Hei!
Minulla olisi tällainen stoori. Ollaan oltu avopuolisoni kanssa 4 vuotta yhdessä. Viimeiset kaksi vuotta vähän huonompia. Sen jälkeen kun avopuolisoni pääsi pois armeijasta on alkanut alamäki. Tai välillä on hyviä hetkiä ja välillä taas huonoja. Kinastellaan ja tapellaan melkeinpä mistä vain. Meillä on riidan aiheena esim. joulunakin joulukuusi. Minä haluaisin kuusen, mutta avopuolisoni ei missään nimessä..Melko huvittavia riidanaiheita. Emme ole enää samaa mieltä melkeinpä mistään. Olemme erkaantuneet toisistamme ja seksiäkään ei kauheasti harrasteta. Tuntuu jotenkin, että ei tunne enää toista ihmistä, se on muuttunut joksikin tuntemattomaksi. Olen miettinyt eroa viimeisen vuoden ajan ja ollaan myös siitä puhuttu, mutta kuitenkin päätetty jatkaa vielä. Mutta jotenkin tuntuu,että itse on masentunut ja kyllästynyt tähän ainaiseen taisteluun. Tuntuu että avopuolisoni saa minusta vain sen huonon puolen esille. Kun muistelee niitä alkuaikoja, miten ihania ne olivat, todellakin miettii että minne ne tunteet yms. ovat kadonneet. Ja nyt kaiken huipuksi hän meni liian pitkälle..Muutama päivä sitten hän sanoi kinan päätteeksi minulle: pitääkö minun lyödä sinua? Seuraavalla kerralla lyön. Tämän kuultuani menin vissiin jonkinlaiseen sokkitilaan...Mitäään ei tapahtunut kuitenkaan, mutta en olisi koskaan uskonut kuulevani tuollaista hänen suustaan. Hän on aina inhonnut sellaisia miehiä, jotka lyövät naisia. Siinä vaiheessa tuntui että en tunne enää tuota ihmistä laisinkaan! On pyydellyt tapahtuman jälkeen anteeksi ja että ei tarkoittanut, mutta se ei minua vielä täysin vakuuta. Mistä minä voin olla varma että seuraavalla kerralla kun tulee riitaa et mitään ei tapahdu? En haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa jota saan pelätä..
Minulla olisi tällainen stoori. Ollaan oltu avopuolisoni kanssa 4 vuotta yhdessä. Viimeiset kaksi vuotta vähän huonompia. Sen jälkeen kun avopuolisoni pääsi pois armeijasta on alkanut alamäki. Tai välillä on hyviä hetkiä ja välillä taas huonoja. Kinastellaan ja tapellaan melkeinpä mistä vain. Meillä on riidan aiheena esim. joulunakin joulukuusi. Minä haluaisin kuusen, mutta avopuolisoni ei missään nimessä..Melko huvittavia riidanaiheita. Emme ole enää samaa mieltä melkeinpä mistään. Olemme erkaantuneet toisistamme ja seksiäkään ei kauheasti harrasteta. Tuntuu jotenkin, että ei tunne enää toista ihmistä, se on muuttunut joksikin tuntemattomaksi. Olen miettinyt eroa viimeisen vuoden ajan ja ollaan myös siitä puhuttu, mutta kuitenkin päätetty jatkaa vielä. Mutta jotenkin tuntuu,että itse on masentunut ja kyllästynyt tähän ainaiseen taisteluun. Tuntuu että avopuolisoni saa minusta vain sen huonon puolen esille. Kun muistelee niitä alkuaikoja, miten ihania ne olivat, todellakin miettii että minne ne tunteet yms. ovat kadonneet. Ja nyt kaiken huipuksi hän meni liian pitkälle..Muutama päivä sitten hän sanoi kinan päätteeksi minulle: pitääkö minun lyödä sinua? Seuraavalla kerralla lyön. Tämän kuultuani menin vissiin jonkinlaiseen sokkitilaan...Mitäään ei tapahtunut kuitenkaan, mutta en olisi koskaan uskonut kuulevani tuollaista hänen suustaan. Hän on aina inhonnut sellaisia miehiä, jotka lyövät naisia. Siinä vaiheessa tuntui että en tunne enää tuota ihmistä laisinkaan! On pyydellyt tapahtuman jälkeen anteeksi ja että ei tarkoittanut, mutta se ei minua vielä täysin vakuuta. Mistä minä voin olla varma että seuraavalla kerralla kun tulee riitaa et mitään ei tapahdu? En haluaisi olla sellaisen ihmisen kanssa jota saan pelätä..
Vastaukset 1
Vanhimmat
että suhteenne on siinä vaiheessa, että pitäis yrittää parantaa ja elvyttää sitä tai sitten erota. Jatkuva riitely kuluttaa energiaa ja sitten masentuu ym. Toi miehen lyöminen on sellainen äärijuttu, että silloin täytyy olla pitkään jakunut pattitilanne, joka purkautuu siihen, että toinen uhkaa lyömisellä. Mulle on kerran sattunut sellainen, että olin tosi vihainen avomiehen huonosta käytöksestä. Se taisi olla se kerta, kun se se oli tavannut jälleen kerran hemaisevan naisen ja alkoi kuvailemaan sitä ja sitten sitä, että hänen olisi tehnyt mieli panna tätä, mutta hän ei sitten pannutkaan. Sitten mä läppäsin sitä riidan päätteeksi ja se sanoi, että jos sä nyt jatkat tota huutamista, koska hän on niin allerginen sille, niin sitten hän lyö. Se oli aika kauhea tilanne. Sen jälkeen mä en ole huutanut enkä riidellyt oikein mistään. Ainoastaan piikittelen, jos olen tosi vihainen. En ole hänelle mistään mustasukkainen. Olen purkanut tunteitani urheiluun ym. Homma on kääntynyt siihen, että hän on erittäin mustasukkainen minulle. Kyttää ja soittelee, yrittää hallita. Mutta siis perusasia on se, että aijon tässä kohta puoliin kuitenkin erota, että en tiedä, olisiko se sinunkin ratkaisu tehtävä, ettei tarvitse tapella lopun elämäänsä. Jos rakkaus kuihtuu, niin minkä sille voi. Ehkä ette ole sopivat kumppanit toisillenne. Tai sitten olette, mutta äkkiä on teidän tehtävä suhteelle jotain.