Olen mies, 43v.
Tuossa joitain viikkoja sitten pistin uudelleen pystyyn oman profiilini joka oli ollut jäissä keväästä saakka. Muutamia vastauksiakin on tullut niin keväällä kuin nyt syksyllä:
- Eronnut rouva 38v , tosi kiva kirjoittamaan. Kuvien vaihdon jälkeen sain puhelinnumeron, johon olisi pitänyt HETI soittaa. Olin välittömästi muru, kulta, söpöliini. Ei innostanut koska "päälleni käytiin" niin rajusti jo muutaman viestin jälkeen ja tiedot eivät "ihan" pitäneet paikkansa.
- Eronnut rouva 39v, pääsin toisella sovitulla kerralla treffeille. Eka kerta peruuntui koska halusi käydä toisen kanssa ensin. Tosi kaunis ja fiksu nainen, mutta hakee jotain unelmien prinssiä valkoisine ratsuineen. Hakee edelleen.
- Sinkku 41v, takertui 3. viestissäni johonkin sivulauseeseen / sanaan ja haukkui minut sen perusteella mitä olin itsestäni kerennyt hätäisesti kertoa. Huvittavinta on että oli tehnyt omia johtopäätöksiä jotka ovat profiiliani ja mielipiteitäni vastaan. Emme vaihtaneet kuvia, mutta ulkonäöstänikin tuli moitteet.... Vahvasti lukihäiriöinen.
- Eronnut rouva 43v, tavallinen. Meni tekstiviestilinjalle kun vaihdoimme valokuvia. Jos en vastannut tekstariin 20 minuutin sisällä, tuli viestejä että onko minulla toinen tai enkö ole enää kiinnostunut! Treffeillä mukava, mutta ei...
Lisäksi joitain muita pienempiä viestityksiä.
****
Kokemukset:
-Viestejä luetaan kuin piru raamattua, joka pilkku käännetään. Terve epäily on silti aina paikallaan.
-Tiedot ei aina pidä ihan paikkansa.
-Ei kehdata kysyä asioita.
-Viestittely loppuu hyvin usein ihan alkuun, tietämättä toisesta yhtään mitään.
Tulen jotenkin vaan siihen tulokseen että ME netistä seuraa hakevat olemme tunnevammaisia ja kykenemättömiä solmimaan normaaleilla tavoilla ihmissuhteita.
Tunnen että olemme ehkä ihmisiä joille ei mikään kelpaa, ei prinsessat, ei hampuusit, ei tavalliset.
Tästä on ilmeisesti kehittymässä ihan omaa maailmaansa elävä asia.
Jos istut puistossa katselemassa naisia, sinua moititaan pervoksi mutta nettideitissä voi molemmat sukupuolet ja kaikki pervot mellastaa ihan vapaasti.
Lopetan profiilini lähipäivinä, kunhan pääsen kirjautumaan ja unohdan tämän tavan. Menen istumaan puiston reunalle tai torille, siellä on elämää. Ihan livenä.
Tuossa joitain viikkoja sitten pistin uudelleen pystyyn oman profiilini joka oli ollut jäissä keväästä saakka. Muutamia vastauksiakin on tullut niin keväällä kuin nyt syksyllä:
- Eronnut rouva 38v , tosi kiva kirjoittamaan. Kuvien vaihdon jälkeen sain puhelinnumeron, johon olisi pitänyt HETI soittaa. Olin välittömästi muru, kulta, söpöliini. Ei innostanut koska "päälleni käytiin" niin rajusti jo muutaman viestin jälkeen ja tiedot eivät "ihan" pitäneet paikkansa.
- Eronnut rouva 39v, pääsin toisella sovitulla kerralla treffeille. Eka kerta peruuntui koska halusi käydä toisen kanssa ensin. Tosi kaunis ja fiksu nainen, mutta hakee jotain unelmien prinssiä valkoisine ratsuineen. Hakee edelleen.
- Sinkku 41v, takertui 3. viestissäni johonkin sivulauseeseen / sanaan ja haukkui minut sen perusteella mitä olin itsestäni kerennyt hätäisesti kertoa. Huvittavinta on että oli tehnyt omia johtopäätöksiä jotka ovat profiiliani ja mielipiteitäni vastaan. Emme vaihtaneet kuvia, mutta ulkonäöstänikin tuli moitteet.... Vahvasti lukihäiriöinen.
- Eronnut rouva 43v, tavallinen. Meni tekstiviestilinjalle kun vaihdoimme valokuvia. Jos en vastannut tekstariin 20 minuutin sisällä, tuli viestejä että onko minulla toinen tai enkö ole enää kiinnostunut! Treffeillä mukava, mutta ei...
