Vaimo jätti syksyllä minut pitkän hiljaiselon jälkeen. Ei auttanut puhuminen enää. Vielä kuitenkin kaipaan häntä mutta turhaan .on niin yksinäistä ei ketään jonka kanssa vois keskustella ja vaihtaa ajatuksia. Kavereita kyllä on mutta ei sellaisia joille vois vapaasti puhua. Masentavaa ajatellakin että pitää elää yksin.
Yksin
Jh
5605
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Nooh jos yhtään kiinnostaa, niin hanki netin avulla (chatista, treffipalstojen yms. kautta) itsellesi kiva sähköpostikaveri, jonka kanssa voit vaihtaa ajatuksia ja tunteita mistä vaan ja myöhemmin tavata. Ja kerro heti tilanteestasi, niin voit mailailla ja tavata ihan ystävyysmielessä ja saada toisesta ystävän (ei suhteen) , sillä niitäkin tarvitaan. On oikeasti terveellistä, sosiaalista, itsetuntoa nostattavaa jos saa vastakkaisesta sukupuolesta hyvän ystävän, jonka kanssa voi puhua myös noista syvällisimmistä jutuista, joita ei välttämättä mieskaveriporukassa pysty puhumaan. Netti on nykyään täynnä ihmisiä, joille varmasti seura kelpaa. Ja nykyään netti on levinnyt niiin jokapäiväiseksi jutuksi, että suurin osa täällä "liikkuvista" ihmisistä on ihan tavallista mukavaa ja normaalia kansaa.
Minullakin loppui suhde ihan vastottain ja en ole päässyt eroon siitä vielä, mutta yritän parhaani mukaan unohtaa sen miehen, vaikka se pahalta tuntuukin ja kaikkein eniten se, kun heitin sen pois elämästäni, mutta kun ei ole kivaa yhdessä niin minkäs sille sit mahtaa!
Kehottaisinkin sinua tekemään kaikkea mistä tykkäät ja sinulle tulee siitä hyvä mieli niin uskon että masennus kaikkoaa ainakin siksi aikaa, kun teet jotain mukavaa!? Ei kenenkään tarvitse olla yksin tässä maassa, tai ainakin toivon sitä sydämmeni pohjalta! TSEMPPIÄ JA HYVÄÄ JATKOA!
Et sinä ole yksin, koska meitä yksinäisiä on yllättävän paljon sinun vierelläsi, en ehkä ole nyt fyysisesti sinun yksinäisyyttäsi jakamassa, mutta ajatukseni ovat osa sinua tällä hetkellä. Tiedä, että häntä rakastat vielä, mutta sinun tule kääntää kasvosi tulevaisuuteen. En itke surusta enää useinkaan, mutta itken kuitenkin. Kaikkea hyvää sinulle!
Et sinä ole yksin, minä olen ajatusteni kanssa osa sinua tällä hetkellä, en kuitenkaan fyysisesti, mutta uskon, että sinulle riittää nyt se, että jossakin päin Suomea on myös yksinäinen surusydän ilman miehen lämpöä. En enää itke surusta, elä sinäkään, vaan itken usein muuten vaan. Kaikkea hyvää sinulle!
Kiitos teille vastauksistanne , en taija sittenkään olla yksin.