elän avoliitossa. Emme ole harrastaneet naiseni kanssa puoleen vuoteen seksiä. Suhteemme on kestänyt yli neljä vuotta. Itseäni ei kiinnosta seksi naiseni kanssa. Usein inhottaa nähdä hänet alasti. Lantio kuin miehellä, ei takapuolta ollenkaan, pukeutuu epänaisellisesti, mauttomasti, miten sattuu. Piereskelee, ei käytä seksikkäitä alusvaatteita, ei huolehdi fyysisestä kunnostaan. Itse olen tumma, pitkä mies, ja harrastan säännöllisesti urheilua,huolehdin ulkonäöstäni, vaatteista, hampaista, jne. Välitän kyllä naisestani, ja tuntuisi pahalta jättää hänet. Mutta seksuaalisia haluja hän ei minussa saa heräämään. Huomaan joskus kaipaavani ensirakkauttani, muistelen sitä seksuaalista latautumista, mikä siihen sisältyi.Kun vain näkikin ensirakkauden, sisällä sävähti ja puntissa pullistui. Nyt ei tunnu missään.
Mitä tehdä? En välttämättä haluaisi viettää koko elämääni seksittömänä, mutta tuntuu vaikealta hylätä naiseni. Kaikki yhteiset suunnitelmat, haaveet jäisivät toteuttamatta. Neuvoja, kiitos!
Mitä tehdä? En välttämättä haluaisi viettää koko elämääni seksittömänä, mutta tuntuu vaikealta hylätä naiseni. Kaikki yhteiset suunnitelmat, haaveet jäisivät toteuttamatta. Neuvoja, kiitos!
Vastaukset 18
Vanhimmat
Hommaa itsellesi rakastajatar, niin pääset ongelmasta. Voit leikkiä kotia avosi kanssa, mutta pääset silloin tällöin kiksauttamaan seksikästä rakastajatartasi.
Vakavasti ottaen sinun kannattaa miettiä, miksi olet nykyisessä suhteessasi. Käsittääkseni teillä ei ole lapsia, eikä mikään sinällään sido teitä yhteen. Miksi elät suhteessa, joka ei sinua tyydytä.
Ei sitä muijaa saa silti loukata vaikkei sillä persettä olekaan. Tiedän kyllä että ihminen on paskassa suhteessa mieluummin kuin on yksin, mutta sen verran pitää olla munaa että pistää suhteen poikki ennen uusia naisia.
KUSIPÄÄ ääntelehtii.
Älä sure, sinäkin voit muuttua. Voit muuttaa kirjoitustyyliäsi. Suosittelen, että sen sijaan, että ainoastaan kerrot kirjoittavasi, kerro mielipiteitäsi. Pelkkä ilmoitus: "Minä ääntelehdin" (tai kuten sinä itsestäsi kirjoitit "kusipää ääntelehtii") ei jaksa pidemmän päälle lukijoita innostaa. Eli tuo ajatuksiasi julki. Kyllä se siitä lähtee.
Etkä sinä ole kusipää, vaikka niin luuletkin. Sinä olet samanlainen ajattelevat ja mukava ihminen kuin me muutkin. Sinussa on omat hyvät ja huonot puolesi. Korosta hyviä ja opi sietämään huonot, niin et enää itsekään pidä itseäsi kusipäänä.
Tsemppia! Sydämeni on luonasi.
Eukkoni luki tuon tekstisi ja kysyi minulta että olenko kirjoittanut sen.
sanoin että en, muuta ei oo kaukanakaan :)
Meillä samankaltainen tilanne. Tosin minä, nainen, en halua enää seksiä hänen kanssaan -ainakaan kovin usein. En koe avokkiani mitenkään fyysisesti epämiellyttävänä, syyt ovat muualla. Henkisesti en koe saavani suhteesta tarpeeksi, joka epäsuorasti vaikuttaa tietysti seksielämäämme. Niin, miksi sitten en lähde pois tästä suhteesta. En tiedä. Olen ehkä liian heikko tekemään sen päätöksen, kun tietäisin satuttavani toista pahasti. Myös juuri ne yhteiset suunnitelmat ja haavet romutttuisivat.
Niin, ei tässä paljon neuvoja osaa antaa. Kertoa vain, että kohtalotovereita löytyy. Mielestäni seksi sen itsensä vuoksi ei ole tärkeää, jos sen taakse ei piiloudu muita ongelmia ja molemmat ovat samoilla linjoilla. Tsemppiä!
On mukava huomata, että kohtalotovereita löytyy. On hyvin vaikeaa lopettaa suhde, olen ehkä liian hyväntahtoinen, en tahdo loukata toista. Ehkä kärsin ajoittain(?) heikosta itsetunnosta( suomalaisen miehen perisynti), vaikka tiedänkin olevani varsin edustava miessukupolven edustaja. Tietenkään en ole täydellinen, missään mielessä. Kun suunnittelee kaikenlaista, talon rakennusta, jne. Tuntuu harvinaisen raskaalta romuttaa kaikki, vain seksin puutteen vuoksi. Mutta, haluan, ja kaipaan seksiä, minulla on miehiset tarpeet, vaikka tällä hetkellä onnistunkin ne kohtalaisen hyvin tukahduttamaan. Joskus esim. kaupassa käydessämme, kun näen kauniin naisen, joka saattaa katsoa minuun, tunnen räjähtäväni sisältä. Kaupaus suhteeseen, jossa myös fyysinen puoli on kunnossa, tuntuu silloin kestämättömältä.