Lisäksi joitain muita pienempiä viestityksiä.
****
Kokemukset:
-Viestejä luetaan kuin piru raamattua, joka pilkku käännetään. Terve epäily on silti aina paikallaan.
-Tiedot ei aina pidä ihan paikkansa.
-Ei kehdata kysyä asioita.
-Viestittely loppuu hyvin usein ihan alkuun, tietämättä toisesta yhtään mitään.
Tulen jotenkin vaan siihen tulokseen että ME netistä seuraa hakevat olemme tunnevammaisia ja kykenemättömiä solmimaan normaaleilla tavoilla ihmissuhteita.
Tunnen että olemme ehkä ihmisiä joille ei mikään kelpaa, ei prinsessat, ei hampuusit, ei tavalliset.
Tästä on ilmeisesti kehittymässä ihan omaa maailmaansa elävä asia.
Jos istut puistossa katselemassa naisia, sinua moititaan pervoksi mutta nettideitissä voi molemmat sukupuolet ja kaikki pervot mellastaa ihan vapaasti.
Lopetan profiilini lähipäivinä, kunhan pääsen kirjautumaan ja unohdan tämän tavan. Menen istumaan puiston reunalle tai torille, siellä on elämää. Ihan livenä.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen vähän nuorempi, kuin sinä(n.30), mutta kokemukset hieman saman suuntaisia. Nämä naiset, jotka täällä roikkuvat etsivät joko sitä prinssiä tai toisaalta ovat niin tyhmiä, ettei niiden kanssa kukaan jaksa olla, kuin korkeintaan yhden illan vällyjen välissä. Tämä toiminta ei kuitenkaan täällä kiinnosta, sillä noita löytää baarista ilman sen suurempaa vaivaa.
Hupaisaa on myös se, että ne naiset joiden ilmoissa sanotaan, etteivät ole etsimässä seksiseuraa, ovat kuitenkin sitä melkein heti tarjoamassa.
Pari esimerkkiä:
Sinkku 27v.
Käytiin terassilla bissellä, mutta halusi kertoa vain edellisistä ryyppykokemuksista. Tuli hieman vaivaantuneita tilanteita, kun oletti että olen yhtä taukki kuin hänkin. Jäi viimeiseksi kerraksi.
Eronnut 28v.
Oli alkuun ihan kivan oloinen, mutta homma jäi viestittelyn asteelle, koska haikaili vieläkin sen exän perään, vaikka oli tietysti aikaisemmin vannonut, ettei asia näin ole.
Huomion arvoista on myös se, että työt eivät tunnu oikein näille maistuvan, vaan ollaan työttömiä ja opiskelijoita.
Talous kunnossa , kuntoilen ja harrastan kaikenlaista . Perusasiat tiettävästi ihan kunnossa vaik eronnut olenkin . Uuden kumppanin löytäminen ainakin treffien kautta on kuin hakisi neulaa heinäsuovasta. Tuntuu kuin ihan normaalilla sosiaalisella kanssakäymisellä ei näissä mittelöissä olisikaan mitään mahdollisuuksia. Olen viestitellyt miesten kanssa kirjoittelemalla mielestäni ihan asiallisesti ja vastavuoroisesti ; viestit vaan loppuvat lyhyeen . Alkuun riittää intoa mut sitten miehet katoavat tai viimeistään jättävät tulematta sovituille treffeille.
Naiset hakevat miestä ja päinvastoin mut tuntuu etteivät ihmiset kuitenkaan kohtaa oikeesti . Puuhastelu jää mielikuvien tasolle ja kun sieltä pitäisi tulla reaalimaailmaan niin homma tyssätää siihen .Ihmeissäni olen sen verran minäkin että lähden fillaroimaan kauniissa ja aurinkoisessa syyssäässä .
Mukavaa syksyn alkua teille kaikille uutta kumppania katseleville!!
Minullakin on hieman outoja kokemuksia tästä deitistä. Viestittelin todella kivan tyypin kanssa, kuvat vaihdettiin ja molemmat pitivät näkemästään. Neljä kertaa sovittiin treffit jotka mies kuitenkin aina peruutti kaikenlaisiin ihmesyihin vedoten. Sanoin kaverille että anti olla, mutta soittelee ja viestittelee ja kertoo kuinka ihastunut on minuun. Mikä ihme tässä sitte maksaa? Poistin juuri profiilini, mua ei tällanen pelleily kiinnosta.
kokeneita.....moni mies kerkee jopa treffeille jos vaimon silmä välttää ( valitettavan usein ovat varattuja vaikka profiili väittää muuta ) ja ovan kiinnostuneita ja soittelevat ja jne..mutta sitten ei tunnu ikinä löytyvän aikaa tapaamiselle, millä sen suhteen saisi todella käynnistymään. Kun katsoo profiileita joissa miehellä on 8 urheiluharrastusta niin en todellakaan ihmettele ettei ole ketään löytänytkään...suhteelle pitää olla aikaa!!!! perkele
Olen huomannut saman. Itse laitoin kesän jälkeen profiilin ja olen se jo ehtinyt poistamaankin.
