MEILLÄ ON/oli ihana parisuhde,kunnes.. mieheni käytös muuttui täysin. ensin henkistä alistamista,huutamista,syyttelyä ym. ja aina tappelun jälkeen "anteeksi" ja minä annoin. nyt ´riitoihin on tullut mukaan tönimistä ja välillä repimistä ja taas "anteeksi" ja minun pitäisi antaa,vaan enään en pysty,olen rikki sisältä. en myöskään saa jätettyä miestäni.en tiedä miksi,pelottaa varmaan yksin jääminen ja kaiken uudelleen aloittaminen.
viime riidassa(la.) mieheni töni ja haukkui ja lopuksi pyysi/oletti että minä pyydän anteeksi.en pyytänyt ja hän huusi:"saatanan lutka,ämmä.. käytkö tahalleen hermoon.."välillä myös ajattelen oisko vika sittenkin minussa..
haluisin uskoo että mieheni muuttuu.. voiko suhde muuttua väkivaltaiseksi vai voiko muuttua hyvään suuntaan.
en ole ennen ollut vakavassa suhteessa.. ja olemma reilu parikymppinen pari. mistä voimaa selvitä?
olisi kiva kuulla muiden tarinoita.
viime riidassa(la.) mieheni töni ja haukkui ja lopuksi pyysi/oletti että minä pyydän anteeksi.en pyytänyt ja hän huusi:"saatanan lutka,ämmä.. käytkö tahalleen hermoon.."välillä myös ajattelen oisko vika sittenkin minussa..
haluisin uskoo että mieheni muuttuu.. voiko suhde muuttua väkivaltaiseksi vai voiko muuttua hyvään suuntaan.
en ole ennen ollut vakavassa suhteessa.. ja olemma reilu parikymppinen pari. mistä voimaa selvitä?
olisi kiva kuulla muiden tarinoita.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Viestäsi päätellen ette ole olleet kovinkaan kauan vielä yhdessä. Vika miehesi käytökseen ei todellakaan ole sinussa. Ennemminkin tuntuu siltä, että hän on jostakin syystä kyllästynyt ja purkaa kiukkunsa sinuun haukkumalla ja syyttämällä. Sinun ei tule hyväksyä häneltä nimittelyä. Sano suoraan, että et hyväksy sitä ja hänen tulee lopettaa sellainen käytös tai sinä harkitset suhteen lopettamista.
Luettuani kirjoituksesi, tajuan, että myös oma mieheni on alkanut haukkumaan ja syyttelemään minua. Ja välillä myös nimittelee ämmäksi, vaikka hän tietää, että se ärsyttää ja suututtaa minua paljon. Tönimistä hän ei harrasta, sillä jotenkin tiedän hänen tietävän, että siinä menee raja. Eli jos hän tahallaan satuttaa minua, niin minä otan silloin eron. Mutta, tosiaan, luettuani tuon sinun tekstisi ja vastatessani, tajusin, että minun on varmaankin aika lähteä omille teille tästä parikymmentä vuotta kestäneestä avioliitosta.
olemme olleet yhdessä 2 vuotta. siksi tilanne onkin outo,ennen oli mukavaa yhdessä ym.
mutta viimeinen puoli vuotta ollut nimittelyä(kiusaamista)
pitäisi varmaa muuttaa pois.ja alkaa viettää normaalia elämää. tämä tilanne vaan murtaa minua
väkivaltaset äijät koska ne ei oo kuiteskaa muitaku jatkuvia vaaraa-tekijöitä missä vaan liikkuvat. ja kannattaa sulla tehä ilmoitus pahoinpitelystä mikäli se on sua kerta hakannu tai jotain.
Voin sanoa että jos suhteenne alkutaival on tuollainen niin valoa ei näy kyllä jatkossakaa.Päin vastoin, pahemmaksi vaan menee. Et ole ansainnut tuollaista kohtelua.Olet vielä nuori, katselehan ympärillesi rauhassa.Älä ainakaan ala tehdä lapsia.
Ihana suhde muuttui yhtäkkiä. No, jotakin sen nuoren miehen elämässä (työ, opiskelu, harrastukset, kaverit ym) on siis täytynyt tapahtua. Siitä seurasi sitten paha olo, jonka hän purkaa sinuun, läheisimpäänsä.
Ehkä hän on tehnyt itse jotakin, kantaa kovaa syyllisyyttä teostaan ja purkaa sen sinuun kun ei muutakaan purkautumiskanavaa keksi. Tai ehkä hänelle on tehty väärin, hän ei nyt vaan osaa tai uskalla selvittää asiaa sen toisen osapuolen kanssa.
Oli syy mikä tahansa se on mitä luultavammin kokonaan teidän parisuhteenne ulkopuolella.
Sisimmässään hän välittää sinusta, ei vain osaa hallita negatiivisia tunteitaan vaan antaa niiden ottaa vallan ja satuttaa sinua ja itseään. Siitä syntyy taas lisää syyllisyydentunteita, ja juuri se kierre pitäisi nyt katkaista.
Sä voit paeta paikalta ja jättää hänet selviytymään yksin tai voit yrittää nähdä sinne hänen käytöksensä taakse, yrittää auttaa häntä selvittämään syyt siihen pahaan oloon, joka on tehnyt hänestä yhtäkkiä väkivaltaisen.
Ne syyt saattavat piillä hänen lapsuudessaan saakka...
Sä tunnet hänet ja voit ehkä itsekin aavistella mitä siellä taustalla piilee, mitä tapahtui silloin kun hänen käytöksensä yxkax muuttui jne. Sinne hänen pitäisi nyt uskaltaa kaivautua, joko yksin tai sinä tukenaan tai viimekädessä jonkun ammattilaisen ohjaamana.
Sä voit vain viitoittaa tietä ulos kuopasta ja tarjota tukeasi, mutta työt hänen on tehtävä ihan itse. Se tapahtuu sitten kun rohkeus antaa myöden.
eli katsos peiliin vaan,ehkäpä ansaitset haukkumiset ym.
tosiaan odottaa sitä kunnon niittiä? Jos miehesi ei myönnä ongelmaansa eikä hakeudu hoitoon, niin sulla ei ole kuin kaksi ja tasan kaksi vaihtoehtoa hyvä nainen! Joko jäät odottamaan sitä että miehesi muka ehkä joskus muuttuu tai lähdet etkä taaksesi kasto! minä alistuin tuohon aivan samaan kunnes piti valita lähteekö henki vaiko ei, lähdin turvakotiin ja sitä kautta sain OMAN elämäni takaisin! Suosittelen. Jos jäät niin turha sitten rypistellä kun on jo housuissa, get the point!
Haluatko tuollaisen miehen? Jos jäät, haluat. Jos et, sinulla on mahdollisuus hyvään elämään. Tuosta sitä ei tule koskaan. Kova kovaa vasten, joko terapia tai ero. Mieti myös tahtoisitko olla miehesi rinnalla useiden vuosien kestävän terapian ajan. Eli rakastatko häntä todella niin paljon että olet täysin varma että hän on se oikea. Jos et, lähde. Teet myös palveluksen sille toiselle.