Oltiin perhe kahdeksan vuotta. Mentiin sit naimisiin ja tehtiin lapsia.. Oon nyt sitten 30 vuotias eronnut... yh. Meil oli kyl erikoinen suhde, mut kyl mä rakastin (rakastan?) miestä ja uskon et sekin sillon mua. Oon ehkä vähän erikoinen tyyppi, ehkä, en oikein tykännyt seksistä, pusutteluista, yleensä ylenmääräisestä läheisyydestä... kaikki sellanen tuntu turhalta hössätykseltä..? Suhde kuitenkin tuntui sen 8v toimivan.
Asia koskee enien ehkä sitä, kun mies on hyvä tuloinen. Mä olin aika paljon kotona ja mies yötä päivää töissä, tienas meille tietysti sitä rahaa ku ite en viel sllon ollu töissä... mies tuhlas hirveesti rahaa meihin ja lapsiin ja kaikkeen ylelliseen et meil olis hyvä olla. Meillä oli oikeestaan aina kaikki mitä tarvittiin, ehkä enemmänki! No sit kuitenkin tuli tää ero.. jotenkin tultiin enemmän kavereiks ja päätettii lähtee eriteille. Ero ei ollu riitaisa mut nyt vuos eron jälkeen oon saanu hillitömiä mustasukkaisuus kohtauksia uuden tyttöystävän takia. tää mies kun ei paljon eron jälkeen heilastellut knenkään kans vaan teki töitä ja töitä... lasten kans saatiin osamme siitä työstä ja meillä on ollu edelleen hyvät oltavat. Mutta nyt kun hokasin et äijähän on löytänyt uuden ja niillä menee hyvin (menee kihloihin ym..) Joku vihloo sisällä..?! Enkö ookkaan päässy yli vai? Mulla on ollu miehiä MUT MIKÄ VIELKI VETÄÄ ENTISEEN?
Ja se, et nyt sitä rahaa ei tulekaan enää sillee niin ku ennen.. Tarkotin et ei mies laita enää rahaa meidän tai oikeastaan LASTEN elämiseen. Saan kituuttaa kaikessa ja oon kyl kertonu et lasten voi olla pian huono olla. Kyl se sit tuhlaa taas armottomasti ku ottaa lapset itelleen, käy ties missä ja syövät melki aina ulkona, ostaa herkkuja, leluja, käy matkoilla... Rahasta ei oo pulaa. Mut nyt meil kotona, siis mun luona on se synkkyys, ku mihkään ei oo varaa... Mies ei voi edes LAINATA.
Onko uusi nainen saanut miehen noin ajattelemattomaksi? Eikö mies välitä lapsista? Vain meistä??
Asia koskee enien ehkä sitä, kun mies on hyvä tuloinen. Mä olin aika paljon kotona ja mies yötä päivää töissä, tienas meille tietysti sitä rahaa ku ite en viel sllon ollu töissä... mies tuhlas hirveesti rahaa meihin ja lapsiin ja kaikkeen ylelliseen et meil olis hyvä olla. Meillä oli oikeestaan aina kaikki mitä tarvittiin, ehkä enemmänki! No sit kuitenkin tuli tää ero.. jotenkin tultiin enemmän kavereiks ja päätettii lähtee eriteille. Ero ei ollu riitaisa mut nyt vuos eron jälkeen oon saanu hillitömiä mustasukkaisuus kohtauksia uuden tyttöystävän takia. tää mies kun ei paljon eron jälkeen heilastellut knenkään kans vaan teki töitä ja töitä... lasten kans saatiin osamme siitä työstä ja meillä on ollu edelleen hyvät oltavat. Mutta nyt kun hokasin et äijähän on löytänyt uuden ja niillä menee hyvin (menee kihloihin ym..) Joku vihloo sisällä..?! Enkö ookkaan päässy yli vai? Mulla on ollu miehiä MUT MIKÄ VIELKI VETÄÄ ENTISEEN?
