Mä en nyt tiedä onko tää jonkin sortin ongelma, mutta kirjoitampa silti. Eli: noin sadan vuoden tuloksettoman yrityksen jälkeen olen vihdoin löytänyt sellaisen miehen, joka vastaa n. 90 %:sesti sitä, mitä mä mieheltä haluan ja toivon. No, "ongelma" on se, että hän on melko kokematon naisten kanssa, ja ehkä vielä hieman jännittääkin. Itse olen aavistuksen estottomampi ja kokeneempi, joten kärsivällisyyttä on vaadittu aikas paljon. Etenkin, kun miehelle on pitänyt opettaa melkein kaikki alusta alkaen, ja joskus on tuntunut siltä, että esim. sängyssä oleminen on ollut enemmänkin oppitunti sisältäen käytännön harjoituksia kuin kahden aikuisen ihmisen harrastamaa seksiä. Tai no, harjoittelua ja opetteluahan seksi on lopun elämää, myös mun puolelta, ja tuskin kukaan siinä lajissa on ikinä valmis (eikä tarviikkaan). Mutta että lähes tulkoon aa:sta asti olemme lähteneet, olisin odottanut, että hiukan reilu kolmekymppinen mies tietää jotain muutakin kuin että jotain työnnetään mun sisälle.... No, senkin olen jaksanut toistaiseksi suht hyvin, sillä kyseessä on kuitenkin muuten tosi hyvä tapaus. Mutta en tiedä johtuuko pienestä ujoudesta, mutta mies tuntuu aika ajoin hieman liian asialliselta ja ehkä jossain mielessä tylsältäkin. Itse olen hieman sellainen hulluttelija välillä, kaipaan elämään muutakin kuin sitä, että istutaan aina ns. kädet ristissä ja jutellaan ihan tavallisista asioista. Musta ois niin kivaa juosta miestä karkuun puiston läpi, tulla kesytetyksi ja väsytetyksi ja sen jälkeen rakastella keskellä päivää keittiön pöydällä, kuunnella kun mies kuiskii jotain tuhmaa mun korvaan kaupan kassajonossa, hypätä yhdessä sovituskoppiin hetkeksi suukottelemaan kesken ostosreissun tai jotain vastaavaa, spontaania ja yllätyksellistä. Olen tälle mun miehelle koettanut käyttäytyä itse hieman yllämainitulla tavalla, mutta hänen vastareaktionsa on toistaiseksi ollut yleensä melko asiallinen, ts. hän ei lähde pieneen leikkiin ja hullutteluun sillä tavoin mukaan kun toivoisin (tai ainakaan vielä ei ole lähtenyt).
No, en ole kuitenkaan luovuttanut vielä (olemme tunteneet muutaman kuukauden), mutta joskus vaan tuntuu kun istutaan sohvalla, että ihan kuin oltaisiin joku 25 vuotta naimisissa ollut aviopari. Ollaan keskusteltu paljonkin näistä jutuista, olen kertonut miehelle mistä tykkään ja mikä saa mun kiinnostuksen säilymään, olen vihjaillut ja sanonut kerran jopa suoraan ja ääneen, mitä haluisin ja toivoisin. Mieheltä olen myös kysynyt asiaa, ja tiedostan toki sen, että mun pitää vastavuoroisesti käyttäytyä samoin, jotta homma toimii. Mut toivoisin, että mies lähtisi enempi mukaan... :) Sitten joskus kun viihteellä käydessä on törmänny johonkin hieman estottomampaan - yleensä varattuun - mieheen, jonka kanssa on käyty veivaamassa tanssilattialla hyvän musiikin tahdissa ja joka on kuiskinu mun korvaan just jotain sellaista mitä omankin miesehdokkaani toivoisin joskus tekevän, niin en voi mitään, että jotain herää mun sisällä... En kuitenkaan haluis luovuttaa tuon omani suhteen siksi, koska hänessä on kuitenkin muut asiat niin loistavasti kohdallaan ja ennenkaikkea hän on luotettava, mitä noi varatut ja muut samaan kategoriaan kuuluvat naistenmiehet ei todellakaan ole. Mutta että miten sais häneen hieman säpinää lisää, koska mun mielestä n. 3 kk:n yhdessäolon jälkeen ei pitäis kyllä olla tällaista oloa, että ei oikein tunnu enää "alkuhuuman" jälkeen miltään... Ja tiedän, että jos nyt lemppaan hänet, samanlaisilla ominaisuuksilla varustettua, muuten loistavaa ehdokasta saan kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä välttämättä löydy sittenkään... Eli sitä en toistaiseksi ainakaan aio tehdä.
