Olen lukenut näitä viestejä ja työkkäreitä haukutaan jatkuvasti. Yhtään positiivista kokemusta en ole näiltä sivuilta löytänyt? Olen aivan varma, että sellaisiakin on. Itse olen työskennellyt työvoimatoimistossa, isossa sellaisessa, yli 3 vuotta ja pidän työstäni. Olen saanut valtavasti positiivista palautetta työstäni. Se kannustaa minua jatkamaan synkkinäkin hetkinä. On ollut sellaisiakin tilanteita, että olen itkenyt asiakkaani kanssa hänen kurjaa elämäntilannettaan. Omakaan elämäni ei ole aina ollut ruusuilla tanssimista, mutta selvitty on.. Olen onnellinen työpaikastani ja mukavista työkavereista. Meitäkin on moneksi, niin kuin on asiakkaitammekin.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille työttömille ja työllisille! Toivottavasti mahdollisimman moni löytää tänä vuonna MIELEKÄSTÄ työtä.
Hyvää alkanutta vuotta kaikille työttömille ja työllisille! Toivottavasti mahdollisimman moni löytää tänä vuonna MIELEKÄSTÄ työtä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Omassa kunnassani työkkärin muijat ovat v-mäisiä pilkunhinkkaajia, joiden suurin ilo on yrittää saada asiakkaille karenssi päälle. Puolen vuoden harjoittelupaikkoja tyrkytetään karenssin uhalla erityisesti niille jotka sellaisia vähiten tarvitsevat, kuten eläkeputkessa oleville, jotka pärjäävät mukavasti ilman työpaikkaakin ja pääsevät joka tapauksessa pian eläkkeelle. Samaten jos jossain sivukylässä on työpaikka auki, niin eiköhän sinne lähetetä työnhakuun toisessa sivukylässä, vaikeiden kulkuyhteyksien päässä oleva työtön.
Naapurikunnassa kuuluu asiat olevan toisin ja siellä työkkärissä todellakin on tavoitteena asiakkaan auttaminen eikä polttopallon peluu, jossa työttömän saaminen karenssiin on tärkein tavoite.
Kiva kuulla, että tykkäät työstäsi. Mulla on sellainen kuva, että työkkari on se viimeinen paikka jonne kannattaa mennä hakemaan töitä. Mua ei ole koskaan kukaan voinut auttaa työkkärissä. Siellä pitäisi ehkä olla erikseen sossupummien avustajat ja sitten erikseen todellisten työnhakijoiden avustajat.
Jos siellä pokkana tarjotaan ekonomille monistamonhoitajan tai tomistoapulaisen hommia, niin mua ei paljoo työkkärissä näy.
Tde:in kommenttiin lisäyksenä. Jos et ole ollut tekemisissä VAL ry:n työttömyyskassan muijien kanssa, et tiedäkään mitä on mulkut pilkunhinkkaajista!! Siellä asiakaspalvelun laatu on tasan nolla!
..jos sellaisia tarjotaan, aatteles mitä tarjotaan sellasille jotka ei ole kouluja käyneet. ulos pakkaseen 1000€ kuussa bruttopalkoilla.
Mun tuttava piiriini kuuluu ihmisiä, jotka haukkuvat työkkäriä, koska sen väki ei saa hommattua heille töitä!? Turha yrittää selittää heille, että itsekin pitää olla aktiivinen. Huvittaa oikeastaan tuollainen asenne... Mutta kun on laiska, niin sitten on...
Yhdestä asiasta en pidä työkkärin toiminnassa, nimittäin niitä kursseja, joille työttömiä pakotetaan. Ymmärrän niiden tarkoituksen, mutta jos ei kurssi aiheeltaan kiinnosta, niin miksi sinne pitää mennä? Monessa tapauksesa (täällä meillä päin) kurssilla käyminen tulee kalliimmaksi kuin kotona istuminen. Meno kurssi paikalle ja ruokailut tulee maksamaan paljon enemmän, mitä siitä maksetaan.