Täytyi vain todeta, että aika ei yksinkertaisesti riitä. Meilien heitto vielä onnistui, mutta itse paljon harrastavana ja kahden aktiivisen lapsen äitinä treffeille ei yksinkertaisesti ehdi. Vaativan työn ja harrastusten vuoksi joka toinen viikko kalenterista löytyy yksi vapaa ilta!! Rakenna siinä sitten suhdetta;)
> Tulen jotenkin vaan siihen tulokseen että ME
> netistä seuraa hakevat olemme tunnevammaisia ja > kykenemättömiä solmimaan normaaleilla tavoilla
> ihmissuhteita.
Siis en tiedä millä mielellä tuon sanot, mutta itse kommentoin että asia saattaa osittain olla
noin. Itse olen ollut lapsena ujo, en helposti tutustu ihmisiin, lukuunottamatta niitä jotka
jollain tavalla omaavat samankaltaiset taustat.
En epäile ettenkö olisi 'tunnevammainen' siinä mielessä, että en ole hyvä enkä aina edes halua tutustua ihmisiin. Itse asiassa työ- ja normaalissa elämässä tapaamista ihmisistä on vain muutama prosentti sellaisia joihin haluan tutustua ja joidenka kanssa myös oma itseni muuttuu erittäin avoimeksi.
Nettideittailu on menettänyt merkityksensä myös minun 'harratuksissani'. Ihmisiin ei täällä saa minkäänlaiseen kontaktiin vaikka monet puhuvat, että kirjoittaminen vapauttaa keskustelemaan asioista. En enää usko siihen. Uskon siihen, että
ihmisen kohtaaminen 'livenä' ja hänen olemuksensa ovat ne jotka inspiroivat ja ajavat ihmiset keskustelemaan sekä tutustumaan toisiinsa.
Itse sanot hyvästit näille nettisensseille.
Ne eivät ole minua varten ja tuntuu vähän siltä
että niiden aika on ikäänkuin mennyt.
Olen hieman yli 40-vuotias nainen.
Minulla on samankaltaisia kokemuksia kanssasi, -mutta miehistä.
Minulla on ollut profiili sivustolla keväällä ja nyt syksyllä uudistin profiilini. Kesän pidin profiilini poissa nauttien tästä Suomen ihanasta kesästä.
Keväällä ehdin viestitellä useamman kanssa ja kävin 5 tapaamisessakin. Kaikki 38-50v.:
- Miehistä kaksi todella fiksuja, mutta ei vain sytyttänyt, ystävinä kylläkin ihan ok, mutta ei riittänyt heille.Lisäksi asuivat todella kaukana.
- Yhden kaverin kanssa tunsin olevani kokoajan testattavana, jutut olivat todella mauttomia. Yllätys minullle,tälläistä ei tullut esiin viesteissä!
- Yksi mies oli taas muuttamassa heti yhteen ja leikkimässä kotia. Tuli hieman liian ryminällä kohti...Lisäksi aavistelin alkoholiongelmaa...
- Nuorimmaisella oli taas lapsuus elämättä, etsi äiti-hahmoa. Kiitos ei, minulla kun on kaksi teini-ikäistä kotonakin.
Viestituttavista tulee olo, että eivät tiedä itsekään, mitä ovat etsimässä,ehkä itseään...
Eräänlaista peliä sekä aikuisten leikkiähän nämä treffipalstat ovat ja pitäisi muistaa suhtautua huumorilla,pilke silmäkulmassa, mutta silloin tarvitaan myös sitä avarakatseisuutta...
Lopputulos tiivistettynä tiettyihin ihmistyyppeihin:
- Kukkan ei kelpaa, riitä -tyyppi. Ajatus tyyliin -mitä jos seuraava deitti olisikin vielä parempi...Sisältäen nämä nettiriippuvaiset.
- Minulle kaikki heti- tyyppi. Eli pitäisi elää vain häntä varten ja hänen aikataulullaan sekä ehdoillaan.Ei onnistu aikuiselta, jolla on oma historiansa....