Sit oon miettiny, että yksi vaihtoehto on tietty se, että haen ne värinät ja tarvitsemani ylimääräisen toiminnan esim. just jostain baarista, hyvän maun rajoissa ja ilman mitään seksiä tietty, mutta noin muuten. Ja normaalielämää vietän sitten tän miesehdokkaani kainalossa. Kun näin se vaan taitaa olla, että pieni leikkimielinen hulluus, tuhmuus ja lievä villi estottomuus ei vaan kertakaikkiaan mahdu samaan pakettiin turvallisuuden, luotettavuuden ja vastuuntuntoisuuden kanssa, kai se on pakko uskoa. Ja sinkkuelämä ei kiinnosta enää pätkääkään, että suhde on kyllä ykkönen tällä hetkellä. Ja toistaiseksi olen valmis kompromissiin, eikä hänen ujoutensakaan nyt varsinaisesti haittaa muuten, kuin että mun tunteet tahtoo ajoittain hieman laimeta... Mutta jos jollakulla on hyviä neuvoja siihen, saako rauhallista miestä hieman avautumaan enemmän ja jos, niin miten, niin kaikki neuvot on tervetulleita!
No, en ole kuitenkaan luovuttanut vielä (olemme tunteneet muutaman kuukauden), mutta joskus vaan tuntuu kun istutaan sohvalla, että ihan kuin oltaisiin joku 25 vuotta naimisissa ollut aviopari. Ollaan keskusteltu paljonkin näistä jutuista, olen kertonut miehelle mistä tykkään ja mikä saa mun kiinnostuksen säilymään, olen vihjaillut ja sanonut kerran jopa suoraan ja ääneen, mitä haluisin ja toivoisin. Mieheltä olen myös kysynyt asiaa, ja tiedostan toki sen, että mun pitää vastavuoroisesti käyttäytyä samoin, jotta homma toimii. Mut toivoisin, että mies lähtisi enempi mukaan... :) Sitten joskus kun viihteellä käydessä on törmänny johonkin hieman estottomampaan - yleensä varattuun - mieheen, jonka kanssa on käyty veivaamassa tanssilattialla hyvän musiikin tahdissa ja joka on kuiskinu mun korvaan just jotain sellaista mitä omankin miesehdokkaani toivoisin joskus tekevän, niin en voi mitään, että jotain herää mun sisällä... En kuitenkaan haluis luovuttaa tuon omani suhteen siksi, koska hänessä on kuitenkin muut asiat niin loistavasti kohdallaan ja ennenkaikkea hän on luotettava, mitä noi varatut ja muut samaan kategoriaan kuuluvat naistenmiehet ei todellakaan ole. Mutta että miten sais häneen hieman säpinää lisää, koska mun mielestä n. 3 kk:n yhdessäolon jälkeen ei pitäis kyllä olla tällaista oloa, että ei oikein tunnu enää "alkuhuuman" jälkeen miltään... Ja tiedän, että jos nyt lemppaan hänet, samanlaisilla ominaisuuksilla varustettua, muuten loistavaa ehdokasta saan kyllä etsiä kissojen ja koirien kanssa, eikä välttämättä löydy sittenkään... Eli sitä en toistaiseksi ainakaan aio tehdä.
