Suuttuvatko naiset ilman mitään konkreettista syytä miehiä useammin? Myönnätkö Sinä koskaan suuttuvasi jostakin ja sitten myöhemmin huomaat miettiväsi, että miten sainkin moisesta asiasta riidan aikaiseksi?
Itse en ole mikään riidankylväjä. Jos olen väärässä, niin myönnän sen. Jos olen oikeassa, niin todistan sen niin tehokkaasti ettei millekään riitelylle ole enää tarvetta. Kännissä en riitele, koska en juo itseäni ikinä humalaan.
Sen sijaan olen törmännyt naisiin joilla tuntuisi olevan jokin sisäsyntyinen tarve saada riita aikaiseksi aina silloin tällöin vaikka väkisin. Ihan kuin sieltä rivien välistä olisi suorastaan luettavissa, että "pliis, riitele ja tappele mun kanssa, pliis, pliis!".
Ja en nyt siis tarkoita sitä etteikö mistään saisi riidellä. Jos riidan aihe todella on olemassa, niin totta kai asia pitää käsitellä. Mutta lähinnä viittaan nyt sellaisiin tapauksiin, joissa nainen itsekin tuntuisi syvällä sisimmässään tietävän, että eihän tässä OIKEASTI olisi nyt mitään syytä suuttua ja hermostua.
Miksi naiset haluavat tapella vaikka mitään syytä ei todellakaan olisi? Esim. ymmärretään tahallaan jotain väärin ihan vaan sen takia että päästäisiin korottamaan ääntä ja sanomaan niitä kuuluisia "valittuja" sanoja? Mitä nainen tällä hakee? Huomiotako? Jos nainen saa miehen riitelemään, niin onko naiselle jokin merkki siitä, että mies sittenkin välittää hänestä? Vai pitääkö tämäkin ilmiö vaan suosiolla laittaa sen wanhan kunnon hormoonitoiminnan piikkiin?
Kertokaa toki, sillä meikäläistä todella kiinnostaisi tietää, että mistä oikein on kyse.
Itse en ole mikään riidankylväjä. Jos olen väärässä, niin myönnän sen. Jos olen oikeassa, niin todistan sen niin tehokkaasti ettei millekään riitelylle ole enää tarvetta. Kännissä en riitele, koska en juo itseäni ikinä humalaan.
Sen sijaan olen törmännyt naisiin joilla tuntuisi olevan jokin sisäsyntyinen tarve saada riita aikaiseksi aina silloin tällöin vaikka väkisin. Ihan kuin sieltä rivien välistä olisi suorastaan luettavissa, että "pliis, riitele ja tappele mun kanssa, pliis, pliis!".
Ja en nyt siis tarkoita sitä etteikö mistään saisi riidellä. Jos riidan aihe todella on olemassa, niin totta kai asia pitää käsitellä. Mutta lähinnä viittaan nyt sellaisiin tapauksiin, joissa nainen itsekin tuntuisi syvällä sisimmässään tietävän, että eihän tässä OIKEASTI olisi nyt mitään syytä suuttua ja hermostua.
Miksi naiset haluavat tapella vaikka mitään syytä ei todellakaan olisi? Esim. ymmärretään tahallaan jotain väärin ihan vaan sen takia että päästäisiin korottamaan ääntä ja sanomaan niitä kuuluisia "valittuja" sanoja? Mitä nainen tällä hakee? Huomiotako? Jos nainen saa miehen riitelemään, niin onko naiselle jokin merkki siitä, että mies sittenkin välittää hänestä? Vai pitääkö tämäkin ilmiö vaan suosiolla laittaa sen wanhan kunnon hormoonitoiminnan piikkiin?
Kertokaa toki, sillä meikäläistä todella kiinnostaisi tietää, että mistä oikein on kyse.
Vastaukset 9
Vanhimmat
tyhmempää kirjoitusta olla....eihän ole provo eihän?
kyllä ne (minäkin) äijätkin aloittaa riitoja ihan vaan "huvikseen"....
olihan aika "yleistys" tuo kirjoituksesi....
RIIDELLÄÄN PERKELE....!!!!
Enpä tiedä. Mielestäni hyvä kysymys, olen itsekin ollut huomaavinani tuota turhanpäiväistä riitelyjen aloittamista naisten puolelta. Vaikuttaisi todella siltä, että naiset niitä turhia riitoja miehiä enemmän kehittelevät...
Enpä todellakaan osaa sanoa mistä on kyse. Ehkäpä joku nainen osaisi omalta kohdaltaan purkaa tuota mysteeriä auki?
..tarve kommunikointiin niin valtava, että jos muuta jutunjuurta ei tunnu olevan, niin sitten kaivetaan se eripura jostain, jotta päästään "kommunikoimaan" edes jollakin tasolla?
Olen mies, enkä voi asiaa tietää, mutta arvelin vain, kun minusta tuntuu joskus ihan samalta kuin aloittajasta.
...ole provo kyseessä. Ja varmasti myös miehet pystyvät luomaan ristiriitatilanteita aivan tyhjästä. Mutta itseäni kiinnostavat nimenomaan naisten "tyhjänpäiväiset raivonpurkaukset". Siksi pistinkin tämän topicin tänne "Naisten logiikka"-palstalle.
Mutta vahvasti vaikuttaa, siltä, että naiset eivät itsekään ymmärrä tätä omaa kiukutteluaan, kun kerran vastaaminen on jäänyt kokonaan miesten kontolle =)
niin herkkiä. Miehet eivät ymmärrä sitä. Yksikin väärä sana tai teko, niin mies saa keksiä sata tapaa hyvittää se. Sekään ei aina riitä. Meillä kun on mammutin muisti ;)
On vain hormoonitason vaihtelua, eli tiettynä aikana kuukaudessa esiintyvää. Minä itse en tietenkään suutu ikinä, kun tuli sellainen sairaus, joka lopetti senkin.
tahallani ....yritän saada nahjailusta miehen esiin
vittuilen ja ärsytän tahallani koska se on niin helvetin hauskaa kun toisessa syttyy luonto
Näkeehän se työelämässäkin. Kun naisella on menkat, on hän kuin perseeseen ammuttu karhu.
...joskus kun on paha mieli, sitä tulee purettua sitä pahaa oloaan miekkoseen, vaikkei se paha mieli olisikaan suoranaisesti alkujaan miekkosesta lähtöisin .. mutta auta armias jos se siinä pahan olon keskellä laittaa pilkun lauseessa väärään kohtaan, siitä se riemu repeää.
Yleensä siihen pahaan mieleen on syynä väsymys, taikka sitten hormonit, jotka ihan oikeasti voi saada pään sekaisin ja masennuksen päällensä. Tai sitten kamalat menkat, jotka on joskus niin kivuliaat, ettei sängystä ylös pääse...
Ikävä kyllä, tuo miekkonen on vaan niin hemmetin ymmärtäväinen, eikä itse edes koskaan pura vitutustaan ja väsymystään minuun. Sitä saa ihan yksin kärsiä sitten omantunnontuskia vittuilustaan.
Mutta nalkuta en. Ikinä. Siitä olen ylpeä.:)