Äitini väittää ettei heillä ole koskaan ollu alkoholi-ongelmaa. Ovat olleet perskännissä melkein joka viikonloppu niinkauan kuin muistan. Äiti sanoo monest kännissä kun ei riehu että meillä on ollut niin hieno perhe ja perhe-elämä , yhtä helvettiä se oli. Onneksi pääsin muuttamaan omaan asuntoon. Että mä vihaan tuota viinan kanssa läträämistä.
Vanhempani ovat
alkoholisteja
6897
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niin, meilläkin on kuulemma harvinaisen lämpimät ja läheiset perhesuhteet-vanhempieni mielestä.
Totuushan on aivan muuta- vanhempani ovat täysiä juoppoja ,jotka alistaavat ja nöyryyttävät meitä aikuisia lapsia, aina kun siihen on mahdollisuus. Olemme olleet heille enemmän vanhempia kuin he koskaan meille lapsille.
en käytä lainkaan alkoholia, sillä ajattelin että lapsuuteni ja murrosiän tuo litku pilasi minulta, mutta ei hitto vie enää loppuelämää! Aivan älytöntä kärsimystä meidän perhe-elämä oli sen viinan takia!
Mulla kanssa isä juoppo, vaikkei se sitä tunnusta. Hirveetä se on, kun se on työtönkin, niin se on aina kännissä. Mutta en kyllä halua mihinkään sijoituskotiinkaan. Toivottavasti pääsen tästä pois heti, kun olen tarpeeksi vanha muuttamaan.
Minkäs ikäinen Ninni olet ? Eikös AA:lla ole jotain nuorisolle sopivia ryhmiä ? Juuri sellaisille, jotka kärsivät perheenjäsentensä alkoholismista.
kulki hienoissa vaatteissa,kukaan ei varmaan heti uskonut kuinka paljon se dokasi aikoinaan.
Meillä kieriskeli aina viinapulloja joka nurkassa ja kaikki vieraatkin oli sellaisia pulloystäviä.
Äiti ei juonut.
Kummaa mutta itseäni juominen kiehtoi,kun muutin omaan kämppään ajattelin heti vain boxia jossa voi ryypätä vapaasti.
Kun muut ikätoverit ostivat kauniita vuodevaatteita,minä ostin viinaa.
Join itseni kaksi kertaa ulos työpaikasta,kaksi pahoinpitelyä,mutta en saanut tuomiota,kun ne oli sukulaisia.
Joinjoinjoin,löysin täysin alkoholisti miehen koska sehän sopi kuvioihin erittäin hyvin.
Meillä oli joo tosi hauskaa,sitten se joutui vieroitukseen,sai kramppeja ja muuta ihanaa.
Itselle mahtavia käärmeunia.
Mieheni kuoli,vaikka ei kyllä viinaan.
Se oli kauheaa että nyt olen ollut raittiina jo 16 vuotta.
Ensimmäiset kahdeksan vuotta ajattelin jokapäivä kaljaa.Tekee mieli.
Nyt vaan tapahtui niin että 76 vuotias äitini kompastui talonsa portaissa ja mursi jalkansa.
Kun siinä siivoilin huushollia,löysin kaljapulloja,se olikin alkanut tissuttelemaan yksikseen.
Onkohan sellainen viinageeni olemassa,tulee vaan mieleeni kun tuo liemi meille aiheuttaa koko ajan ongelmaa.
Oikein juoppoperhe,kaikki vaan juo salaa.
Ainoastaan minä itse naisena pilasin maineeni tappelemalla kuin mies.
Eräs rivistö antaa väärän kuvan.
Siis se ei ole kauheaa että olen ollut raittiina 16 vuotta, vaan se että se mun mieheni kuolema oli niin hirveä tapaus.
On se kamalaa,kai, mutta meillä oli niin hienoja ravintolailtoja että niitä kaiholla joskus muistelen.
Ainoa ihminen jonka kanssa ei tullut koskaan riitoja,olimme löytäneet toisistamme sielunkumppanit pullon kera.