tämä minua on mietityttänyt jo jonkin aikaa: minulla on ihan hyvä lauluääni, mutta en osaa laulaa kovin korkealta tai matalalta, enkä lujaa. voiko oppia laulamaan paremmin?
kysymys..
laulamisesta.
7888
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä, lauluäänen voimakkuutta ja äänialaa voi kasvattaa. Itseopiskelu on pahasta, jostakin pitäisi nyt etsiä opettaja.
olet väärässä! itseopiskelu toi nimenomaan ilon elämääni, kun opettelin laulamaan oikein. mikään ei ole mahdotonta, kunhan vain riittää kärsivällisyyttä. kannattaa ainakin yrittää, ja jos ei näytä onnistuvan, menee vaikka sitten opettajalle.
Verrataanpa vähän esim. urheilun maailmaan:
Olen kovin huono hyppämään pituutta.
Oppisinko hyppäämään pitemmälle, jos oikein kovin harjoittelisin yksin? Vai auttaisiko, jos joku asiantuntija esim. pituushypyn suomen mestari tarkkailisi hyppäämistäni ja kertoisi sitten millaisia asioita minun pitäisi huomioida hyppäämisessäni ja miten voisin harjoitella seuraavaksi.
Miten hypätä oikein?
Miten laulaa oikein?
olet oikeassa siinä mielessä, jos kyseessä on henkilö, jolla ei ole paljoakaan hajua siitä mitä tekee. jos henkilöllä (alkup.viestin kirjoittajalla tässä tapauksessa) on kuitenkin jo esimerkiksi oikea laulutekniikka hallussa, ja täten haluaa siis laajentaa äänialaansa, kyllä sen pitäisi onnistua, ellei ihan amatööri ole. korvakuulolla pärjää hyvin ja kehityksen huomaa selkeästi kunhan ei odottele muutoksen tapahtuvan hetkessä. lisäksi soittimesta on apua, esim. pianon säestyksellä on loistava seurailla oman äänialan kehitystä. jos taas tekniikka on väärä niin äänialaa on lähes mahdotonta laajentaa. eikä se enää siinä vaiheessa kuulosta hyvältä. opettajan apu ei siis ole välttämätön. kyllähän se pituushyppääjäkin itsenäisesti voi harjoitella ennätyksiä, kun perustaidot ja -tekniikka ovat jo hallussa.
Minusta tuntuu, että jos ei pysty laulamaan korkealle eikä matalalle ja ääni on hiljainen, perustekniikka ei ole silloin hallussa.
Eipä ole minullakaan pituushypputekniikka eikä lihastyöskentely.
Yhdelle sopii ohjattu opiskelu ja toiselle yksin uurastaminen. Kuulemme äänet ja laulun kaikki hyvin eri tavalla. Myös ääni- ihanteemme ovat erilaisia. Tästä sotkusta voi auttaa ulos usein ulkopuolinen opettaja.
Tulikin siitä mieleen:
Kun kuuntelee itseopiskelleita laulajia, joita on paljon esim. iskelmämusiikin puolella, huomaa että toisia laulajia matkimalla opiskeleminen on todella suosittua. Esim. lukuisat ovat ne miehet tangomarkkinoilla jotka yrittävät laulaa kuin Olavi Virta tai naiset jotka imitoivat Arja Korisevaa.
Hyvää ääntä kuitenkin on todella vaikea matkia: siitä usein nappaa vain ns. maneerit. Ja silloin se oma aidoin ääni jää löytämättä. Oman äänen löytäminen kun usein olisi haastavinta ja sekin kovan työn takana.
Eino Gröniä on sangen helppo imitoida: Alkuun pääsee laahaamalla hiukkasen jäljessä. Seuraava vaihe on venyttely. Kuten olemme huomanneet, Eikka toisinaan pitkissä sävelissä laittaa sävelkorkeuden ensin alavireeseen ja liukuu sitten oikeaan korkeuteen. Toisinaan hän taas pomppaa heti oikeaan korkeuteen ja hakee seuraavan sävelen (mikäli se on matalampi) liu'uttamalla.
Esimerkki:
# =nouseva liu'utus
* =laskeva liu'utus
Sä kuu*-lut päi*-vään jo-kai-seen, sä kuu-lut aa-muun ja il-taan. Oot en#-sim-mäi-nen aa*-tok-sis-sain, mie#-te myös vii*-mei-nen...
Juu, eikka saa tehdä just niin kuin kuorolainen ei saa missään nimessä tehdä.
Tosin musiikkitermi "eikkaaminen" ei tarkoita tätä liukuista sävelestä toiseen, - vaan sitä, että iskut eivät osu koskaan kohdalleen, suurinpiirtein samaa kuin "rubato"