Mulla ei ole mitään pahaa sanottavaa työkkärin henkilökunnasta. Ne, joiden kanssa olen asioinut, ovat olleet tosi mukavia ja avuliaita.
on salainen provisiopalkka johon työttömyys% aluella vaikuttaa...Ei tarvii enää ihmetellä miksi ovat tunkemassa kursseille porukkaa...;)
..että heillä todella on tiedossaan niitä työpaikkoja joihin he valitsevat tuttaviaan.
aktiivisuudesta ei ole paljoa hyötyä kun niitä työpaikkoja ei ole eikä ole varaa muuttaa mihinkään missä niitä olisi.
kursseista - no, ovat ne poliitikot ja työkkärin väki siinä määrin ylimielisiä ja tyhmiä että olettavat muittenkin olevan tyhmiä. osa saa ihan suoraan rahaa niistä kursseista omaan taskuunsa.
työkkärin tädit on todella niin yksinkertaisia ja kouluttamattomia että saattavat kuvitella kursseista olevan jotain hyötyä jollekin, eivät ymmärrä mistä on kyse, mitä kurssit käsittelevät eivätkä varsinkaan sitä minkälaista taitoa tai tietoa työmarkkinoilla todella tarvittaisiin, toiset taas ajattelevat että on "oikein" vittuilla "laiskalle" työttömällä tyhjänpäiväisellä ja pitkäveteisellä kurssilla jota pitää vittumainen imbesilli.
Itse olen erittäin pettynyt työkkärin palveluihin. Juuri viime syksynä sain nenilleni siitä (monen kuukauden karenssin), että lopetin työt ja aloitin iltaopiskelut. Ei ollut kuulemma tarpeeksi hyvä syy lopettaa työ kun halus koulunpenkille opiskelemaan eteenpäin.
Sit kaikille työkkärissä kävijöille...Joka kerta kun käytte näyttämässä todistuksen työpaikasta, muistakaa näyttää ne jokaikiselle työntekijälle siinä työkkärin tiloissa...Itse luulin, että tietoni laitetaan koneelle (josta jatkossa virkailijat näkevät muuttuneet tietoni) ylös mutta yllätys olikin suuri kun yksi virkailija alkoi väkättämään pari viikkoa myöhemmin, että "hän ei tiennyt siitä eikä siitä ja nyt siitä ei enää voi valittaa"....No, tää oli aika sekava juttu kaiken kaikkiaan mutta totinen tosi. Jos olisin kirjoittanut koko stoorin, ei kukaan olisi jaksanut lukea sitä loppuun. Joka tapauksessa viime syksynä sain kärsiä työkkäristä todella paljon...Ja välillä tuntui, että en enää jaksa tapella. Itkua melkeinpä väänsin! Kunpa työkkäri tekisikin sitä mihin se on luotu eikä pompottelis työttömiä kumipallon lailla (kaikki ei ole työtä vieroksuvia...esim minä tekisin töitä mutta en sellaisella palkalla, jolla ei käytännössä voi pärjätä!). Vuosien varrella olen oppinut kaikenlaista ja lähinnä säälittää ne hyväuskoiset, jotka eivät ole joutuneet käymään vielä työkkärissä...No, hyvää uutta vuotta kuitenkin kaikille ja yritetään taas jaksaa eteenpäin!
näyttää ton sunkin kirjoituksen työkavereilleen ja nauraa paskaisesti.
minä en saastaista työkkärin lehmää nuolisi vaikka asia olisi varma. työvoimatoimisto ja kela estivät koulunkäymiseni. ensin lopetti kela syyttä opintotuen maksun, työkkäri sitten vaati eroamaan koulusta. soppala antoi lopulta rahaa, kun ehdin ensin olla asunnotonkin.
kiitos em. laitosten, olenkin jo vuosia ollut työtön.
Väitän vuosien kokemuksella työllistämisasioiden parissa työskennelleenä, että tehottomuus ja ammattitaidottomuus ovat ominaista maamme työvoimahallinnolle. Työskentelin vuosia rekrytointiasioiden ja Eu-työllisyysprojektien parissa enne siirtymistäni yksityissektorille.
Tässä vastaväitteitäni:
Väitän, että työvoimahallinnon virkailijoiden osoittamat työllistämistyöpaikat ovat ns. hihasta vetäistyjä, toisin sanoen työpaikka ja asiakkaan toiveet/ammattitaito eivät kohtaa. Tämä on suuri ongelma etenkin julkisen puolen tukityöpaikoissa. Näin menetetään runsaasti henkilöstö- ja talousresursseja, eikä pysyvää työllistymistä tapahdu. Lisäksi paikkoihin osoitetaan selkeästi työkyvyttömiä ja -haluttomia ihmisiä (alkoholistit ja sosiaalisesti täysin syrjäytyneet), jotta tilastot saadaan toteutettua mieleisellä tavalla.
Väitän, että työllisyyskurssien kohdalla täytyy puhua todellisesta varojen haaskauksesta. Kouluttajiksi valitaan halvimman tarjouksen saaneet tahot, eikä kurssien sisällöllä ja ennen kaikkea työllistävyydellä nähdä olevan suurta merkitystä. Voidaan puhua työttömien päivähoidosta.