Sit oon miettiny, että yksi vaihtoehto on tietty se, että haen ne värinät ja tarvitsemani ylimääräisen toiminnan esim. just jostain baarista, hyvän maun rajoissa ja ilman mitään seksiä tietty, mutta noin muuten. Ja normaalielämää vietän sitten tän miesehdokkaani kainalossa. Kun näin se vaan taitaa olla, että pieni leikkimielinen hulluus, tuhmuus ja lievä villi estottomuus ei vaan kertakaikkiaan mahdu samaan pakettiin turvallisuuden, luotettavuuden ja vastuuntuntoisuuden kanssa, kai se on pakko uskoa. Ja sinkkuelämä ei kiinnosta enää pätkääkään, että suhde on kyllä ykkönen tällä hetkellä. Ja toistaiseksi olen valmis kompromissiin, eikä hänen ujoutensakaan nyt varsinaisesti haittaa muuten, kuin että mun tunteet tahtoo ajoittain hieman laimeta... Mutta jos jollakulla on hyviä neuvoja siihen, saako rauhallista miestä hieman avautumaan enemmän ja jos, niin miten, niin kaikki neuvot on tervetulleita!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Voi Nella, oot tainnut katsoa liikaa romanttisia hömppäleffoja. Kumpaa oikein etsit: partneria vai viihdyttäjää. Kasvaisit aikuiseksi ja arvostaisit miehen hyviä puolia. Tosin et taida miestä arvostaa, jos suunnittelet etsiväsi viihdytystä baarista. Lopeta miehen ajan hukkaaminen ja päästä hänet vapaille markkinoille. Varmasti ottajia löytyy kunnon miehelle!
mielikuvituksettoman kunnon miehen kanssa lähes kolmekymmentä vuotta. Kaikki innostuminen, hassuttelu oli täysin mahdotonta hänen kanssaan. Jos olisin osannut kuvitella, minkälaisen taakan kolmenkymmenen vuoden tylsistyminen sai aikaan; olisin ottanut hatkat välittömästi.
Mutta jos kysymys on pelkästä kokemattomuudesta miehen puolelta, anna aikaa ja yritä jaksaa opettaa ja ennenkaikkea näyttää mallia. Jos mitään ei kehitystä ei tapahdu muutamaan kuukauteen; sinuna luopuisin toivosta.
Ja eikö näitä ominaisuuksia, siis kunnollisuutta ja hassuttelua voi löytyä samasta persoonasta? Ainakin minä löysin...
Kyllä muuten oikeesti löytyy paketteja, joihin mahtuu niin turvallisuus, luotettavuus, kun estottomuus ja hulluttelukin samaan laatikkoon --niitä kutsutaan AIKUISIKSI MIEHIKSI.
Miksi kutsutaan alkuperäisen kirjoittajan kuvaamaa miestä, siis sellaista miestä, joka on turvallinen, luotettava ja vastuuntuntoinen, mutta ei välttämättä kovin estoton ja hullutteleva?
Itseni ja AP:n tilanne on hieman samanlainen. Minä olen meistä se kokeneempi ja hieman enempi hulluttelija, mutta kuinkas onkaan huomaan että kannustuksen myös miehestäni on alkanut paljastumaan se hulluttelija myös. Mitä pidemmälle suhteemme etenee ja mitä varmempia olemme yhteisestä tulevaisuudesta, sitä enemmän mies avautuu ja päästää sen virallisen kuoren alla olevan ilkikurisen pikkupojan valloilleen. Eli siis minulla on samassa paketissa turvallinen, uskollinen, kunnolinen mies, josta näyttää minun kannustuksen myötä tulevan myös se urosleijona esiin. :D
Erona AP:n tilanteeseen on se, että minä en vaadi miestäni olemaan jännittävämpi, sillä kukko ei käskien laula, vaan tekniikkani on enemmän kannustavampi. Eli siis kun mies vähänkin irrottautuu virallisesta arkiminästään, annan myönteistä palautetta. Viikonlopun aikana hän jo jopa sanoi, että kun hän on viikolla virallinen niin viikonloppuna täytyy olla epävirallisempi ja relata. Uskon, että ujommastakin ihmisestä voi saada esille toisen puolen, jos häntä kannustetaan.