Ja se, et nyt sitä rahaa ei tulekaan enää sillee niin ku ennen.. Tarkotin et ei mies laita enää rahaa meidän tai oikeastaan LASTEN elämiseen. Saan kituuttaa kaikessa ja oon kyl kertonu et lasten voi olla pian huono olla. Kyl se sit tuhlaa taas armottomasti ku ottaa lapset itelleen, käy ties missä ja syövät melki aina ulkona, ostaa herkkuja, leluja, käy matkoilla... Rahasta ei oo pulaa. Mut nyt meil kotona, siis mun luona on se synkkyys, ku mihkään ei oo varaa... Mies ei voi edes LAINATA.
Onko uusi nainen saanut miehen noin ajattelemattomaksi? Eikö mies välitä lapsista? Vain meistä??
Vastaukset 18
Vanhimmat
lapsistaan, se ei vaan välitä sun hyvinvoinnista enää. Paska homma, mutta minkäs teet? Rahaa voit varmasti edelleen lapsille pyytää, esim. "Ostatko ensi keväänä uuden polkupyörän, kun vanha on jäänyt pieneksi" tms. Kai sä kuitenkin elarit saat, joilla pystyt ostamaan lapsille ruoan? Omasta elintasosta joudut huolehtimaan ihan itte, kiitä onneasi että mies kuitenkin lapsista huolehtii, monet miehet hylkäävät myös lapset eivätkä vain entistä vaimoaan.
Eihän se entinen miehesi ole sinua velvollinen elättämään .
Lapsista kyllä pitää huolehtia, mutta sinun varmaan kannattaa hakeutua työelämään ja sen kautta kohentaa elintasoasi .
Anna entiselle miehelle rauha elää ja rakastaa ketä hän itse haluaa.
naimisissa miehen kanssa, vai miehen rahojen?
Ei miehen sulle tarvi mitään antaa, mikä laki velvoittaa antamaan rahaa eksälleen eron jälkeen? EI NIIN MIKÄÄN! Et sinäkään varmaan niin tekisi..
Antaa uuden perheen nauttia rahoistaan, ovat varmasti sen ansainneet kovasta työn teosta!! Hankkiutuisit sinäkin vaan töihin äläkä lusmuile verorahoilla... elätti.
Tähän kyseessä olevaan asiaan en ota kantaa ... paitsi että olisikohan lasten etu sitten se, että heidän isänsä olisikin lähivanhempi -- jos tietenkin lasten ja isön tahto ... onko edes harkittu ?
Mutta väitteesi siitä, ettei puoliso voi vatia elareita myös itselleen ... on virheellinen. Tosin, nuo tuomiot ovat nykyään hyvin harvinaisia.
Ohessa aiheesta "Toinen Oikkari":n selvitys.
^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^^¨
Puolisolle todellakin voidaan määrätä suoritettavaksi elatusapua myös avioeron jälkeiseltä ajalta. On syytä korostaa, että on hyvin poikkeuksellista, että elatusapu määrätäään maksettavaksi tällä tavalla. Ja silloinkin sen määrä on usein varsin vähäinen.
Kerrataampa siis avioliiton aikainen puolisoiden elatusvelvollisuus:
AL 46 §:
"Kummankin puolison tulee kykynsä mukaan ottaa osaa perheen yhteiseen talouteen ja puolisoiden elatukseen. Puolisoiden elatus käsittää puolisoiden yhteisten sekä kummankin henkilökohtaisten tarpeiden tyydyttämisen.
Puolisolle suoritettavan elatusavun määrä ja sen suorittamistapa voidaan vahvistaa sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä.
Lapsen oikeudesta saada elatusta vanhemmiltaan säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/75)"
ja 47§:
"Jos puoliso laiminlyö elatusvelvollisuutensa tai jos puolisot asuvat erillään, tuomioistuin voi velvoittaa puolison maksamaan elatusapua toiselle puolisolle 46 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti."
Kuten on arvattavissa, näitä kanteita elatusavun maksamiseksi puolisolle ei avioliiton "rauhallisen vaiheen" aikana juuri esiinny. Usein elatusapua vaaditaan juuri erilleen muuttamisen tullessa ajankohtaiseksi, ja elatusapu päättyy siis avioliiton päättyessä.
Puolisoiden eron jälkeistä elatusvelvollisuutta koskee AL 48§:
"Kun tuomitaan avioeroon ja puolison katsotaan tarvitsevan elatusapua, tuomioistuin voi velvoittaa toisen puolison suorittamaan elatusapua sen mukaan kuin hänen kykyynsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi.
