En pysty syömään en nukkumaan. Rauhottavien kanssa vaan elän. Se ihminen oli mun sieluni, en voi elää ilman sitä, mieluummin kuolen. En jakssa enää yrittää homiseen, on niin paha olla ja kaikki ympärillä oleva muistuttaaa niistä ajoista. On niin kova ikävä, tä tuska ei lopu ikinä. Ei mitkään sepitykset auta että aika auttaa ku se ei auta, mä olen jo luuranko. Kyllä mä tunnen itteni että olen liian herkkä, en pysty ajattelemaan mitään. Kun Romeo lähtee on Julian kuoltava.
loppu
tulee
71040
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Elämää ja ajateltavaa ja olet surkea roikkuja.
Nouse ja mene eteenpäin!
Tunteet on vain tunteita,
niitä tulee ja niitä menee.
Kaikki on vaan elämää.
Ei kannata seota.
No miksi se roomeo sitten lähti menemään? Kai siihenkin jokin syy oli? No elämä jatkuu ja kohta sä löydät jo uuden äijän ja se naisen.
Toivottavasti en itse ole koskaan enää tuossa tilassa, että haluaisi itsensä tappaa sen takia, että joku lähtee/jättää. Muistan nuorempana tuon tunteen kokeneeni, eikä surun ja tuskan kokeminen ole sittenkään jäänyt elämästä pois, eikä koskaan jääkään, mutta...
En aio toistaa virheitäni ja saattaa itseäni NIIN RIIPPUVAISEKSI TOISESTA IHMISESTÄ, että elämänikin loppuisi toisen lähtiessä!
En halua vähätellä kenenkään tuntemuksia, mutta kaikista tyhmintä on TAPAN-ITSENI- tai KUOLEN-YKSIN-höpinät!
Surua ja menettämisen tuskaa käydään läpi niin kauan kuin on tarvetta ja sitten pää pystyyn! Niin julmaa kuin onkin, niin tätä tää elämä on...Ikävä kyllä.
Ja apua saa hakea kun sen vielä itse tajuaa, eikä esim. ystävien tarvitse toimittaa hoitoon kun tilanne menee liian pitkälle.
Sairaalaan mut ois laitettu mutta en suostunut. Tä oli vaan viiminen tikki kaikessa kauneudessaan. Erot on toisille pelkkiä eroja ja niistä selviämisiä mutta mun elämän tilanne on aika eri. Pienetkin tuulet heiluttaa jo liika. Apua olen siis jo hakenut ja saanut lääkäristä mutta mitäpä tuo auttaa, lääkkeet ei auta enää. Joillekin elämä on yksinkertasti liian raskas, sen näet jo itsemurhatilastoista. Kirjotan tänne koska yritän hakea ja saada apua kaikesta mahdollisesta. Lopullinen ratkasu on kuitenkin lopullinen ja vaikuttaa myös monen muun elämään. Ei kaikki jaksa loppuun asti, ei vaikka millä yrittäisi.
Voi, ymmärrän todellakin. Sattuu, sattuu ja sattuu, eikä tunnu olevan mitään mieltä jatkaa. Miksi antaa kivun jatkua, kun edessä ei mitään muuta ole...Jopsa vain voisi lakata hengittämästä...Mutta kun ei voi.
Toivon sinulle voimia, itse olen lähes samanlaisessa tilanteessa. Tiedän, ettei se lohduta, mutta silti, et ole yksin vaikka siltä tuntuukin.
Minuutti kerrallaan...
Vaikka nyt tuntuu pahalta, niin pian se jo alkaa helpottamaan. Itsekin olen petetty ja sydämeni on sama mies särkenyt moneen kertaan, mutta periksi ei saa antaa. Kyllä me jaksamme. Ja kun vähän aika kuluu, niin alkaa jo uusia mahdollisuuksia tulla eteemme. Ja jos ei enää kiinnosta uusi suhde niin onhan meillä muitakin unelmia tässä elämässä. Toivon onnea ja uskallusta sinulle! :)
Mitä muuta paskaa sun elämässä sitten on tapahtunut, tai tapahtuu tällä hetkellä?