- Mustasukkaiset ripustautujat, jotka haluavat heti leikkimään kotia ja hypätä elämääsi. Ja jotka haluavat tietää joka liikkeesi sekä olla jatkuvasti yhteydessä.
Niinpä jäin itsekin miettimään, eikö todellakaan tämän nettimaailman avustuksella voi syntyä ihan tavallista perinteistä seurustelusuhdetta. Siis, jossa edetään hitaasti molempien lähtökohdat sekä aikataulut huomioiden ja katsotaan, mitä ajanmyötä syntyy.
Itse olen ainakin niin itsenäiseen ja aikataulutettuun elämään tottunut, että haluan edetä hitaasti. En myllertää omaa ja läheisteni elämää suinpäin.
Nyt syksyn alkaessa olen vastannut joihinkin miesten viesteihin, mutta ilmeisesti olen liian asiallinen, kun viestittely meinaa lopahtaa aina alkuunsa...
Olen tullut johtopäätökseen, että suurin osa nettimiehistä ei lopulta kuitenkaan halua mitään oikeaa, tasavertaista suhdetta. Suurin osa kuvittelee, että "ahaa, nyt siellä joku sosiaalipummi etsii elättäjää", vaikka sellainen en todellakaan halua olla, enkä tule koskaan olemaan. Miesten on kovin vaikea uskoa, että nainen voi tulla omillaan toimeen.
Miehet ovat kyllä valmiita viestittelemään... niin kauan kun kirjoitan yhden väärän sanan tai asian(?). Viestejä luetaan todellakin kuin piru raamattua. Juuri tuo kertomasi, että viestittely loppuu heti alkuunsa ilman, että toisesta tietää yhtään mitään, on todella minusta ihmeellistä. Monesti olen miettinyt, että mitähän kirjoitin väärin...
Ehkä miehet harrastavat nettipalstoja ajankulukseen. Helpompi kait olisi löytää seuraa ravintoloista, mutta kun en viihdy niissä!
"että suurin osa nettimiehistä ei lopulta kuitenkaan halua mitään oikeaa, tasavertaista suhdetta."
Osa, mutta ei kaikki. Etsin oikeaa suhdetta, muuta en usko kertalaaki-ihastumisiin. "Kotileikkien" tasolle eteneminen jo kolmansien treffien jälkeen saa hälytyskellot soimaan. Sen verran aikaa pitää olla, jotta ehtii tutustumaan kunnolla.
"Suurin osa kuvittelee, että "ahaa, nyt siellä joku sosiaalipummi etsii elättäjää", vaikka sellainen en todellakaan halua olla, enkä tule koskaan olemaan."
Se on pelkästään hyvä asia, jos nainen tulee toimeen myös omillaan. Mikäli kuitenkin homma etenee parisuhteeseen saman katon alle, tietyt reviiriajattelun aidat pitää unohtaa ja edetä vallitsevan tilanteen mukaan. Perhe ei ole mikään kilparata...
"Miesten on kovin vaikea uskoa, että nainen voi tulla omillaan toimeen."
Naisten on vastaavasti vaikea uskoa, että nainen voi olla myös nainen, ilman jatkuvaa pätemisentarvetta perinteisesti ns. miehisissä asioissa. Mies kaipaa rinnalleen naista.
"Miehet ovat kyllä valmiita viestittelemään... niin kauan kun kirjoitan yhden väärän sanan tai asian(?)."
Minulla, miehenä, kokemukset ovat päinvastaiset. Olen pyrkinyt pitämään yhteyttä, jotta tutustumisessa päästäisiin todella alkuun. En kykene tekemään kovin syväluotaavia päätelmiä naisesta välttämättä vielä kolmansilla treffeillä. Minulla treffit ovat päätyneet melkein aina ensimmäiseen tapaamiseen, jonka jälkeen nainen katoaa kuin tuhka tuuleen.
"Viestejä luetaan todellakin kuin piru raamattua."
Niinpä. Mustaa valkoisella ja mustavalkoisesti ajateltuna joko-tai. Kokonaisvaltaisen ajattelun puute näyttää vaivaavan varsinkin naisia. Lisäksi monella naisella näyttää olevan paha tapa kehittää ongelmia asioista, jotka eivät ole ongelmia.
"Monesti olen miettinyt, että mitähän kirjoitin väärin..."
Et ole ainoa ihmettelemään jäänyt etkä viimeinen.
"Helpompi kait olisi löytää seuraa ravintoloista, mutta kun en viihdy niissä!"
Niinpä. Sama on ongelma myös täällä. Kun ei ole baarielämästä liiemmin välittänyt, en nyt kolmekymppisenä ala niissä vasten tahtoani ravaamaan.