Mies haluaa kuulla olevansa hauska, samoin kuin nainen haluaa kuulla olevansa kaunis.
Suosittelen siis miehen kannustamista, ei kehoittamista olemaan hauska ja jännittävä. Olet kirjoituksesi mukaan tavannut sen, joka vastaa 90% ihannemiestäsi eli sinun tilanteessa kyllä panostaisin nykyiseen suhteeseen. Siinä tuntuisi olevan potentiaalia, eikö?
"Erona AP:n tilanteeseen on se, että minä en vaadi miestäni olemaan jännittävämpi, sillä kukko ei käskien laula, vaan tekniikkani on enemmän kannustavampi."
Ilmaisuni oli ehkä aloitusviestissäni hiukan väärä, sillä en minäkään todellakaan vaadi, kuin ehkä korkeintaan hiljaa omassa mielessäni mietin, että ois kivaa jos mieskin lähtisi juttuihin enempi mukaan. Mutta siis silleen kannustavasti tuuppien ja niitä hauskanpitoaiheita keksien olen koettanut miehenkin saada mukaan, ja joskus kun huomaan että hän relaa ja jutut lähtee lentoon, niin itsellekin tulee sellainen tosi hyvä mieli! Mä olen pääasiassa laittanut hänen käytöksensä pitkälti kokemattomuuden piikkiin, enkä todellakaan painosta, vaadi tai pakota häntä olemaan mitään muuta kuin mitä hän on. Mutta joskus vaan tuntuu, että jaksanko odottaa, että hän oppii relaamaan enempi... Mutta tällä hetkellä tuntuu, että kyllä jaksan, sillä kuitenkin kokonaisuutta ajatellen kyseessä on niin hyvä tapaus, että ehkä mä pienen alku"tylsyyden" kestän, ja koetan vaan kärsivällisesti kannustaa ja tuupata miestä takamuksille. Jospa sieltä hieman ujon ja asiallisen kuoren alta se leijonamieskin joku kaunis päivä kuoriutuu :)
Kaikki eivät vaan ole samanlaisia. Toiset on rauhallisempia ja asiallisempia, toiset taas villimpiä ja lapsenmielisempiä. Mikset puhu sen kanssa? Kerro sille mitä haluaisit ja mistä tykkäät. Sä siis saat "värinää" pukukaapissa pussailusta ja puistossa peräkanaa juoksemisesta, kaupassa tuhmien puhumisesta? Mahdat olla varmaan aika nuori, ja taitaa kriteereitäkin riittää jos niitä miehiä täytyy etsiä kissojen ja koirien kanssa.
"Sä siis saat "värinää" pukukaapissa pussailusta ja puistossa peräkanaa juoksemisesta, kaupassa tuhmien puhumisesta?"
Eikö sun mielestä suhteessa sais olla mitään hauskaa, jännää tai romanttista? Mikäs se sellainen suhde sitten on, että istutaan kun kirkossa ja keskustellaan säästä tms. yhtä kiinnostavasta aiheesta? Jos sulle kelpaa sellainen niin ole hyvä vaan, mutta itse kaipaan iloisuutta ja hauskanpitoa myös parisuhteeseen. Ja tiedoksesi, en ole mikään teini, enkä katsonut liikaa hömppäkomedioita. Ja tiedän, että parisuhde on suurimmaksi osaksi tavallista arkea, joten sen takia juuri siellä pitäis olla jotain piristystä välissä, että jaksaa sitten sitä arkeakin myös. En kuitenkaan kyseenalaista mielipidettäsi, jokainen saa olla sitä mieltä kun haluaa, mutta mielestäni en vaadi liikaa jos toivon, että molemmat jaksaa tehdä suhteessa töitä sen eteen, että arjen keskelle löydetään myös niitä spontaaneja piristyksiä.