Väitän, että pysyvää työpaikkaa ei saa työvoimatoimiston kautta kuin aniharva henkilö. työvoimatoimiston virkailijoiden kyvyttömyyden ovat nykyisin huomanneet myös yksityistyönantajat, ja ovat siirtäneet työpaikkailmoittelunsa muille tahoille (esim. internetin jobline,fi tai rekry.com).
Väitän, että työvoimahallinto on myös rekrytoinnissaan suljettu organisaatio. Työvoimahallinnon työntekijäksi ei pääse kuin kahdella tavalla: omaamalla sopivat suhteet työvoimatoimiston tai -piirin johtajiin, tai sitten olemalla työttömänä ja työllistymällä tukitoimin työvoimaneuvojaksi. Tätä työttömyyskanavaa pitkin sitten voi tulla valituksi myöhemmin vakinaiseen työvoimahallinnon virkaan. Tämä suljettu DDR-meininki takaa osaltaan sen, että työvoimaneuvojan ammattitaito ja todellisen työelämän tuntemus pysyy heikolla tasolla. Ja jos ei ole todellista asiantuntemusta, kuinka silloin voidaan palvella tehokkaasti ja täsmäasein asiakkaita?
Olen pohtinut mahdollisuutta suuntautua ammativalintapsykologiksi, mutta kirjoituksesi antaa melko lohduttoman kuvan työkkäristä. Jos virkailijoiden rekrytointi todella tapahtuu tukityöllistämisten kautta, ei alalle koskaan päädy ihmisiä, joilla on työelämästä (myös yksityissektorilta) monipuolista kokemusta.
Pistää kyllä pariin otteeseen miettimään, haluanko koskaan työskennellä kyseisessä pöhöttyneessä virastossa...jos sinulla työll.konsultti on av-psykologituttavia, olisi kiinnostavaa kuulla, miten he ovat työkkärissä viihtyneet.
Miten yksioikoisia ihmisten mielikuvat ovat. Kirjoittajan väittämän mukaan työkkärin virkailijat ovat kyvyttömiä hoitamaan työtään, koska eivät ole olleet yksityisellä sektorilla töissä. Täysin perätön väite. Olen itse ollut suurimman osani n. 10 vuoden työhistoriastani yksityisellä sektorilla myyntisihteerinä, mutta työpaikka meni laman kourissa alta ja olin vuoden työttömänä. Työllistyin työkkäriin työllistämistuella ja olen sillä tiellä edelleen. Virkaa minulla ei ole edelleenkään, mutta mihin sinä ja edellinen työvoimakonsultti, joiden ammattitaito oman kokemukseni mukaan on hyvin kirjavaa (kuvittelevat kyllä olevansa joka alan ammattilaisia??), perustatte väitteenne, ettei minulla tai kollegoillani ole ammattitaitoa. Tähän työhön sitä ei hankita pelkästään yksityisellä sektorilla.
Vastauksia myös työstä eronneelle ja koulusta eronneelle: en ota omalle, enkä työkkärin kontolle syitä lakien ja asetusten laatijoiden tekemisistä. Me joudumme tekemään työtämme niiden puitteissa, miellytti se sitten tai ei. Jos täällä alkaa sooloilemaan ja tekemään oman mielen mukaan (mikä joskus tuntuisi paljon järkevämmältä), huomaisi tuota pikaa olevansa tiskin toisella puolella.. Kannattaisi ottaa ensin asioista selvää ja ottaa kantaa vasta sen jälkeen.
Ammatinvalintapsykologiksi aikovalle: käypä mutka ensin työkkärin ammatinvalinnanohjauksessa, vaikkapa kuukauden työharjoittelussa, niin saat muodostaa oman kuvan työvoimahallinnosta.
Älä masennu!
Valitettavan monet työkkärin listoilla roikkuvista työnhakijoista ovat patalaiskoja ja odottavat teidän tekevän kaiken heidän puolestaan. Varsinkin uusavuton nykynuoriso. Ja sitten kun ei työtä heti löydykään, haukuvat teidät lyttyyn. Tai syyttelevät teitä päätöksistä, joiden takana on lainsäätäjien älyttömyys, ei siis teidän luomat sydeemit.
