mulla on kohta 2v poika. hänen isänsä kans erottiin noin 2v sitten.mä en ole koskaan lakannut rakastamasta häntä,rakastan edelleen.nyt lähiaikoina olemme harrastaneet seksiä muutamaan otteeseen,hän vaikuttaa olevansa kiinnostunut enemmän minusta kuin pojastansa.hän sanoo ettei halua mitään vakavaa,mutta minä haluaisin.( en tietenkään ole sanonut sitä hänelle ) kun mä olen yksin,mä vaivun epätoivoon ja ajattelen itsemurhaa,mitä mun vähiten pitäis miettiä koska mulla on lapsi. mutta mä rakastan sitä kusipäätä niin paljon että voisin yhtä hyvin kuolla jos en saa häntä ikinä takaisin. siks just mä en uskalla tehä itsaria koska sit mä en saa ikinä tietää saanko häntä koskaan takaisin.mut mun poika pitää vielä mut täällä. mitä mun pitäis tehdä?
jos lähtis vaan pois.
handu79
121090
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi naiset käyttäytyy täysi järjettömästi?
Asia ei ole sinänsä mitenkään uusi mutta onko nainen jäänyt evoluution kehityksessä jotenkin pahasti jälkeen?
Siis ihan oikeasti kumpi on tärkeämpi oma lapsi vai mies? Minulle olisi oma lapsi. Sinuna yrittäisin päästä eroon lapsen isästä henkisesti. Jos haluat täysipainoista elämää, niin etsi rakkautta toiselta mieheltä.
Siis voi pyhä isä? En tiedä mitä sun pitäis tehdä, mut ei ainakaan sitä pitä teet. Sun ex käyttää sua varapanona ja sä rakastat sitä??? lol Maailma on täynnä miehiä ja sä itket sen paskan perään. Lisäks haudot itsaria vaikka sulla on 2v poika.
Joidenkin ihmisten ei pitäis hankkia lapsia!
Itselläni aivan sama tilanne.. Ja itsemurha käy mielessä jatkuvasti. Erittäin todennäköistä että näin tulee tapahtumaan pian, en vain kestä tätä.
Tyttäreni on ainoa asia mikä minut pitää vielä hengissä, mutta enpä ole mikään hyvä äiti muutenkaan ollut..
et ole hyvä äiti mikä se mittapuu on...sä olet hyvä äiti lapsellesi niinkun me muutkin tuo ajatus sulla on vaan kun olet noin allapäin..
Koitahan piristyä...olen muistanut sinua iltarukouksissani kun luin tuota viestiäsi eräänä iltana....Voimia sinulle ja toiselle joka tuossa kirjoitit samaa huolta
Olenkin miettinyt asioita paljon, ja ainakin yritän jaksaa tästä eteenpäin.. Tuntuu vaikealta, mutta mikäpä tässä elämässä helppoa olisi?
haluan vastata teille molemmille, että olen itse ollut suht samassa tilanteessa, mutta erona on se, että minä itse käytin eksääni (ei siis lapseni isä vaan "uusi avomies) hyväkseni, eli petin ja olin uskoton.
Kuitenkin olemme yhteydessä edelleen, harrastaneet seksiäkin, vaikka kihlat purettiin ja mies otti tavarat ja lähti.
Avoero oli toinen mulle jo, ja olen vielä nuori;23v: minullakin on poika 4v. Hänen takiaan myös olen jaksanut kun tuntuu että ei viitsisi enää välillä katsella noita miehiä, JOTKA helpolla OTTAVAT minkä saavat, mutta mitään eivät anna takaisin! SIIS tässä tulikin neuvoni teille; ette enää anna, vaan odotatte ITSE saavanne; jätätte miehet, ja jos he oikeasti rakastaa ja välittää ei käytä teitä hyväkseen!!!!!
Eli, siis unohda se antaminen.
Siirry sinä ottajaksi!
Sun kannattais kiinnittää huomio siihen MIKSI sä tunnet niin voimakkaasti tuota miestä kohtaan, huolimatta aikaisemmasta historiastanne. Oletko alitajuisesti hommannut itsellesi isähahmon paikkaamaan jotain lapsuusaikaista traumaasi. Tiedostamattomat odotukset -> parisuhteen vaikeudet -> mielenterveysongelmien paheneminen.
Ota etäisyyttä, varaa aikaa itsellesi ja lapsellesi. Ja hanki apua jos siltä tuntuu.
Se käyttää sua vaan hyväkseen. Se saa sulta pimppiä, eikä sen tarvii edes sitoutua suhun enää, ja eikä piittaa pojastaankaan. Niin kauan kuin sä ns. "rakastat" sitä ja annat sille, niin se pysyy kuvioissa mukana kunnes puute on taas tyydytetty. Miehen takia siis tappaisit itsesi ja jättäisit pojan yksin pahaan maailmaan? Jotain rajaa hemmetti! Sun on pakko irtautua siitä miehestä, tai muuten tämä juttu vainoaa sua turhaan. Poissa silmistä, poissa mielestä priaatteella. Aika parantaa ja muuttaa.
Ymmärrän kyllä hyvin miltä sinusta tuntuu, mutta rehellisesti sanottuna minun mielestä sinun tulisi vain ottaa kokonaan uusi askel elämässäsi ja unohtaa hänet. Sillä hän jo sanoi ettei tahdo mitään vakavaa, se ei välttämättä siitä muutu ja niin kamalalta kuin se kuulostaakin niin todennäköisesti hän kyllä tietää että rakastat häntä edelleen,ja silti hän palaa sänkyysi joiksikin öiksi, välittämättä siitä kuinka hankala sinun on päästä irti hänestä. Joten ehkäpä jos jatkat haikailemaan hänen peräänsä saat tehdä sitä vaikka loppu elämäsi... sinun täytyy kunnioittaa itseäsi (ja lastasi)sen verran että etsit miehen joka kohtelee sinua oikein eikä noin sikamaisesti ja joka rakastaa sinua! Ja hän on lapsesi isä mutta sanoit että kiinnostuneempi sinusta kuin lapsestaan, haluatko todella sellaisen miehen lapsesi elämään?!
Ja itsemurha ei varmasti ole järkevä ratkaisu, mutta jos sinusta tuntuu siltä ettet jaksa elää, niin katso sitä ihanaa pikku lastasi silmiin ja samalla lupaa itsellesi että te kaksi etsitte valon tunnelin päästä ja onnellisuuden, ettekä enää itke jonkun perään joka ei taistele saadakseen teitä, sillä sen te ansaitsette! Ja aloittakaa se uudenlainen elämä vaikka jo huomisaamuna, koittakaa nähdä elämän pikku ilot ja siitä se elämä kirkastuu ja uusi toivo ja into syntyy!Onnea polullenne!:)
"mitä mun pitäis tehdä?"
Mene lääkäriin.
Rakkautesi on arvokkain asia minkä omistat. Ja tällä hetkellä kaadat sitä suoraan viemäriin.