Viihdyn yksin, mutta kaipaisin jonkun vierelleni. Kun joku hyvä mies sattuu kohdalle, aloitan lapsellisen toiminnan. Haluan pilata kaiken. Kukaan ei voi minua sietää enää, olen varma että jään yksin. Aina kun löytyy sopiva alan miettimään minkälaista olisi ola vapaa ja jonkun toisen kanssa. en pysty enää rakastumaan oikeasti. Ympärillä perustetaan perheitä. Seurustellaan ja minä olen ainut joka on yksinäinen. En usko että voin perustaa perhettä, luulen että en voi pitää huolta lapsista, tuskin voin itsestänikään. Toivottavasti en masennu kohta. Minut on tuomittu ilmeisesti tähän kohtaloon.
Sinkkuus
Viihdyn...
1283
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ei ole tuohon kohtaloon tuomittu, mitään elämän vaiheita ei ole etukäteen kirjoitettu. Kaikki on ainoastaan itsestä kiinni mitä haluaa ja kuinka elämänsä elää.
Sitten jos omassa katkeruudessaan ja itsesäälissään päättää et tuo on minun kohtaloni ni sit se on, mut sitäkään ei kukaan muu ole määrittänyt kuin sinä itse.
Miksi ihmeessä antaa itsensä vaipua siihen epätoivoon ja sulkeutua pois kun jotain muutakin voi saavuttaa jos itse sitä haluaa. Oma päätös asiaan, paljon avoimuutta sekä oikea ihminen vastassa ne siinä vaiheessa tuollaiset ajatukset ovat historiaa.