Vielä halusin sanoa, että tietenkään kaikki ihmiset eivät ole samasta puusta veistettyjä, ymmärrän sen täysin ja kunnioitan sekä miesehdokastani että ihmisiä ylipäätään sellaisena kuin he ovat. Oonhan mä itsekkin joskus ollut ujo, enkä todellakaan nyt ihan kaikkien kanssa toimeen tule. Mutta alkuperäisen viestini pointtina olikin lähinnä se, että miten silleen kannustavasti ja muutenkin saisin mieheen hiukan potkua lisää, kun en tosiaan tuollaisen asian takia vielä todellakaan ole valmis luovuttamaan? Ja jotain hyviä keinoja kannustuksen lisäksi, jos jollain on kokemusta. Ja eihän me sinänsä kovin kauaa olla vielä tunnettukaan, että senkin vuoksi luulen, että pientä jännitystä voi olla vielä hänen puoleltaan ilmassa.
miehesi kuulostaa ihan mieheni kaverilta!
saako kysyä missä päin asutte??
Laitan minäkin lusikkani soppaan!Minusta todellakin miehestäsi on varmasti tulevaisuudessa siihen, että teette hassuja asioita yhdessä. 3kk:tta on lyhyt aika. Hänessä on varmasti paljon vielä sellaisia puolia mitä et tiedä. Ethän sinäkään hänelle heti kaikkea itsestä kerro, tai näytä niitä?!
Ja kaikkien tärkeintähän on kuitenkin se että hän on luotettava!
Ja seksin suhteen on miehelle ehkä kova pala olla kokematon, mutta hänhän on hyvin sen ottanut kun on sinun antanut "opettaa". Ei ainakaan yritä säheltää, josta sitten ei loppujen lopuksi tule mitään!
Ja hänellähän on haluja!(täällä kun joskus on niitäkin, jotka eivät tarpeeksi seksiä saa. Tai ei ota eteen=))
Joten ei muuta kuin tsemppiä, kyllä se siitä! Älä ota liikaa paineita, anna ajan kulua!
Sinun seksuaalinen fantasiasi on "juosta miestä karkuun puiston läpi, tulla kesytetyksi ja väsytetyksi ja sen jälkeen rakastella keskellä päivää keittiön pöydällä, kuunnella kun mies kuiskii jotain tuhmaa mun korvaan kaupan kassajonossa" jne jne
Entäpä jos nuo asiat eivät kiihotakaan miestäsi yhtään? Hänen mielestään ne eivät ole yhtään jänniä ja hauskoja asioita, pikemminkin ehkä päinvastoin?
Hänen fantasiansa saattaa olla ehkä rakastella kumisaappaat jalassa?, piiskaleikit?, ryhmäseksi? pukeutuminen naisten vaatteisiin? jne. Olisitko sinä valmis toteuttamaan tasapuolisesti hänen fantasioitaan?
Eipä ole toistaiseksi ainakaan tullut esille, että hänellä olisi tuollaisia fantasioita. Olen kysellyt, mistä hän tykkää ja kertonut itse mistä mä tykkään, ja ainakin viimeksi kun kerroin hänelle noista omista "fantasioistani" (jos niitä nyt sellaisiksi voi kutsua), niin mies vaan totesi, että "kuulostaa tosi hyvältä". Eli luulen, että olisin jotain merkkiä saanut, ellei häntä kiinnostaisi yhtään samat jutut kun mua. Ja en mä(kään) mikään ajatustenlukija ole, mutta miehen olemuksesta, käyttäytymisestä ja sen perusteella, mitä olemme asioista ja elämästä yleensä jutelleet, ei ole tullut mieleenikään, että hänen mieltymyksensä ja ajatuksensa hyvästä ja tyydyttävästä tutustumisesta ja yhdessäolosta eroaisivat valtavan paljon omistani.
