Mitä eroa

"Pulttikaula" on kiinnitetty ruuveilla runkoon ja sen saa irti kun avaa ruuvit. Siis ruuvit eikä pultit. "Liimakaula" on kitara, jossa kaulapuu jatkuu läpi rungon (puu kulkee siis mikkien alta). Kaulapuuhun on liimattu rungon yläosa ja alaosa. Liimakaulan saa irti vain sahalla, jos nyt joku sen ehdottomasti haluaa irroittaa.

K.Itara kirjoitti:

"Pulttikaula" on kiinnitetty ruuveilla runkoon ja sen saa irti kun avaa ruuvit. Siis ruuvit eikä pultit. "Liimakaula" on kitara, jossa kaulapuu jatkuu läpi rungon (puu kulkee siis mikkien alta). Kaulapuuhun on liimattu rungon yläosa ja alaosa. Liimakaulan saa irti vain sahalla, jos nyt joku sen ehdottomasti haluaa irroittaa.

Ei liimakaulaisessa kitarassa kaula mene läpi rungon, vaan liitos on lähinnä pulttikaulaiseen verrattava, (ei kuitenkaan samanlainen) mutta liimalla. Neck-thru -rakenne sen sijaan tarkoittaa sitä että kaulapuu jatkuu tallaan asti.

stiivi rei kirjoitti:

Ei liimakaulaisessa kitarassa kaula mene läpi rungon, vaan liitos on lähinnä pulttikaulaiseen verrattava, (ei kuitenkaan samanlainen) mutta liimalla. Neck-thru -rakenne sen sijaan tarkoittaa sitä että kaulapuu jatkuu tallaan asti.

Tunnustan, että vastasin kaulakysymykseen muistinvaraisesti. Sinun vastineesi, mr. stiivi rei, pakotti minut plaraamaan paria kitarakirjaa.

"Liimattu kaula" tosiaan liimataan rungossa olevaan koloon (esim. Les Paul).

"Pulttikaula" voi olla rungossa kiinni joko pulteilla ja/tai ruuveilla (esim. Fenderit). Fenderin keksimä "neck-tilt" mahdollistaa kaulakulman säädön.

Ja kolmantena lajina on "neck-thru" eli kaulapuu jatkuu rungon läpi (esim. Yamaha ja Aria) jolloin kaula ja runko ovat erottamaton kokonaisuus.

K.Itara kirjoitti:

"Pulttikaula" on kiinnitetty ruuveilla runkoon ja sen saa irti kun avaa ruuvit. Siis ruuvit eikä pultit. "Liimakaula" on kitara, jossa kaulapuu jatkuu läpi rungon (puu kulkee siis mikkien alta). Kaulapuuhun on liimattu rungon yläosa ja alaosa. Liimakaulan saa irti vain sahalla, jos nyt joku sen ehdottomasti haluaa irroittaa.

Terveisi

Les

merkittävä. Kaula resonoi ihan toisella tavalla, kun se on näin tiiviimmin rungossa kiinni. Kyllä yleisesti ottaen, kun haetaan parempaa sustainia, niin käytetään juuri tuota liimakaula ratkaisua tai sitt läpirungon.

Kaulan voi juu vaihtaa pulttikaulasessa, mutta ei kannata hirveen halpaa kitaraan ruveta kaulaa vaihtamaan, koska hyvästä kaulasta saa pulittaa aikamoisen hinnan.

on ihan kirjoitti:

merkittävä. Kaula resonoi ihan toisella tavalla, kun se on näin tiiviimmin rungossa kiinni. Kyllä yleisesti ottaen, kun haetaan parempaa sustainia, niin käytetään juuri tuota liimakaula ratkaisua tai sitt läpirungon.

Kaulan voi juu vaihtaa pulttikaulasessa, mutta ei kannata hirveen halpaa kitaraan ruveta kaulaa vaihtamaan, koska hyvästä kaulasta saa pulittaa aikamoisen hinnan.

Kuinkakohan suuri osuus liimakaulalla on sustainiin verrattuna kitaran painoon?

