Riitelemme nykyään usein poikaystäväni kanssa. Yleensä minulla menee hermot, nalkutan ja sitten riidellään. Poikaystäväni on maailman kiltein ja epäitsekkäin ihminen. Minä taas maailman itserakkain ja itsekkäin. En ymmärrä enää itseäni, loukkaan tahallaan hänen tunteitaan. Kun riidellään niin sanon hänelle todella ilkeitä asioita tietoisesti. tämä ole rakkautta vai mitä? ei kai voi kiusata rakastaan...
minä ilkimys
pitäisi muuttua
5889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sama olo on myös minulla. V*len aivan älyttömistä asioista välillä. Eilen esim. poikaystäväni kysyi voiko olla iltaan saakka miespuolisen kaverinsa kanssa liikkeellä ja koitti sopia yhteisestä tapaamisajasta sen jälkeen. Näemme joka ilta. Vedin hirveät pultit kun hän tuli kotia ja kettuilin täydestä sydämestäni ja kyselin ummet ja lammet järjettömyyksiä, koska minua vain v*tti kun hän oli sopinut sille illalle muuta!!
En tiedä miten hillitsisin käytöstäni. Rakastan poikaystävääni mutta koetan saada häntä toimimaan ajoittain haluamallani tavalla. Ja näitä hermoiluja tulee muutaman kerran kuussa.
poikaystäväsi on jo miettinyt jättävänsä sinut...
Kuulostatte (molemmat kirjoittajat) olevan epävarmoja nuoria naisia, jotka ette ehkä osaa vielä elää itsenäisinä parisuhteessa.
Te koettelette kumppanienne sietokyvyn rajoja, joka sekin kuuluu osana itsenäistymisprosessiin.
Teillä on paha olo ehkä ulkoistenkin paineiden takia (työ, opiskelu, kaveripiiri, harrastukset), stressaatte niillä itseänne ja puratte sitten pahan olonne siihen lähimpään ihmissuhteeseenne.
Inhimillistä sekin vaan on ja onneksenne teillä on kumppanit, jotka eivät jätä teitä ihan pienestä riidasta.
Kyllä ne tunteet laantuu viimeistään iän myötä ja käytännön kokemusten kautta te opitte purkamaan oloanne muitakin kanavia käyttäen.
Yrittäkää siis hahmottakaa elämänne kokonaisuutena, opetelkaa tunnistamaan mikä teitä kulloinkin stressaa, turhauttaa jne. ja hakekaa sitten ongelmienne selvittämisessä tukea kumppaneistanne älkääkä käyttäkö heitä roskakoreinanne. Ei kumppanikaan osaa auttaa ellei hän tiedä mistä kenkä puristaa.
Tutustukaa siis itseenne, siten voitte auttaa kumppaneitannekin ymmärtämään teitä paremmin.
hellanlettas sentään. Vai "omia" rajoja......
Kuule kun kiukkuamiset voi johtua liian vähästä nukkumisesta, sen toisenkin osapuolen kettuilusta ja toisten tapojen erilaisuudesta ja työsterssistä, masennuksesta, välimatkoista ym. Elämässä on paljon asioita jotka saavat ihmiset kiukkuamaan. Ja toinen näistä pikkumuijista on kyllä lähemmäs 30. Eli ihan kyllä kaikenikäisinä, osa naisista kiukkuaa - tietyt päivät kuukaudesta tai tietyt asiat tekevät hulluksi. Ei auta kuin itsehillintä, keskusteleminen ja toisen tapojen hyväksyminen.