Tätä palstaa kun lukee niin ei tee mieli kyllä hirveästi hankkia lapsia. Tosin musta jotenkin tuntuu joissakin jutuissa (pienet yksityiskohdat ei oikein täsmää) että ne jotka ei halua/tai ehkä saa yrittävät provota täällä että muillekin tulisi sellainen olo etteivät ne haluaisi hankkia lapsia....
Tätä palstaa
kun lukee
4569
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
"äidit lakkoon" jutun. Kolme lasta olen tehnyt maailmaan ja ihan kivoja lapsia ovat noin kaukaa katsottuna. Vaan täytyy nyt myöntää kun olen hieman välimatkaa saanut, että onneksi asuvat jo omillaan ettei enää tarvitse elää heidän ehdoillaan. Saa olla kuten itse haluaa ilman että joku on kertomassa siitä omaa mielipidettään.
Ja olisi niin paljon sellaista nimenomaan negatiivista kerrottavaa lasten kanssa elämisestä että siihen menisi viikko jos aloittaisin. Pitää vaan sanoa että Jumala on kyllä ihmeen tehnyt että pistää naisen niin "tyhjään tilaan" ettei ajattelemaan kykene mitään kun niitä lapsia valmistaa tulemaan tälle. Sitä vain jälkeenpäin ihmettelee että mikä hemmetin muistinmenetys sitä saakaan aikaan sen että noita lapsia tekee, sitten suurin ihme on vieläpä se että niitä ihan tosissaan rakastaa.
Vaan arvostavatko ne sitä missään vaiheessa? Ei, vaan jaksavat muistuttaa sinua joka ikisestä virheestä minkä olet tehnyt, oikeita vyön alle lyöviä piruja osaavat olla nämä niin rakkaat, pienet ihanat vauvelit jossakin vaiheessa. No onneksi kaikki on niin OHIMENEVÄÄ tässä elämässä. Kuten elämä itsekin.
Et ole tainnut oikein ikänäsi aikuistua.
Omista teoista täytyy ottaa ihan itse vastuu. On se kumma jollei lapsetkaan ole saaneet sinua aikuistumaan vaan tuommoinen ruikuttaja olet ja syytät vielä JUMALAA. Ettäs kehtaat!
tyhmyydestä? No ethän sinä mitään ymmärräkään, vaikka piirtäisi kuvia ja maalaisi maisemia. Jos Jumalaan uskoo, niin kyllä tietää miten asia on. Mutta toista se on sinulla kun sinulla ei ole muita elämässä kuin vain sinäsinäsinäsinä sinä ainoastaan. Taidatkin olla sellainen itseriittoinen tyyppi jokapaikassa suuna ja päänä? Ja kaiken tiedät aina parhaiten, kukaan muu ei tiedä mistään mitään.
Lapsellinen ainakin olet tullessasi arvostelemaan toista ihmistä, vaikka et tiedä hänestä paljoa paskaakaan.
kannattaa tehdä, kunhan on itse ensin aikuinen. Lasten kasvattaminen on todella vaikea tehtävä ja siinä on pystyttävä itse kasvamaan mukana.
Lapset antavat valtavasti iloa ja rakkautta. Kasvatuksessa on hyvä muistaa pyyteetön rakkaus, sekä se että lapset todellakin tarvitsevat aikaasi. Keskusteluyhteyden kun luo jo lapsen ollessa pieni, hän kasvaa siihen, että asioista voidaan aina keskustella.
Vaikein vaihe on varmasti murrosikä ja sen jälkeinen aika. Silloin voi itse hypätä aikakoneeseen ja muistella omia ajatuksiaan saman ikäisenä. Minua se on auttanut paljon ymmärtämään kasvamisen tuskaa. Sitäpaitsi, se on ohimenevää, tasaantuu taas kasvukipujen jälkeen.