Elatusapu voidaan vahvistaa suoritettavaksi joko toistaiseksi tai siten, että elatusavun suorittaminen lakkaa päätöksessä asetetun määräajan kuluttua. Elatusapu voidaan kuitenkin vahvistaa suoritettavaksi kertakaikkisena, jos elatusvelvollisen varallisuusolot ja muut seikat antavat siihen aihetta.
Määräajoin maksettavaksi vahvistetun elatusavun suorittamisvelvollisuus raukeaa, jos elatusapuun oikeutettu menee uuteen avioliittoon."
Hiukan tulkintaa. Elatusavun määrääminen on siis tuomioistumen harkintavallassa. Oikeuskäytännössä on vakiintneesti katsottu että elatusavun määräämisen perusedellytyksenä on, että puolison kyvyttömyys elättää itseään avioeron jälkeen johtuu edeltävästä avioliitosta. Esim. Erittäin kovatuloisen liikenaisen aviomies on koko pitkän avioliiton aikana hoitanut kotia ja lapsia, ja täten syrjäytynyt työelämästä (menettänyt ammattitaitonsa). Tällaisessa tilanteessa on kohtuullista tuomita nainen maksamaan ex-miehelleen elatusapua. Miehen kyvyttömyys elättää itseäänhän on johtunut perheen yhteisestä päätöksestä, sisäisestä työnjaosta, jossa miehelle on langennut kotiorjan paikka (josta ei mm. kerry ansioeläkkeitä, joita ei myöskään ositeta).
Elatusmaksun on oltava maksajan näkökulmasta kohtuullinen. Tavoitteena ei missään nimessä voi olla miehen entisen elintason ylläpitäminen. Pikemminkin kysymys on elämiseen tarvittavasta vähimmäisavustuksesta, joka ei määräydy naisen tulojen, vaan miehen todellisten vähimmäistarpeiden perusteella. Oikeastaan koko elatusavun merkitys on nyky-yhteiskunnassa kutistunut liki olemattomiin: yhteiskunnan laaja talodellinen turvaverkko on pitkälti syönyt säännökseltä soveltamisedellytykset. Avioliittolakia säädettäessä ja ko. lainkohtaa viimeksi muutettaessakin olosuhteet olivat varsin erilaiset.
Yleensä on perusteltua lähteä elatusavun määräaikaisuudesta. Elatusavun määrä lienee yleensä suurimmillaankin muutamia satoja euroja (alioikeuskäytännöstä on luonnollisti liki mahdotonta saada selko ilman kohtuuttomia vaivoja, ja HO:n/KKO:n tuoretta käytäntöäkin on hyvin vähän, edellisen kappaleen lopussa mainitusta syystä).
Myös avioliiton kestolle on annettava merkitystä, sillä lyhyessä avioliitossa tapahtuva kotirouvana/herrana eläminen ei itsessään voine juuri nakertaa puolison toimeentulomahdollisuuksia. 20 vuotta kotona onkin jo aivan eri asia.
Elatuksen ja osituksen lopputuloksen (ja erityisesti sen sovittelun) keskinäinen suhde on hiukan hankalampi juttu. Epäilemättä "elatuksen tarpeessa olevalle" puolisolle maksettava huomattava tasinko on kuitenkin otettava huomioon elatusvelvollisuutta harkittaessa.
Minun mielestäni lakiin tulisi tehdä muutoksia tuon puoliso sanan suhteen.
Tottakai puolisot voivat asua erikseen, tyhmä. Minä ainakin olen ex-miehelleni vielä puoliso ja tulen aina olemaan.
on kyllä jotka ovat naimisissa, mutta molemmilla on omat asunnot ja osoitteet.
Mutta kun erotaan virallisesti ja on oikeuden päätös siitä, niin ei ole enää puoliso puolin eikä toisin - eli on ex-puoliso aivan kuin ex-mies/vaimo.
... noh, käytännössä tuo on "kuollut pykälä" laissa. Luulen että joskus poistuukin.
Käytännössä sitä sovelletaan harkinta-aikaan, ja siihenkin harvoin (eli, tuloerojen oltava todella mittavat, ja pitkä avioliitto ajautumassa karille).