Jostain luin että LPt on sen vuoksi niin painavia, että saadaan pitkä luontainen sustain.

arkkitaristi kirjoitti:

Kuinkakohan suuri osuus liimakaulalla on sustainiin verrattuna kitaran painoon?

Jostain luin että LPt on sen vuoksi niin painavia, että saadaan pitkä luontainen sustain.

koko totuutta...kaikki vaikuttaa omalta osaltaan. LP-sustainiahan pidetään mahongirungon/kaulan "ansiona", mutta mahongylaatujahan on monenlaisia. Siis kevyenpiä ja painavampia.

Noin kymmenkunta vuotta sitten kattelin itelleni PRS merkkistä kitaraa, kun hain juuri hieman sustainrikkaampaa keppiä ja LP-tuntu liian yksipuoliselta soittimelta.
Mielessä oli silloin hieman huokeampihintainen pulttikaulainen versio, mutta sitten testailin eri malleja ja totesin vaan liimakaulaisen custom-version olevan senverta täyteläisempi soinniltaan, etten yksinkertaisesti tohtinut ostaa pulttikaulaista.
Oli siellä vielä kokomahonginen ja liimakaulainen, customia halvempi standard malli, mutt se oli sitt jo liian tummasointinen, joten ei siinä vaan muu auttanu, kun säästää vielä hetki ja ostaa custom-versio.
Muistelisin kyllä, että pulttikaulaisessa ei myöskään tainnut olla mahongista kaulaa, että kyllähän silläkin iso merkitys on.

Halua kuitenki vielä täsmenttää, että runkomateriaalitietoihin kannattaa suhtautua varauksella. Monien eri valmistajien huokeampihintaiset LP-versiot ei kyllä yllä lähellekkään itse gibsonin tuotoksiin. Eli vaikka speksien mukaan "kattaus" ois sama kun kalliimmassa esikuvassa, niin lopputulos voi silti olla kaukana alkuperäisestä...eli puiden laadulla on valtava merkitys! Kieltämättä enemmän, kuin millään kaulaliitos ratkaisulla.

kerro.. kirjoitti:

koko totuutta...kaikki vaikuttaa omalta osaltaan. LP-sustainiahan pidetään mahongirungon/kaulan "ansiona", mutta mahongylaatujahan on monenlaisia. Siis kevyenpiä ja painavampia.

Noin kymmenkunta vuotta sitten kattelin itelleni PRS merkkistä kitaraa, kun hain juuri hieman sustainrikkaampaa keppiä ja LP-tuntu liian yksipuoliselta soittimelta.
Mielessä oli silloin hieman huokeampihintainen pulttikaulainen versio, mutta sitten testailin eri malleja ja totesin vaan liimakaulaisen custom-version olevan senverta täyteläisempi soinniltaan, etten yksinkertaisesti tohtinut ostaa pulttikaulaista.
Oli siellä vielä kokomahonginen ja liimakaulainen, customia halvempi standard malli, mutt se oli sitt jo liian tummasointinen, joten ei siinä vaan muu auttanu, kun säästää vielä hetki ja ostaa custom-versio.
Muistelisin kyllä, että pulttikaulaisessa ei myöskään tainnut olla mahongista kaulaa, että kyllähän silläkin iso merkitys on.

Halua kuitenki vielä täsmenttää, että runkomateriaalitietoihin kannattaa suhtautua varauksella. Monien eri valmistajien huokeampihintaiset LP-versiot ei kyllä yllä lähellekkään itse gibsonin tuotoksiin. Eli vaikka speksien mukaan "kattaus" ois sama kun kalliimmassa esikuvassa, niin lopputulos voi silti olla kaukana alkuperäisestä...eli puiden laadulla on valtava merkitys! Kieltämättä enemmän, kuin millään kaulaliitos ratkaisulla.

Minusta LPt on aina olleet törkeän painavia. Siksi minulla onkin ollut Stratocasteria ja Telecasteria. Tosin muitakin. Yli 30 skittaa on tullut ja mennyt (pulttikaulaa, ruuvikaulaa, liimakaulaa, läpirungonkaulaa), vain Strato ja Tele ovat säilyneet.

