Olemme nuoria, seurustelleet nelisen vuotta, molemmilla omat kaverit sekä yhteisiä kavereita. Olemme sopineet että käymme mielummin yhdessä kun erikseen illanvietoissa. En ole sanonut asiaa suoraan ystävilleni kun he ovat ehdottaneet että lähtisin heidän kanssaan yksin ulos. Tuntuu että se olisi heille suuri järkytys ja luulisivat minun olevan mieheni tossun alla ym.
Nuoret naiset ei kuitenkaan halua enää miehiä mukaan "Sami kysy voiko se tulla mukaan ja mä sanoin että ET..". Mulla ei olisi mitään sitä vastaan että mies tulisi mukaan, mutta enhän mä sitä ota koska muut ei halua miehiä. Jätän sitten useimmiten koko homman väliin. Mieheni ystävien juhliin taas naiset ovat usein tervetulleita.
Musta tuntuu että olisi helpompaa sanoa että olen uskovainen enkä juhli sillä tavoin, kuin että en käy yksin ilman miestä ulkona.
Miksi me siten tehdään näin...Onko meillä oikeasti hyviä syitä? En tiedä. Alunperin syy on kai se että ollaan mustasukkaisia. Baareissa meiniki on se mikä on, eikä ole kiva kuulla seuraavana päivänä että joku puristi persettä ym. Ja tykkäämme olla toistemme kanssa ja jakaa mukavat asiat, ilman että toinen istuisi yksin kotona. Mies sanoo myös pelkäävänsä kun minä kävelen yksin yöllä ulkona.
Tää on kyllä stressaavaa näin ku ei kehtaa sanoa suoraan ihmisille. Keski-ikäiset miehethän sanoo usein että "pitää kysyä vaimolta/hallitukselta" kun pyydetään juhlimaan, mutta ei tässä yhteisössä voi nuori nainen sanoa että "pitää kysyä mieheltä", koska se on monien mielestä pahinta mitä voi olla....
Nuoret naiset ei kuitenkaan halua enää miehiä mukaan "Sami kysy voiko se tulla mukaan ja mä sanoin että ET..". Mulla ei olisi mitään sitä vastaan että mies tulisi mukaan, mutta enhän mä sitä ota koska muut ei halua miehiä. Jätän sitten useimmiten koko homman väliin. Mieheni ystävien juhliin taas naiset ovat usein tervetulleita.
Musta tuntuu että olisi helpompaa sanoa että olen uskovainen enkä juhli sillä tavoin, kuin että en käy yksin ilman miestä ulkona.
Miksi me siten tehdään näin...Onko meillä oikeasti hyviä syitä? En tiedä. Alunperin syy on kai se että ollaan mustasukkaisia. Baareissa meiniki on se mikä on, eikä ole kiva kuulla seuraavana päivänä että joku puristi persettä ym. Ja tykkäämme olla toistemme kanssa ja jakaa mukavat asiat, ilman että toinen istuisi yksin kotona. Mies sanoo myös pelkäävänsä kun minä kävelen yksin yöllä ulkona.
Tää on kyllä stressaavaa näin ku ei kehtaa sanoa suoraan ihmisille. Keski-ikäiset miehethän sanoo usein että "pitää kysyä vaimolta/hallitukselta" kun pyydetään juhlimaan, mutta ei tässä yhteisössä voi nuori nainen sanoa että "pitää kysyä mieheltä", koska se on monien mielestä pahinta mitä voi olla....
Vastaukset 8
Vanhimmat
Taidatte vaan olla jo aikuisempia kuin kaverisi. Ja taitaapa teidän suhteenne ennustekin olla aikalailla parempi kuin yksin bilettävien tyttöystäviesi. Sano heille vaan ihan suoraan että mieluummin kuljet viihteellä kumppanisi kanssa; onhan se aivan luonnollinen kehitysvaihe ihmisen elämässä...kaveriporukoista siirrytään pesänrakennukseen elämänkumppanin kanssa.
Minua taas rasittaa, kun kaverit aina raahaa poikaystävänsä mukaan illanviettoon, koska poikaystävät ovat minulle 'puolituntemattomia' enkä halua puhua kaikkia asioitani puolituntemattomien edessä. Poikaystävä mukana rajoittaa illan keskustelunaiheita huomattavasti. On ikävää, että jotkut seurustelun aloitettuaan eivät pysty osallistumaan minkäälaisiin illanistujaisiin ilman kumppaniaan, koska tälläisen ystävän ja ystävyyssuhteeseen kuuluneen läheisyyden menettää, kun mukana on aina joku vieras ihminen. Enkä tarkoita, että ei poikaystävää ikinä saisi tuoda mukana vaan esim. suhde 80 % poikaystävä mukana ja 20 % tyttöjeniltoja olisi ihan sopiva. Minusta on myös itsestään selvää, että jos seurustelee, niin baarissa ei muita miehiä katsella vaikka olisikin tyttöjenilta eli syytä mustasukkaisuuteen ei puolisolla ole.
