Vuosia sitten minulla oli tosi paha riita sukulaistytön kanssa. Se johtui siitä, että sillon joskus tyhmänä teininä päädyin vahingossa pussailemaan sukulaistytön exän kanssa. Tiedän. Se oli todella tyhmästi tehty eikä tekoa voi puolustella mitenkään. Olin kyllä sillon vielä niin nuori, niin humalassa ja niin typerä, mutta eipä tehtyä saa enää tekemättömäksi. Mutta eikös me jokainen olla tehty virheitä nuoruudessa?
No, sukulaistyttö suuttui tästä minun ja exän pussailusta todella pahasti, tietenkin, vaikkakin oli itse jo uudessa seurustelusuhteessa. Tuona samana iltana hän kosti minulle väkivallalla. Sen jälkeen ei olla toisillemme puhuttu KERTAAKAAN ja tuosta tapauksesta on kulunut jo jokunen vuosi. Tosin pari kertaa häneen otin yhteyttä sähköpostilla muutaman kuukauden jälkeen tapauksesta ja pyysin anteeksi.
Tottakait jo sillon hävetti teininä, enkä tajua mikä minuun silloin meni, kun muuten oon ollu aina niin kunnollinen. Ja oikeesti, ei ois voinu ees vähempää kiinnostaa sukulaistytön ex... Sillon mielessä pyöri eräs toinen mies, joka kuitenki lähti yhden parhaimman ystäväni matkaan. Kai minä sit siinä olin altis toisen miehen huomiolle (se sukulaistytön ex teki aloitteen pussailulle) ja samalla kai halusin todistaa itselleni että ystävälleni, että kyllä minäki miehen saan. Se oli silloin kyllä tosi typerää käytöstä minulta...
Mitä voin tehdä?!?!? Miten voin sopia asian? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Tää asia on alkanu vaivaamaan ja haluisin kovasti sopia riidan tän sukulaistytön kanssa. Tää toinen ystäväni on säilyny ystävänäni kaikki nää vuodet ja toisiltamme pyydettiin anteeksi kaikki virheet ja jatkettiin ystävinä puhtaalta pöydältä.
Mielestäni kuitenkin tuon mun sukulaistyön kuuluis tehä alote, koska olen jo pari kertaa pyytäny anteeks. Tosin ollaanhan me molemmat nyt kasvettu ja ollaan paljon fiksumpia mitä sillon teininä (ainakin voin sanoa ton omasta puolestani), joten pitäiskö sittenki vaan rohkeesti ottaa yhteyttä..???
Ei meistä enää ehkä sydänystäviä saa, mut jos sais ees sovittua tän jutun. Tiedän tuon sukulaistytön olevan pitkävihainen, mut pitääkö tollasesta kömmähdyksestä olla vihanen loppuelämän? Nyt olen kyl paljon fiksumpi ja elämä hymyilee. Ton tapauksen jälkeen ei oo alkoholi pahemmin maistunu ja tosiaan muuten menee kaikin puolin hyvin. Ainut on vaan toi asia, joka vaivaa ja haluisin sovittaa sen... MUTTA MITEN?
Asiallisia mielipiteitä ja neuvoja pyydän...
No, sukulaistyttö suuttui tästä minun ja exän pussailusta todella pahasti, tietenkin, vaikkakin oli itse jo uudessa seurustelusuhteessa. Tuona samana iltana hän kosti minulle väkivallalla. Sen jälkeen ei olla toisillemme puhuttu KERTAAKAAN ja tuosta tapauksesta on kulunut jo jokunen vuosi. Tosin pari kertaa häneen otin yhteyttä sähköpostilla muutaman kuukauden jälkeen tapauksesta ja pyysin anteeksi.
Tottakait jo sillon hävetti teininä, enkä tajua mikä minuun silloin meni, kun muuten oon ollu aina niin kunnollinen. Ja oikeesti, ei ois voinu ees vähempää kiinnostaa sukulaistytön ex... Sillon mielessä pyöri eräs toinen mies, joka kuitenki lähti yhden parhaimman ystäväni matkaan. Kai minä sit siinä olin altis toisen miehen huomiolle (se sukulaistytön ex teki aloitteen pussailulle) ja samalla kai halusin todistaa itselleni että ystävälleni, että kyllä minäki miehen saan. Se oli silloin kyllä tosi typerää käytöstä minulta...