Aika paljon voi päätellä siitä millä merkeillä kitaragurut soittaa. Aika paljon siellä on Stratoja, Hank Marvinista ja Jimi Hendrixistä lähtien. Ja kyllä näillekin kundeille sustain oli ihan olennainen juttu.

Minusta tuntuu että kaulan kiinnitystapa ja sustain ovat sivuseikkoja. Saundi on paljon tärkeämpi. Mutta silloin puhutaankin jo mikrofooneista ja kieltenmerkistä ja styrkkarista eikä kaulankiinnityksestä.

Joo ja tuli vielä mieleen. Kauan sitten lankku tosiaan tehtiin kuviosahalla mahonkilankusta mutta sademetsien harventuessa mahongin hinta nousi. Sen jälkeen runkoja on tehty, edelleen pääosin mahongista mutta ei yhtenä kappaleena vaan palasista tai mahonkivanerista (viilun paksuus n. 5 mm). On aika hankala selvittää jonkun kaupan koukussa roikkuvan kitaran rungon olemusta. Siitä pitäisi sahata pala pois että näkisi onko se vaneria vai mitä.

K.Itara kirjoitti:

Minusta LPt on aina olleet törkeän painavia. Siksi minulla onkin ollut Stratocasteria ja Telecasteria. Tosin muitakin. Yli 30 skittaa on tullut ja mennyt (pulttikaulaa, ruuvikaulaa, liimakaulaa, läpirungonkaulaa), vain Strato ja Tele ovat säilyneet.

Aika paljon voi päätellä siitä millä merkeillä kitaragurut soittaa. Aika paljon siellä on Stratoja, Hank Marvinista ja Jimi Hendrixistä lähtien. Ja kyllä näillekin kundeille sustain oli ihan olennainen juttu.

Minusta tuntuu että kaulan kiinnitystapa ja sustain ovat sivuseikkoja. Saundi on paljon tärkeämpi. Mutta silloin puhutaankin jo mikrofooneista ja kieltenmerkistä ja styrkkarista eikä kaulankiinnityksestä.

Joo ja tuli vielä mieleen. Kauan sitten lankku tosiaan tehtiin kuviosahalla mahonkilankusta mutta sademetsien harventuessa mahongin hinta nousi. Sen jälkeen runkoja on tehty, edelleen pääosin mahongista mutta ei yhtenä kappaleena vaan palasista tai mahonkivanerista (viilun paksuus n. 5 mm). On aika hankala selvittää jonkun kaupan koukussa roikkuvan kitaran rungon olemusta. Siitä pitäisi sahata pala pois että näkisi onko se vaneria vai mitä.

Tottakai huippulaatuinen strato soi myös hyvin, mutta totuus on se, ettei kyseisen kitaran tarkoitus edes ole yrittää lyödä Les Paulia sustainin "määrässä".

Strato no Strato ja LP on LP. Molemmat on hyviä kitaroita. Johonkin biisiin sopii strato paremmin ja johonkin toiseen LP. Soitappa G.Mooren 'Still Got The Blues' ja mieti, kumpi kitara käy paremmin...tai vaikka Hendrixin 'Little Wing' ja pohdi kumman ominaisuudet sopii sen biisiin paremmin! Itse olen ehdottomasti"stratohenkinen", mutta niinhän se menee, että toinen tykkää tyttärestä ja toinen tyttären äidistä;D

Tottakai laitteistolla on konkreettisempi vaikutus lopputulokseen, mutta kyllä kitarasta lähtee se perussoundi. Straton tai LP:n ominaisoundi paistaa aina..oli laitteisto minkälainen tahansa tai nupit missä asennossa tahansa.

Mitä tulee tohon puunlaatuun, niin tässä se niksi just onkin, että kun tietää miltä laatukitaran tulee kuulostaa, niin silloin huonolaatuinen puun käyttö on helppo tunnistaa. Ei tarvitse kun testata akustisesti jotain Custom Shopin stratocasteria ja verrata sitä normaali tehdasvalmisteiseen vastaavaan, kun ymmärtää miten huomattava ero on "hyvälaatuisella puulla" ja "ei niin hyvälaatuisella puulla";D