Jeesus palvelee niitä,
joilta pohja pettää
Pidän Matteuksen evankeliumin jakeista
14:22-31. Niissä kerrotaan miten Pietari
pyrki Jeesuksen luo kävelemällä vettä
pitkin.
Pietari joutui heti vaikeuksiin. Hänen
itseluottamuksensa, jonka varassa hän
nousi veneen laidan yli ja astui veteen,
katosi ja hän vajosi.
Apu, jonka Jeesus antoi, tuli oikealla
hetkellä ja se oli aivan käytännöllistä.
Apu tuli oikealla hetkellä siinä mielessä,
että Pietari ei ehtinyt vajota kokonaan
aaltoihin.
Ja apu oli käytännöllistä: Jeesus ojensi
kätensä ja pysäytti Pietarin vajoamisen.
Jeesus olisi voinut estää Pietaria vajoamasta
sanomalla hänelle yhden ainoan
sanan. Se olisi voinut olla: ”Älä Pietari
astu veneestä minnekään.” Mutta Jeesus
salli Pietarin nähdä käytännön kokemuksen
kautta, ettei itseluottamus kanna. Itseluottamus
on eri asia kuin usko.
Kertomus on talletettu meitä varten.
Kun meillä on omat koettelemuksemme ja
kun me tavalla tai toisella menetämme
elämän tilanteen hallinnan ja pohjaa tuntematta
vajoamme, on Jeesus lähellä niin
kuin hän oli lähellä Pietaria.
Ehkä me kerran lähdimme jossakin
asiassa liikkeelle omassa voimassamme,
itseemme luottaen. Jeesus antoi sen tapahtua
ja salli meidän epäonnistua ja odotti,
kunnes me koimme vajoamisen.
Näin häntekee, että me oppisimme
luottamaan häneen
eikä itseemme.
Sinä hetkenä kun luottamuksemme
itseemme murenee, Jeesus on siinä ja
osoittaa, että hän palvelee juuri niitä, joilta
pohja pettää. He jäävät täysin Jeesuksen
armollisen käden varaan.
Rosemary Griffiths
(Suom. POM)
joilta pohja pettää
Pidän Matteuksen evankeliumin jakeista
14:22-31. Niissä kerrotaan miten Pietari
pyrki Jeesuksen luo kävelemällä vettä
pitkin.
Pietari joutui heti vaikeuksiin. Hänen
itseluottamuksensa, jonka varassa hän
nousi veneen laidan yli ja astui veteen,
katosi ja hän vajosi.
Apu, jonka Jeesus antoi, tuli oikealla
hetkellä ja se oli aivan käytännöllistä.
Apu tuli oikealla hetkellä siinä mielessä,
että Pietari ei ehtinyt vajota kokonaan
aaltoihin.
Ja apu oli käytännöllistä: Jeesus ojensi
kätensä ja pysäytti Pietarin vajoamisen.
Jeesus olisi voinut estää Pietaria vajoamasta
sanomalla hänelle yhden ainoan
sanan. Se olisi voinut olla: ”Älä Pietari
astu veneestä minnekään.” Mutta Jeesus
salli Pietarin nähdä käytännön kokemuksen
kautta, ettei itseluottamus kanna. Itseluottamus
on eri asia kuin usko.
Kertomus on talletettu meitä varten.
Kun meillä on omat koettelemuksemme ja
kun me tavalla tai toisella menetämme
elämän tilanteen hallinnan ja pohjaa tuntematta
vajoamme, on Jeesus lähellä niin
kuin hän oli lähellä Pietaria.
Ehkä me kerran lähdimme jossakin
asiassa liikkeelle omassa voimassamme,
itseemme luottaen. Jeesus antoi sen tapahtua
ja salli meidän epäonnistua ja odotti,
kunnes me koimme vajoamisen.
Näin häntekee, että me oppisimme
luottamaan häneen
eikä itseemme.
Sinä hetkenä kun luottamuksemme
itseemme murenee, Jeesus on siinä ja
osoittaa, että hän palvelee juuri niitä, joilta
pohja pettää. He jäävät täysin Jeesuksen
armollisen käden varaan.
Rosemary Griffiths
(Suom. POM)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Olen jo jonkin aikaa ymmärtänyt, että meidän on tultava todelliseen, ei kuvitteelliseen, vararikkoon Jeesuksen edessä ja vajotessamme voimme saada avun vain häneltä; ei kuvitteellisesti vaan todellisesti. Hän avaa "apunsa oven" ja ojentaa kätensä puoleemme, mutta meidän on kolkutettava tälle ovelle rutiköyhinä, ristiinnaulitun ryövärin tavoin. Ja kirjoituksista luemme, että hänelle avattiin. Ja samoin avataan meillekin, kun Herra näkee, että omat voimamme ovat lopussa. Hän ei totisesti salli tällaisen ihmisen hukkua.
T. Jukka
tuosta "itseluottamuksesta"?
Mielestäni oli kyse siitä,että Pietari käänsi uskon katseensa pois Jeesukseta,ja tuijotti aaltoihin,kun olisi pitänyt kiinnittää katse yhä tiukemmin Jeesukseen. Epäusko siis valtasi Pietarin ja siksi hän alkoi vajota.ja joutui huutamaan apua uudestaan,aivan niikuin mekin tämän päivän uskovat,tulee hetkiä,jolloin joudumme uudelleen ja taas vain turvaamaan Jeesuksen apuun,haparoidessamme uskon tiellä.ja se on hyvä niin Jeesus on Herra !
niin,
ilman Pietarin "vajoamista"
hän olisi varmaan ollut yhtä
täynnä omaa pietarimaista kukkoiluaan.
ei olisi ollut helppoa olla sellaisen
miehen työkaveri. eiköhän se aaltoihin
vajoaminen tehnyt Pietaristakin vain
tavallisen pulliaisen, niin kuin ne/me
muutkin? mitä tuumaat?