Tuo mullakin tuli mieleen, että etenkin jos kyseessä on sellainen seurustelukumppani jota ei vielä tunne tai jonka kanssa ei ihan yhtä avoimesti ne jutustelut suju (pahimmillaan tuppisuu mies joka vaan hengailee seurassa, jos mies itsekin puhuu avoimesti ja on reipas ja rempseä niin ne puheenaiheetkaan ei ehkä niin paljon rajoitu), niin itsekään tuskin ystäväni seurassa puhuisin ihan kaikesta jos siinä olisi hänen miehensä vieressä. Riippuu tietty miehestä. Samoin olen ajatellut kun mies on joskus lähtenyt tuopille jonkun kanssa, joskus olen lähtenyt mukaan ja etukäteen tosin selvitellytkin ketä siellä on paikalla ja onko kenties muitakin naisia, että vaikka mun miestä ei haittaiskaan että olen mukana, niin olen miettinyt että jos joku hänen kaverinsa haluaa tilittää juuri sinä iltana jotain omia asioitaan niin ehkä hän ei pystyisi niistä puhumaan kun minä olisin pällistelemässä vieressä. Tosin monet ovat kyllä avoimesti puhuneetkin, vaikka olen paikalla ollutkin. Mutta en ole halunnut vaikuttaakaan sellaselta, että kuljen kuin riippakivi aina mukana :D
Ja omasta elämästä, jos lähden kaverin kanssa jonnekin kuppilaan niin useimmiten kyllä siinä illan aikana juorutaan ja pölistään omista asioista molemmin puolin siihen malliin että miehiä ei paikalla kaivata. Yökerhoreissulla ei sitten ole niinkään väliksi, koska siellä ei tule istuttua pöydässä ja juteltua vaan sitten juorutaan tanssilattialla, vessajonossa ja peilin ääressä ehostautuessa. Tosin juuri tästä syystä me ollaan yökerhoiltoina monesti miehen kanssa oltukin eri paikoissa (mies jossain minne hänen kaverinsa ovat halunneet) ja usein sitten loppuyöstä treffattu samassa paikassa tai jopa vasta valomerkin jälkeen ulkona, koska minun mies ei taas siellä tanssilattialla viihdy joten pääasiassa se aika menee siinä juhlimisessa eikä ukon kanssa seurustellessa.
Jäätkö tosiaan mielellään pois kaikista illanvietoista (kaveri, työ tai kouluporukan) joihin mies ei ole tervetullut?
En nyt mielellään, mutta en niihin nyt niin himoitse pääsevänikään. Toki tämä selittely ym stressaa ja jään paitsi joistain asioista, mutta en ole valmis päästämään miestänikään mihin tahansa kissanristiäisiin. Molemmat ollaan nyt siis aloitettu opiskelu uudessa kaupungissa ja koko ajan tulee bileitä, jotka on must! Onko tämä nyt sitten tyhmää kun sanoo luottavansa puolisoon, mutta kuitenkin pelkää että jotain tyhmää tapahtuu...Ollaan aiemmin tapeltu jostain pikku tapauksista, vaikka siis kumpikaan ei ole pettänyt.
Eikö muilla ole mitään rajoituksia/"sääntöjä"? Ehkä suurin ongelma tässä on se että selittely stressaa kun ei uskalla suoraan sanoa, eikä sitten oikein tule tehtyä kunnon kavereita uudessa kaupungissa...
Mielestäni moisen sopimuksen ei pitäisi olla tarpeen, jos kumpikin on sitä mieltä itsestä ja toisesta, että osaa juhlia kohtuudella (eli ei petä eikä lohkaise liikaa yhteisestä ajasta).
Jos haluat kieltäytyä kummastusta herättämättä, niin sano vain ettet tulle juhliin, koska haluat viettää miehen kanssa enemmän aikaa. (Siis jos väkisin haluat jonkun syyn kertoa). Tällöin moni voi jo sanoa, että ota miehes mukaan. Tai sitten kysy suoraan voiko mies tulla mukaan.
Se vasta kuitenkin kummastusta herättäisi, jos mies ilmestyisi aina "sattumalta" samaan paikkaan, tai naineen toisi miehen mukanaan kutsumattomana ja ulkopuolisena.
Tämä oli muuten sitten sinkun näkökulma...
Olen itse parikymppinen mies ja avoliitossa samanikäisen naisen kanssa. Jos kaverit kysyy minua illanviettoon(=vetämään kaatokännit) sanon aina kavereille, että pitää kysyä hallitukselta. Sitten kotona sanon muijalle ilmoitusluontoisesti mitä ollaan suunniteltu kavereiden kanssa. Jos muijan kanssa on jotain muuta suunniteltua menoa en lähde tai jos muija haluaa mukaan, hän tulee mukaan. Kukaan ei ole mulle piruillut ainakaan päin naamaa että olisin tossun alla.
Ja homma toimii myös toisinkin päin. Puoliso saa mennä tyttöjen iltaan jos haluaa, kunhan meillä ei ole mitään yhteisiä suunnitelmia tai jos haluan tulla mukaan niin sitten tulen mukaan. Tietysti ymmärrän et
Yhteinen aika kuitenkin menee meillä kavereiden edelle, sillä työajoista(vuorotyöt) johtuen yhteinen vapaa-aikamme on välillä melko vähäistä.
Tossa tilanteessa voisi ehkä olla hyvä ratkaisu, että samana iltana kun menet omien kavereidesi kanssa juhlimaan niin miehesi menee omien kavereidensa kanssa juhlimaan, mutta olette sopineet että menette kaveriporukoiden kanssa "sattumalta" samaan baariin, niin alkuilta menee niinkuin tyttökaverisi halusivat ja loppuillasta pääset oman ukkosi seuraan.
Et suinkaan sä oikeasti ajattele noin?! Mieluummin valehtelisit ystävillesi kuin sanoisit miten asia on... Jos sulla on todellisia ystäviä, niin heille kyllä kestää sanoa että olet miehesi kanssa sopinut että liikutte vain yhdessä. Siinä se ystävyys punnitaan!