puhua ongelmista miehen kanssa, sanoo vaan että rakastan sua, en jaksaa riidellä. Mut kun ei ole tarkoituskaan riidellä vaan haluan keskustella asioista jotka vaivaa..
Sitten tietysti on ne jotka puhuvat suuremmaksi osaksi asiaa, mutta ne eivät yleensä ole naisten naurattajia.
Varo, ettei käy niinkuin minulle. Mieheni ei kestänyt minkäänlaista erimielisyyttä. Hän sulkeutui itseensä tai lähti kavereidensa luo. Hän on erittäin sosiaalinen ihminen ja seurusteluvaiheessa meilläkin juttua riitti. No kun avioon asti päädyttiin niin alkoi ihan uusi elämä. Mies oli hiljaa ja osoitti sosiaalisuuttaan vain kavereilleen. Kotona katseli töllöä ja nukkui. Minä pyytelin häntä osoittamaan välittämistään edes jollain tavalla, kunnes aloin nalkuttamaan tästä asiasta päivittäin. Mies otti eron ja lähti. Nyt koen olevani syypää eroon, koska jos olisin ollut hiljaa ja kärsivällisesti odottanut mieheni omaa tahtoa puhumiseen ja asioiden selvittämiseen, oltaisiin varmasti vieläkin yhdessä.
meilläkin keskusteltiin seurustelu aikana...nytkyään sitten ei enää.Kun haluaisin puhua mieltä askarruttavista asioista,ottaa mies itseensä tai pyytää ettei riideltäis.Sitten sanon etten aijo riidellä vaan jutella,niin pyytää lopettamaan ajoissa ettei hermot mene.Nytkin jäi isot asiat mieltä painamaan,mutta oli pakko "katkasta" aihe,jotta mies ei vedä lopullisesti hernettä nenään ja lähde läiskimään.En tässä sitten saa unta itse.Tuntuu tosi epäreilulta.Kun asiat on hyvin niin silloin huomioi ja halailee ja lässyttää...mutta minkäänlaista kritiikkiä tai huomautusta itseään kohtaan ei saa tulla.Muuten heti muuttuu ääni kellossa.