Mutta, ehkä hän on vain ujompi ja enemmän tilannetta kuulostelevampi persoona, joten ajattelin antaa aikaa ja tilaa, jospa se siitä lähtee sujumaan! Muutaman kuukauden tuttavuus on todellakin lyhyt aika näissä asioissa, sitä vaan välillä vertaa (todella paha tapa, josta pitäisi päästä eroon, myönnän...) tätä tilannetta sellaiseen, jota on joskus kokenut, eli että fiilikset on nousseet kattoon jo heti aluksi. Ja ehkä sitä jollain tapaa odottaa jotain samantyyppistä tunnetta sen sijaan, että tuntuu "vaan mukavalta ja turvalliselta". Kun välillä tuntuu, että oonko mä enää edes ihastunu... Tai no, voihan olla, ettei sellaista pakahduttavaa, kuukausia kestävää ihastumisen/rakastumisen tunnetta enää liian monien pettymysten ja yritysten jälkeen edes synny, tulee enää vaan se "mukava" olotila. Mutta anyway, tiedän, ettei sellaista miestä ole olemassakaan, jossa kaikki osuis kohdalleen, joten kompromisseja joutuu aina tekemään. Ja tietty myös toiste päin... :) Ja muutama kannustava ja toivoa herättävä kirjoitus tuossa yläpuolellakin oli, eli jospa se tässäkin tapauksessa onnistuisi! Koetetaan, mitä tapahtuu, kärsivällisyyttä ja hellyyttä vaan peliin... :)
Niin, näin myös itsekin rauhallisena, asiallisena ja harkitsevana miehenä sanoisin että ihan hyviä nuo sinun "fantasiasi" ovat. Hyvin moni mies varmasti haluaa olla se uros, joka kesyttää ja väsyttää naaraansa. Se on ehkä ominaisuus, jota ei välttämättä tarvitse opettaa, vaan se on ehkä miehen päässä jo vakiovarusteena sisäänrakennettuna :) Luulisin niin. Ehkä vaan vie aikansa ennen kuin se tulee sieltä esille.
Vakituinen seurustelu on aika monimutkainen asia, varsinkin jos sitä ei ole aikaisemmin tehnyt. Itsekin nuorempana seurustelin kerran ikäiseni, mutta paljon kokeneemman tytön kanssa. Hän halusi että seksi olisi toiminut "täydellä teholla kaikkine temppuineen" heti alusta lähtien. Itsestäni puolestaan tuntui, että mukavampi edetä hitaammin. Olin niin rakastunut, että jo pelkkä yhdessäolo sai sukat pyörimään jalassa. Hänelle, kokeneelle (nuorelle) naiselle taas pelkkä yhdessäolo ei merkinnyt enää mitään, vaan hän oli jo edellisissä suhteissa tottunut rajuun seksiin ja halusi sitä nyt ja heti......höh, miksiköhän tämän kerroin? No jotenkin se tuli tuosta teidän jutusta mieleen...:)
Mutta anna miehellesi aikaa, ihmiset muuttuvat ja oppivat, teillekin voi vielä tulla hetkiä, jolloin miehesi innokkaana väsyttää ja kesyttää sinua, mutta sinä haluat vain istua sohvalla...tosin voi olla myös mahdollista että näin ei tapahdu koskaan, who knows? Kolme kuukautta on kuitenkin hyvin lyhyt aika...
