Nyt on ihan hirveästi tapahtunut niin meidän suhteessa kuin elämässä yleensä ja tuntuu että sekoan kohta..kaikki tuntuu niin perhanan raskaalta! Eikä ole oikein ketään kelle asiasta voisin puhua, joten yritän nyt tänne saada edes vähän päätäni selvitettyy.
Ollaan seurusteltu n. 2,5 vuotta. Mä 20 ja mieheni 26. Ja ostettiin kesällä omakotitalo puoliksi mieheni "kiristyksellä" et joko ostetaan tai erotaan. Tyhmänä lähdin mukaan, vaikka tunteet sano toista. Kai se ero ois ollukkin paras vaihtoehto ku edes tollasta vois sanoa!?!?!
Nyt remontti päällä/ kaikki kesken ja kohta pitäis muuttaa... Eikä mua kiinnostais yhtään!
En enää edes tiedä haluanko enää seurustella kyseisen ihmisen kanssa ku kaikki on ollu/ menny niin hankalaksi tässä suhteessa! Ja vasta viime aikoina olen tajunnut että ollaan hirveän erilaisia ihmisiä/ halutaan eri asioita. Eikä mies voi tulla missään asioissa mua vastaan vaan mun pitää aina tehdä se.
On ruvennut nyt myös tuntumaan, etten haluaiskaan vielä sitoutua, haluaisin "elää", kokea ja matkustella jne. oon vasta näin nuori!
Ei oo enää yhtään hauskaa, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä! ( On paljon asioita, "jotka lisää tuskaa" , mutta en kaikkea viitsinyt tähän kirjottaa!)
Tässä kuitenki jotain mun sisällä pyörivistä ajatuksista..
Toivottavasti joku vois éhkä auttaa mua jotenkin..
Ollaan seurusteltu n. 2,5 vuotta. Mä 20 ja mieheni 26. Ja ostettiin kesällä omakotitalo puoliksi mieheni "kiristyksellä" et joko ostetaan tai erotaan. Tyhmänä lähdin mukaan, vaikka tunteet sano toista. Kai se ero ois ollukkin paras vaihtoehto ku edes tollasta vois sanoa!?!?!
Nyt remontti päällä/ kaikki kesken ja kohta pitäis muuttaa... Eikä mua kiinnostais yhtään!
En enää edes tiedä haluanko enää seurustella kyseisen ihmisen kanssa ku kaikki on ollu/ menny niin hankalaksi tässä suhteessa! Ja vasta viime aikoina olen tajunnut että ollaan hirveän erilaisia ihmisiä/ halutaan eri asioita. Eikä mies voi tulla missään asioissa mua vastaan vaan mun pitää aina tehdä se.
On ruvennut nyt myös tuntumaan, etten haluaiskaan vielä sitoutua, haluaisin "elää", kokea ja matkustella jne. oon vasta näin nuori!
Ei oo enää yhtään hauskaa, enkä todellakaan tiedä mitä tehdä! ( On paljon asioita, "jotka lisää tuskaa" , mutta en kaikkea viitsinyt tähän kirjottaa!)
Tässä kuitenki jotain mun sisällä pyörivistä ajatuksista..
Toivottavasti joku vois éhkä auttaa mua jotenkin..
Vastaukset 4
Vanhimmat
Hurjan väärin, että nyt on käynyt noin. Keskustele miehesi kanssa asiasta kunnolla, ja tee kuten sydän sanoo.
minkälaiset välit sinulla on heihin. Jos pystyisit heidän kanssaan purkamaan tuota tilannetta.
Olet siinä oikeassa, olet todella nuori. Kehoittaisin seuraamaan sydämesi ääntä, älä alistu ja kadota itseäsi.
On ruvennut nyt myös tuntumaan, etten haluaiskaan vielä sitoutua, haluaisin "elää", kokea ja matkustella jne. oon vasta näin nuori!
Minusta tuntuu juuri tuolta, en tiedä haluammeko kokea samoja asioita, mutta haluamme molemmat nauttia nuoruudesta. Itse haluaisin vielä hullutella, harrastaa irtosuhteita, ja niin tyhmältä kuin kuulostaakin, kokea kestämättömiä suhteita. Että oppisin arvostamaan sitten sitä kun hyvä suhde sattuu kohdalle ja ehkä huomaisinkin mikä on hyvä suhde. Tällä hetkellä en osaa arvostaa riittävästi meidän suhdettamme, olen myös 20 ja seurustellut lähes 4 vuotta.
Tästä ei nyt tainnut olla paljon apua, mutta jospa se hiukan helpottaisi oloasi kun tiedät ette ole yksin tämänkaltaisten tunteiden kanssa :)
Mutta se ikuisuuskysymys, lähteäkö kokemaan maailma yksin vai jäädä?
Mun mielestä sä kuulostat sellaselta ihmiseltä, joka ei ole vielä valmis sitoutumaan niin rankasti ja jos kerran olet miettinyt eroa, niin ehkä 25 vuoden laina omakotitalosta ei ole paras vaihtoehto. Mieti asiaa ja jos todella haluat lähteä, niin sen kun vaan lähet menemään, mitä siinä muuta...