Kaikkien johtajien tulisi olla palvelevia johtajia. He eivät ole yläpuolelle, vaan rinnallakulkijoita, jotka antavat apuaan heille, joiden johtajia he ovat. Antavat tilaaa toimia, niin kuin esim. kertomuksessa Jeesus antoi Pietarille ja antavat myös käytännön apua, kun on sen tarvis.
Mietin sitä, että Pietari olisi lähtenyt omassa voimassaan veneestä. Muistaakseni, hän kysyi luvan Jeesukselta, joka sen myös antoi. Ennemminkin, Pietari ei luottanut Jeesukseen, vaan siirsi katseensa pois Hänestä, josta Pietari sai voimansa. Väärää itseluottamusta? Ehkäpä, mutta johtajuus, jota Jeesus osoitti Pietarille, on minusta aivan mahtavaa! Harvassa on tämän kaltaisia johtajia.
Omat pomoni ovat tämän kaltaisia. He antavat vapautta tehdä työtämme, mutta samalla he antavat vastuun asioista, joita me päätämme. Mutta aina he kuuntelevat murheitamme ja ehdotuksiamme ja antavat meille vastauksia tai tekevät muutoksia esim. työolosuhteiden muuttamisesksi. He ovat hyvä esimerkki monelle johtajalle esim. srk:n johtamisessa. Heidän ei tarvitse päteä ja he jakavat johtajuuttaan alaisilleen, saaden heidät näin sitoutumaan työhön ja työpaikkaan. Näinhän Jeesus teki, jakoi johtajuutensa meille, jotka uskomme Häneen ja tahdomme seurata Häntä. Eli sitoudumme Häneen, koska Hän antoi meille pelastuksen...
epäilen.
juuri niinhän se on, että Herra haluaisi, että menettäisimme luottamuksemme täysin omaan itseemme, emmekä itse yrittäisi. omassa voimassamme epäonnistumme ja Herra sallii meidän epäonnistua, ettemme luottaisi niin omaan lihaamme, omaan itseemme. vaan turvautuisimme täysin Häneen, aivan joka asiassa. sillä, kun me itse olemme heikkoja, voi Hän olla meissä väkevä.
2. Kor.12: 9-10.
Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.
Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.
meidän itsemme tulee vähetä ja "kuolla", jotta Hän meidän Herramme pääsisi enemmän vaikuttamaan meissä ja muuttamaan meitä haluamallaan tavalla. kuten Jeesus sanoi: "Jos joku tahtoo minun perässäni kulkea, hän kieltäköön itsensä ja ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua." omin voimin emme tähän pysty, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.
sillä Herra on luvannut lohduttaa meitä ahdistuksimme.
2.Kor. 1:
3 Kiitetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, laupeuden Isä ja kaiken lohdutuksen Jumala,
4 joka lohduttaa meitä kaikessa ahdistuksessamme, että me sillä lohdutuksella, jolla Jumala meitä itseämme lohduttaa, voisimme lohduttaa niitä, jotka kaikkinaisessa ahdistuksessa ovat.
5 Sillä samoin kuin Kristuksen kärsimykset runsaina tulevat meidän osaksemme, samoin tulee meidän osaksemme myöskin lohdutus runsaana Kristuksen kautta.
6 Mutta jos olemme ahdistuksessa, niin tapahtuu se teille lohdutukseksi ja pelastukseksi; jos taas saamme lohdutusta, niin tapahtuu sekin teille lohdutukseksi, ja se vaikuttaa, että te kestätte samat kärsimykset, joita mekin kärsimme; ja toivomme teistä on vahva,
7 koska me tiedämme, että samoin kuin olette osalliset kärsimyksistä, samoin olette osalliset myöskin lohdutuksesta.
1.Piet.1:
3 Ylistetty olkoon meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala ja Isä, joka suuren laupeutensa mukaan on uudestisynnyttänyt meidät elävään toivoon Jeesuksen Kristuksen kuolleistanousemisen kautta,
4 turmeltumattomaan ja saastumattomaan ja katoamattomaan perintöön, joka taivaissa on säilytettynä teitä varten,
5 jotka Jumalan voimasta uskon kautta varjellutte pelastukseen, joka on valmis ilmoitettavaksi viimeisenä aikana.
6 Sentähden te riemuitsette, vaikka te nyt, jos se on tarpeellista, vähän aikaa kärsittekin murhetta moninaisissa kiusauksissa,
7 että teidän uskonne kestäväisyys koetuksissa havaittaisiin paljoa kallisarvoisemmaksi kuin katoava kulta, joka kuitenkin tulessa koetellaan, ja koituisi kiitokseksi, ylistykseksi ja kunniaksi Jeesuksen Kristuksen ilmestyessä.
2. Kor. 4:
7 Mutta tämä aarre on meillä saviastioissa, että tuo suunnattoman suuri voima olisi Jumalan eikä näyttäisi tulevan meistä.
8 Me olemme kaikin tavoin ahdingossa, mutta emme umpikujassa, neuvottomat, mutta emme toivottomat,
9 vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut...
16 Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu.
17 Sillä tämä hetkisen kestävä ja kevyt ahdistuksemme tuottaa meille iankaikkisen ja määrättömän kirkkauden, ylenpalttisesti,
18 meille, jotka emme katso näkyväisiä, vaan näkymättömiä; sillä näkyväiset ovat ajallisia, mutta näkymättömät iankaikkisia.