Ajattelen myös usein, että minussa(päässäni)on vikaa, kun oma nainen ei kiihota. Tiedän olevani täysin hetero, siitä ei ole kyse. Jostakin syystä haluttomuus mielletään naisten ongelmaksi, vaikka totuus ainakin omalla kohdallani on toinen. Syytän itseäni, ja miehisyyteni kärsii, kun en halua seksiä naiseni kanssa.
Kaikesta selvitään aina puhumalla jos molemmat osapuolet haluavat selvittää asian. Kerro hänelle tunteistasi ja syistä miksi et halua häntä, ehkä löydätte yhteisen sävelen.
Seksi on inhimillinen tarve, ei vain miehinen.
Ja kerro naisystävälles noista jutuista, jos hän on joskus saanut sut kuumaksi, niin miksei se onnistuisi nytkin. Asia ei muutu ainakaan jos oot hiljaa.
Mitä jos ehdottaisit naisellesi esim. salille menoa? Siellä tapahtuisi ainakin jotain muutosta ajan myötä..
Niin, vaikka kenenkään ei toivoisi olevan samassa tilanteessa, on ehkä kuitenkin hyvä huomata, ettei ole asiansa kanssa yksin. Lohdutus se on pienikin.
Ongelman kanssa on raskasta painia, kun tietää, että peiliin katsomalla sen "aiheuttaja" löytyy. Tosin kukaanhan ei tälläistä tieten tahtoen halua, mutta ratkaisun avaimet on kuitenkin vain meidän itsemme käsissä. Kunpa vaan tietäisi, mihin lukkoon sen avaimen työntäisi...
Hei!
Kysy ystävättäreltäsi, miksi hän ei halua rakastella kanssasi.
Itse olen hyvinkin naisellinen nainen ja nautin suunnattomasti rakastelusta. Olen jo yli nelikymppinen, mutta löydettyäni (pitkän avioliiton ja eron jälkeen) uuden ihmisen elämääni, olen löytänyt uudelleen itseni naisena. On ihana haluta jotakuta ja on ihanaa tuntea, että hänkin haluaa minua.
Rakastelusta saa niin paljon positiivista elämään!
Kysehän ei ollut siitä, ettei nainen halua seksiä, vaan kysyjä -mies.
Olet oikeassa. Mies ei halua seksiä .. mutta syynä siihen on nainen, joka on niin miesmäinen eikä pidä huolta itsestään. Mieshän kirjoittaa, että hän muistelee kaiholla nuoruuden rakastaan. Eli kyllä tuossa naisessakin varmaan on jotain 'vikaa', kun ei saa miestä haluamaan itseään.
Tärkeää parisuhteessa on että 'synkkaa' kaikilla osa-alueilla - seksi/rakastelu on yksi noista osa-alueista. Itse ainakin nautin suunnattomsti rakastelusta. Monta vuotta elin avioliitossa ilman rakastelua (ja rakkausttakin). Nyt nautin elämäst'äni ja rakkaani läheisyydestä.
seksi on tärkeää. Pahoin pelkään, että se on parisuhteen koossa pitävä voima.
En ymmärrä suhdetta, jossa ei puoleen vuoteen ole sekstailtu. Asia tuppaa olemaan sillä tavoin, että homman lykkääntyessä, se mutkistuu. Uudelleen aloittamisen kynnys tulee liian korkeaksi.
Tuli sellainen olo, että mieheni olisi voinut kirjoittaa tuon...
Puolisen vuotta on mennyt niin, että seksiä on ollut n. kerran kuussa, kun ennen sitä oli monta kertaa viikossa. Olemme seurustelleet lähes 5 vuotta.
Miten naisesi suhtautuu haluttomuuteesi? Minä ainakin olen yhtä halukas kuin ennenkin ja ahdistaa, kun ei tule vastakaikua vaan torjuntaa.
Muilta miehiltä saan kyllä positiivista huomiota ja kehutaan kauniiksi ym. Miten minä kotona olisin rumempi kuin muualla? Enkä tässä puolessa vuodessa ole rumentunut, olen ennenkin kelvannut.
Jos olet avomieheni, kerro rehellisesti tuntemuksistasi minulle. ;) Mikään ei ole raastavampaa kuin miettiä itse syitä ja syytellä itseään. Ja kysellä syitä miehen haluttomuuteen netissä.. Haluan tietää totuuden, vaikka se kirpaisisikin! On se kuitenkin hellävaraisempaa kuin kiduttaminen epätietoisuudessa!
Lisäksi haluaisin tietää teiltä mihiltä, onko olemassa mitään keinoa, millä saada intohimo takaisin suhteeseen?
Hmm... Voitko kertoa miksi menitte naimisiin? Ja miten tärkeitä nuo ominaisuudet ovat seksiin verrattuna? Minusta parisuhteen pitää perustua ensi sijaisesti muille asioille kuin seksille, mutta jos seksi ei toimi ollenkaan, niin sitten kyllä puuttuu juuri se, mikä erottaa rakastavaiset ystävistä....
Jos olisin tilanteessasi, eroaisin varmasti, mutta toivoisin voivani pysyä ystävänä puolisoni kanssa. Minä en tietysti tiedä kaikkea, enkä varsinkaan sitä mikä teille molemmille on tärkeää, mutta asia näytää vaivaavan sinua, kun siitä kerran kirjoitat.
Neuvo jota yritän itse elämässäni toteuttaa (tosin huonolla menestyksellä) on kysyä olenko vilpittömästi onnellinen? Jos olen, niin sitten hyvä, jos en, niin sitten asioita pitää muuttaa. Tsemppiä!