Mitä voin tehdä?!?!? Miten voin sopia asian? Onko kenelläkään vastaavia kokemuksia?
Tää asia on alkanu vaivaamaan ja haluisin kovasti sopia riidan tän sukulaistytön kanssa. Tää toinen ystäväni on säilyny ystävänäni kaikki nää vuodet ja toisiltamme pyydettiin anteeksi kaikki virheet ja jatkettiin ystävinä puhtaalta pöydältä.
Mielestäni kuitenkin tuon mun sukulaistyön kuuluis tehä alote, koska olen jo pari kertaa pyytäny anteeks. Tosin ollaanhan me molemmat nyt kasvettu ja ollaan paljon fiksumpia mitä sillon teininä (ainakin voin sanoa ton omasta puolestani), joten pitäiskö sittenki vaan rohkeesti ottaa yhteyttä..???
Ei meistä enää ehkä sydänystäviä saa, mut jos sais ees sovittua tän jutun. Tiedän tuon sukulaistytön olevan pitkävihainen, mut pitääkö tollasesta kömmähdyksestä olla vihanen loppuelämän? Nyt olen kyl paljon fiksumpi ja elämä hymyilee. Ton tapauksen jälkeen ei oo alkoholi pahemmin maistunu ja tosiaan muuten menee kaikin puolin hyvin. Ainut on vaan toi asia, joka vaivaa ja haluisin sovittaa sen... MUTTA MITEN?
Asiallisia mielipiteitä ja neuvoja pyydän...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Vaikka kyse oli herkistä tunneasioista, on silti vaikea ymmärtää sen sun sukulaistytön vihanleimausta. Poikahan oli hänelle jo ex, mennyt rakkaus, jonka tekemiset ei enää kuulu neidille pätkän vertaa. Hänen tässä pitäis anteeksi pyytää jos jonkun. Mennä nyt mätkimään omaa sukulaista tuollaisen asian takia, kertoo vaan tyttösen sen hetkisen itsetunnon olemattomuudesta.
Sanoisin, että annahan kasvaa rauhassa. Häneltä tuskin kandee vielä odottaa mitään, hän on ehdoton ja elää menneisyytensä vankina tätäkin hetkeä. Ennen kuin hän on valmis päästämään irti menneistä ja antamaan sullekin uuden mahiksen, ei tapahdu yhtään mitään.
Vaikka sinä menisit kontallesi anteeksi pyytämään, se ei välttämättä vaikuttaisi häneen.
Jääräpäätä on vaikea kääntää ulkoa käsin.
Mutta ei hänen asenteensa tarvitse vaikuttaa sinuun. Sä voit käyttäytyä ihan neutraalisti häntä kohtaan. Sä olet jo aikuinen joten käyttäydy sen mukaan. Hän rypekööt rauhassa lapsellisessa uhmassaan niin kauan kuin se on hänelle tärkeää.
Kyllä taidat olla ihan oikeassa sukulaistyttöni suhteen, vaikket häntä tunnekaan. Kyllä hän juuri tuollainen melko varmasti on tänäkin päivänä:nuori ja ehdoton. Ja ennekaikkea hän on niin ylpeä, koska ei anteeksipyyntöihini suostunu eikä itse ole ottanut yhteyttä. Astuin hänen reviirilleen... Tyhmä minä sillon teininä... =( Se mies oli sukulaistyttöni ensi rakkaus. Siksi hän niin kovasti tuohtui.
Taidanpa odotella tässä seuraavat vuodet. En kyllä tiedä haluaako hän ees sopia ja onko se hänelle yks hailee... Mut toivotaan, et joku pvä. Mulla kyl on menny niin paljon paremmin ilman häntä. Hän ei ollu mitään hyvää seuraa silloin aikoinaan, sillä hän yritti esim. saada minut polttamaan tupakkaa, johon en kuitenkaa suostunu.
Harmittaa kuitenki, ku lapsuudesta asti tunnettiin ja sit pitää menettää kaikki tällaisen virheen takia. Ja tää juttu vaivaa yhä minua, vaikka siitä onki jo aikaa. Joskus olen jopa nähny unta, että hän tulee oven taakse ja pyytää anteeksi.
Lisää saa antaa mielipiteitä...kiitos.