Omien kokemuksieni pohjalta voin sanoa ettei mitään "valmista pakettia" ole olemassakaan. Ja mitä vanhemmaksi ihmiset ovat kasvaneet, sitä epätodennäköisempää on että tulisi eteen semmoinen ihminen jossa kaikki olisi omaan mieleen.
Nettideittipalstoilla huomaan sen saman mitä olin itsekin nuorena kollina. Olin hyvinkin pinnallinen ja etsin jotain jota ei ole edes olemassa. Suhtauduin hyvin kriittisesti naisiin ja ajattelin että olen itse niin perkeleen hyvä ihmisenä. Vasta myöhemmin kysyin itseltäni että mikä minussa on niin hyvää että joku tahtoisi minun kanssa seurustella. Siitä alkoi oman käytöksen muutos ja kasvaminen henkisesti.
Kun tajusin että pitää löytää ihminen jonka kanssa tulee toimeen hyvin ja yhdessä on aidosti mukavaa, niin se on siinä. Loppu on sitten palasten yhteenhiomista ja se onnistui itseltäkin melko helposti muuttaa pieniä elämäntapoja kun aidosti toista rakastaa. Sama tietenkin toisinpäin, eli naiseni huomioi minua myös ja on auttaa pyytettömästi minua kaikissa asioissa.
Neuvonkin jokaisen tosissaan suhdetta haluavan laskeutumaan sieltä kultaiselta jalustalta alas ja ymmärtävän että on vain löydettävä se kenen kanssa juttu luistaa. Siitä se lähtee. Toisen pukeutumista, pieniä käyttäytymismalleja yms. pikkuseikkoja voi hioa myöhemmin. Unohtakaa siis se vaatimuslistojen kirjoittaminen ja tutustukaa ihmiseen itseensä.
Nettideittipalstoilla huomaan sen saman mitä olin itsekin nuorena kollina. Olin hyvinkin pinnallinen ja etsin jotain jota ei ole edes olemassa. Suhtauduin hyvin kriittisesti naisiin ja ajattelin että olen itse niin perkeleen hyvä ihmisenä. Vasta myöhemmin kysyin itseltäni että mikä minussa on niin hyvää että joku tahtoisi minun kanssa seurustella. Siitä alkoi oman käytöksen muutos ja kasvaminen henkisesti.
Kun tajusin että pitää löytää ihminen jonka kanssa tulee toimeen hyvin ja yhdessä on aidosti mukavaa, niin se on siinä. Loppu on sitten palasten yhteenhiomista ja se onnistui itseltäkin melko helposti muuttaa pieniä elämäntapoja kun aidosti toista rakastaa. Sama tietenkin toisinpäin, eli naiseni huomioi minua myös ja on auttaa pyytettömästi minua kaikissa asioissa.
Neuvonkin jokaisen tosissaan suhdetta haluavan laskeutumaan sieltä kultaiselta jalustalta alas ja ymmärtävän että on vain löydettävä se kenen kanssa juttu luistaa. Siitä se lähtee. Toisen pukeutumista, pieniä käyttäytymismalleja yms. pikkuseikkoja voi hioa myöhemmin. Unohtakaa siis se vaatimuslistojen kirjoittaminen ja tutustukaa ihmiseen itseensä.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juuri tuollainen olin 16 vuotiaana. Nykyään kelpaa kuka vaan, ei mitään väliä kuka.
vai jostain muusta, mutta minä ajattelen niin, että toinen ihminen on alun alkaenkin hyväksyttävä sellaisena kuin hän on. Eli en kyllä hyväksyisi, että toinen alkaisi puuttua minun pukeutumiseeni tai käytökseeni, ja siksi en myöskään itse puutu toisen pukeutumiseen.
että löytyyhän niitä aivot omistavia miehiäkin vielä ;) Vaikken samaa sukupuolta edustakaan, tapahtui minullekin tämä nk. "laskeutuminen muiden tasolle".
Tämän sai aikaan tyttäreni, jota aloin odottaa ja kasvattaa yksin.
Tytön syntymän jälkeen sain kyydin maan pinnalle niin että rytinä kävi ;) Kun ennen oli aikaa ns.vain itselle, oli sopeutuminen kova koulu. Elämän arvojärjestys muuttui.Pienet, mitättömät asiat lakkasivat olemasta ykkösiä.
Kuoleman väsyneenä ei kiinnostanut onko kaikki kynnet ehjiä ja kauniiksi viilattuja.Ei kiinnostanut, kunhan vain sai nukkua. Aamulla itseään ei tunnistanut peilistä ja lookin eteen jaksoi kauppaan lähtiessä nähdä vain pakollisen verran vaivaa, etteivät kanssaihmiset juoksisi karkuun;D
Enkä tarkoita, etten enää näkisi vaivaa itseni takia.Näen kyllä.Se vain tarkoittaa, että täytyi oppia uudet sävelet elämässä eikä aikaa ollut enää ainoastaan itselle ja yli-ihmisenä tepasteluun :) Tutustuin uusiin, erilaisiin ihmisiin, kuin ennen lasta.Ja huomasin, että heistä löytyi ihania persoonia.
Miehissä en enää kiinnitä huomiota niihin mister-tyyppeihin ja jokanaisen päiväuniin,vaan enemmänkin tavallisen näköisiin ja oloisiin miehiin. Enkä rankkaa yhtään miestä ei-kiinnosta-kastiin ulkonäön perusteella (ellei räkä valu pitkin naamaa), ennen kuin saan jutella ja päättää sitten, kohtaako maailmat vai ei.
Tilityshän tästä tuli, mutta... Luulen olevani hiukan hajulla ko.muutoksesta.
" että löytyyhän niitä aivot omistavia miehiäkin vielä ;) "
-Siis niitähän löytyy, mutta ne vaan kelpaa kellä ei niitä ole. Tyypillinen naisen logiikka, puhuu ja tekee eri tavalla!
se lauseen viimeinen merkki...Huumorintajukin on ominaisuus :) Ei sitä ollut tarkoitettu loukkaukseksi.Anteeksi pyydän, jos sen niin käsitit.
Aivottomia naisia löytyy yhtä paljon. Enkä kyllä omaakaan äo:ni korkeimpana mahdollisena pidä.
Lähinnä tarkoitin, että en ole kovin moneen noin syvällisiä ajattelevaan mieheen törmännyt. Niitäkin on varmasti paljon, mutta eivät vain kerro ajatuksiaan.