Jos ne varallisuus ja tuloerot olleet merkittävät, niin usein osituksen jälkeen ei ole perusteita puolison elatustuelle. Ja vaikka olisi ollut aviehtokin, niin paremminkin sitä kohtuullistetaan, jottei noihin "vaimon elareihin" jouduta.
Edelleen, tämä on niiden todella varakkaiden ihmisten "pulma" ... mitä ei pidä lainkaan sekoittaa lapsista maksettaviin elareihin.
Ja vaikka laki on kuten yllä Toinen Oikkari on selvittänyt ... niin Insinööri Ilpon ja Lähihoitaja Leenan avierossa ei kannata Leenan mennä tuohon pykälään vedoten vaatimaan oikeudesta elareita omaan toimeentuloonsa.
Muualla maailmassa on myös kotona olevalle puolisolle eron sattuessa suunniteltu elatus. Tämä olisi kannattanut miettiä jo etukäteen.
... että monessa maassa / kulttuurissa oletuksena on, että vaimo hoitaa kodin, kasvattaa lapset ja niin tekemällä mies voi keskittyä uraan ja rahan tekemiseen. Joten, erossa on oikeus ja kohtuus, että puoliso saa osuutensa tuosta "palkattomasta" työstä (koska ei ole voinut luoda omaa työuraa).
Pohjoismaalaiseen ajatusmaailmaan se ei sovi, tai ei tahdota sovittaa.
Harvassa ne naiset Suomessa, joilta olen saanut "innostuneen vastaanoton" kun heiltä kysynyt mielipidettä ko. roolimallista puolisoiden kesken.
Käytännössä tämä kuitenkin tapahtuu ja vielä muun työn ohella.
... ja syy siihen minkä vuoksi pohjoismaissa ei määrätä miestä maksamaan vaimolle elareita ... naisella kun yleensä on ansiotyö ja koulutus ... toisin kuin monien muiden maiden ja kulttuurien naisilla on avioerotilanteessa.
Vaika olisi koutustakin, niin nainen joutuu koville. Miehet sen sijaan pääsevät helpolla. No jääpähän, joillekin enempi viinarahaa. Sitten, jos lähtee ulos miehen kanssa naisen pitäisi varmaan ostaa miehenkin annokset. Siksipä viihdynkin yksin.
... kahdesta eri asiasta...
Mutta mielipiteensä kullakin ;-)
Eivät yleensä asu erillään :D
yhdessä elävä pariskunta. Pariskunta jotka elävät ja asuvat keskenään tai lastensa kanssa, eikä mikään eksä jostain vuosien takaa...kele...
Miks ihmeessä muka miehen tarvis antaa rahaa eks muijalle jos ovat eronneet? Lasten jos hyvä olla, saavat ruokaa ja vaatteet niin ok. Mä tiedän yhden tapauksen jossa sama tilanne, nainen vaan sattuu käymään viihteellä niin usein että rahat aina jotenkin vaan hukkuu, sit soitetaan rikkaalle eksälle ja anellaan rahaa... ei se muiden imisten tehtävä ole elättää SUA. Menee töihin niinkuin muutkin. Ja ei kaikilla ole varmasti niin hyvin asiat kuin sulla. Kanna vaan kuule kortes kekoon kans. Miehellä on varmasti oikeus palkita itseään ansaituilla pennosillaan kuin "lainailla" ruikuttaville eksille. Että mua risoo...
Suomalainenko ? Mitä mieltä Feministit ? Noo....
Et selkeesti ole päässyt vielä eron yli. Exän uusi tuo kaikki tunteet pinnalle ja ai että kaduttaa ja kadehdituttaa. Oot kuitenskin sen verta nuori, että uusi puoliso rinnalle varmasti löytyy. Ota opiksesi ja valmenna itseäsi tulevaisuuden varalle. Ite kaivoin puikot esiin ja punaista lankaa - heheheh, kun mummoiässä oon vaikka pienen lapsen äiti. Anna exän ostaa lapsille vaatetta ja tavaraa. Kirppareilta löydät itsellesi ihan kivoja naistenvaatteita - käypää tavaraa, vaatii vain viitteliäisyyttä.Ja ajattele -itselläsi on ne päivittäiset , spontaanit pikku halit, jotka kaiken korvaavat. Pää pystyyn!