"Kotileikkien" tasolle eteneminen jo kolmansien treffien jälkeen saa hälytyskellot soimaan."
- en voisi kuvitellakaan kolmansien treffien jälkeen leikkiväni kenenkään kanssa kotia. Siinä vaiheessa kun en vielä ole edes varma haluanko ko. ihmisen kanssa olla vielä vuoden päästä. Soisi ne kellot minullakin, jos samantien sellaisesta alettaisiin puhua.
"Se on pelkästään hyvä asia, jos nainen tulee toimeen myös omillaan."
-Nii-i. Tätähän minäkin odotan mieheltä. Tuntuu vain, että omillaan toimeentuleva (=ei upporikas muttei nälkäänäkeväkään) on lähinnä uhka miehisyydelle. Liian itsenäinen nainen?
"Mies kaipaa rinnalleen naista."
-Kyllä minä mielelläni olisin Nainen, kaikkine hyvine ja huonoine puolineni. Missä ovat ne miehet, jotka arvostaisivat naisellisuutta ja jossain määrin perinteistä roolimallia? Enhän minä sentään hellan ja nyrkin väliin halua, mutta voin kyllä ruuat tehdä, jos mies pesee autoni :)
Kyllä parikymppisenä elämä oli paljon helpompaa. Ehkä sitä itsekin oli suvaitsevampi eikä niin omiin kaavoihinsa kangistunut. Millaiseksi tämä elämä muuttuu 10 vuoden päästä? *kauhistelee*
En voinut olla kirjoittamatta... :)
Olen nainen, 34v. Kuvaton profiili esillä aikoinaan muutaman viikon ajan Match.comissa.
Treffisaldo:
- vapaa leskimies, 40v, joka oli parin viestin ja yhden valokuvan jälkeen sitä mieltä, että olen hänen elämänsä nainen. Lähetteli hiukan namusetämäisiä tekstiviestejä, tapaamisen sopiminen oli jotenkin kummallisen monimutkaista, tapasimme kerran. Paljastui sittemmin naimisissa olevaksi.
- parissa sähköpostissa asiallisen oloinen mies 37 v, tapasin kerran, kysymyksiä sateli niin, että oloni oli kuin työhaastattelussa. Suuttui silmittömästi, kun en ollut parina päivänä puhelimen ulottuvilla. Ei auttanut vakuuttelut siitä, että kun aina ei vaan millään pysty vastaamaan puhelimeen!
- aluksi fiksun tuntuinen mies, 38 v, asui toisella paikkakunnalla, parin sähköpostin jälkeen alkoi suunnittelemaan avioliittoa ja yhteisiä mökkihetkiä. Emme tavanneet.
- muutaman sähköpostin perusteella avoimen ja fiksun tuntuinen mies, 38 v, joka soitti ja aloitti lähestymisensä kyselemällä ensiksi aiemmista parisuhteista. En tavannut, hiukset nousivat pystyyn jo omituisen tuntuisessa hänelle ventovieraan ihmisen parisuhdetenttauksessa.
- sähköposteissa mukavan ja lempeän tuntuinen mies, lämmin ja kohtelias ensitapaamisella, ei tentannut otsa rypyssä, seurusteluamme nyt vajaa vuosi takana!!! :)
Luulenpa, että minäkin kyllä istuisin kanssasi puistonpenkillä ellei tuota viimeistä tyyppiä olisi tullut vastaan!
Saan mieheltä flirttikutsun ja vastaan myöntävästi. Seuraava siirto on mielestäni miehellä. Eipä kuulu mitään, vaikka vihreänä olla möllötetään :)
Saan chatti-kutsun toiselta mieheltä ja kirjoitellaan. Aivan ihanaa juttua, hassuttelua ja monta kertaa kuulen olevani ihana. Sitten yksi puhelu ja täydellinen hiljaisuus, vaikka vihreänä joka ilta :)
Viestittelemme kolmannen miehen kanssa toisillemme ja lopulta sovimme kahvitreffit. Jutustelu menee todella mukavasti ja lähdemme omille teillemme. Kiitos viesti saapuu, mutta siihen se sitten jääkin. Ei mitään vastausta hyvän päivän toivotuksiini, vaikka vihreää näyttää profiilin merkki :)
Eikö olisi reilumpaa ilmoittaa, että enpä sittenkään ole kiinnostunut sinusta.
En kyllä oikein usko, että yksi puhelu voi ratkaista asian. Ihminen on kokonainen fyysinen olento.
No valinnan vapaus meillä kaikilla on.