Hmm. Minä ja mieheni olemme kovin erilaisia moneltakin kantilta katsottuna, mutta ehkä juuri tuo minun hulluttelupiirteeni ja hänen turvallinen, harkitsevainen olemuksensa tekee meistä todella hyvin yhteensopivat :) (Seksissä tosin tahtoisimme molemmat toisen olevan se alistava osapuoli, joten liika samanlaisuuskaan ei ole hyväksi ;)
Tietysti eromme teihin on se, että olemme suunnilleen yhtä kokeneita toisin kuin sinä ja miehesi, mutta en näe mitään syytä, miksei teidän välillänne suhde voisi toimia! Ehkä hän kaipaa hieman totuttelua hulvattomaan, ehkä hänen mielestään rivoonkin, en tiedä, toimintaan? Siinähän sinä olisit se paras opas! :) Mullakin on hieman "koulutus" kesken ukkoni kanssa mm. juuri tuossa tanssilattialla veivaamisessa, mutta hiljaa hyvä tulee!
Nainen joka kuvittelee pystyvänsä muokkaamaan miehestä mieleisensä.
Olisiko vain parempi etsiä se oikeantyyppinen?
"Olisiko vain parempi etsiä se oikeantyyppinen?"
Tiedoksesi, että niitä joka suhteessa täydellisesti oikeantyyppisiä, kuin piste ii:n päälle sopivia miehiä ei ole olemassakaan, on vain vaihtoehdot 1) Todella paljon sinne päin 2) Melko paljon sinne päin ja 4) Ei lainkaan sitä mitä etsin. Ja jos kuuluu noihin kahteen ekaan ryhmään, niin kyllä mielestäni kannattaa katsoa hiukan pidemmällekin.
Minunkin mieheni oli vajaa kolmikymppinen tavatessamme, eikä hänellä ollut kokemuksia naisista. Mietin alkuun samoja asioita kuin sinäkin, mutta ajattelin katsoa mitä tulemaan pitää.
Olemme olleet nyt yhtess' kuutisen vuotta ja miehestä on turha ujous karsiintunut ja hän on saanut hurjasti itsevarmuutta joka näkyy ja tuntuu.
Koska hänellä ei ollut minkäänlaisia pettymyksiä naisten suhteen, hän luottaa minuun sata prosenttisesti ja kiintymys ja rakkaus on aitoa ja vilpitöntä. Saan häneltä kaiken sen henkisen ja fyysisen latauksen, mitä ikinä mieheltä voi toivoa, lisäksi hän on syötävän komea, tumma ja seksikäs MIES. Eli tapauksessani kannatti antaa ajan kulua, siitä se timatti hijoutui..
Ennen nainen oli riippuvaisempi miehestä, taloudellisesti ja oli raskaat miesten työt. Jörö ja turvallinen olemus riitti täyttämään minimitarpeet. Kunhan oli ja teki. Maalaismatami kävi pariksi. Päivän sosiaalisin hetki oli, kun haettiin maitolavalta posti. Nykyaika on osin ajanut tällaisen suomalaisen perustyypin ohi. Nyt nainen on itseriittoinen ja tarpeetkin yli minimin. Olisi kysyntää dynaamisesta vetovoimaisesta taitajasta, jolta viihteenkin tekeminen sujuisi.Viihdepuoli perustyypille on joutavaa (itsetehty,tv kyllä käy - ja varmaan näin onkin, jos hengissäpysymisestä on kysymys). (Olikohan faktahommassa olemukseltaan tällainen tyyppi.) Olet joviaali-ilmiössä, hyvä tyyppi tuntuu vanhanaikaiselta. Sitten kun ikää tulee 20v ja itse muutut,niin uudestaan kolahtaisi. Näitä perushyviä tyyppejä kehä3:n ulkopuolella muuten myöhemminkin on(ei geeniperimä niin nopeasti katoa), ne vaan olisi haettava, kun eivät tee itsestänsä numeroo. Lyhyessä ajassa persoonan peruspiirteet eivät itselläsikään muutu.