Minä olen pätkätyöläinen ja ollut siten monta kertaa työkkärin asiakkaana. Kokemusta on kertynyt vuosien aikana kahden eri kunnan työkkäristä, ja molemmissa olen saanut hyvää palvelua. Tosin en ole odottanutkaan, että saisin sitä kautta työtä, minusta omalla aktiivisuudella on kaikkein suurin merkitys työllistymisessä. Mutta ei minua ole työkkärissä koskaan mihinkään pakotettu, työvoimakoulutuksessa olen kyllä ollut, mutta täysin omasta tahdostani. Ja niiden kautta olen kyllä joka kerta työllistynytkin, tosin en pysyvästi, mutta parempi se on lyhyempikin työ kuin ei mitään. Ja tätä kautta olen saanut kartutettua ammattitaitoani ja kokemustani. Itse asiassa nykyinen työnikin on juuri tämän ansiota, eli siitä työkkärille kiitos. Mutta eihän koulutuskaan auta, jos koulutettavalla ei ole halua tehdä itse mitään.
Olen opiskellut työttömänä ollessanikin, eikä työkkäri ole koskaan heitellyt kapuloita rattaisiin. Tosin tunnen itse pykälät niin hyvin, että tiedän, mikä on sallittua ja mikä ei. Ja ennen kuin olen lopullisen opiskelupäätöksen tehnyt, olen kysynyt työkkäristä, miten asia tulkitaan ja meneekö minulla oikeus päivärahaan, ihan kaiken varalta.
Valitettavasti olet ns. pääkallonpaikalla, jossa kaikki epäonnistumiset laitetaan sinun ja ammattitoveriesi syyksi! (Vaikka monesti haukut kuuluisi osoittaa lainsäätäjille tai työnhakijalle itselleen...)
Voimia ja tsemppiä sinulle!
on tuhlata ruutia ihmisille, joiden ilmaisutyylikin on navan alapuolella. Nämä henkilöt eivät koskaan tule pääsemään kunnon työpaikkaan ja epäilenpä, että koulutustason laitakin on niin ja näin. Ei siis ole olemassakaan mahdollisuuksia päästä työhön, mutta näillä henkilöillä täytyy olla aina joku syntipukki. Siis työvoimatoimiston työntekijät ovat syyllisiä ko. henkilöiden työttömyyteen heidän omasta mielestään. Olen itse ollut työvoimatoimiston asiakkaana, saanut sitä kautta töitä ja ollut myös yrityksessä rekrytointitehtävissä.
Suhtauduin ymmärtäen konsultin kirjoitukseen, koska työskentelen tällä hetkellä 5000 työntekijän organisaatiossa. Ongelmana on se, että kukaan ei oikein pysty johtamaan hyvin näin mammuttimaista julkista organisaatiota. Seurauksena on huono tiedonkulku, kangistuneet käytännöt, ylhäältä annetut ohjeet (kuten itsekin kirjoitit "Työkkärin täti", lait määrittelevät raamit, joissa voitte toimia) yms.
Työvoimahallinto ei siis vaikuta kovinkaan houkuttelevalta työpaikalta...voidaankohan esim. ammatinvalinnanohjausta räätälöidä asiakkaiden tarpeisiin vai onko budjetissa käytössä vain sek 3-5 krt/asiakas ja pari hassua testiä (olen käynyt av-psykologilla itse kahteen otteeseen ja molemmilla kerroilla pettynyt)? Onko tavoitteena yksilön toiveiden ja kykyjen syvällinen ymmärtäminen vai tilastojen kaunisteleminen? Valitettavasti menee helposti siihen, että työministeriöstä, asetetaan tavoitteet ja niihin on pyrittävä, tapahtui työ missä peräseinäjoella tahansa.
Kyllä minua suoraan sanottuna hieman ihmetyttää, jos suurin osa virkailijoista rekrytoidaan tukityöllistämisen kautta. On tietenkin hyvä asia, että on omakohtaista kokemusta työttömyydestä, mutta luulisi, että sinne pari sellaistakin ihmistä sopisi, jotka ovat onnistuneet työllistymään keskellä syvintä lamaakin...vai?
Täytyy ainakin kehua Etelä-Savon työkkäreitä. Olen kulkenut työkkärin tädeillä ja ammatinvalintapsykologilla ja aina saanut asiantuntevaa ja asiallista keskustelu / ammatinvalinta- testiapua. Virka mulla on ollut koko ajan , mutta olen hakeutumassa muualle / toiseen ammattiin töihin työpaikan ristiriitaisuuksien takia. Olen sairastanut burn-outin ja masennuksen, ja kaiken keskellä työkkärin täti näkee TOIVON ! Se on ollut kullan-arvoista vaikeina hetkinä, kun ei itse jaksa enää uskoa omiin kykyihinsä. KIITOS !
Itse olin pitkään työtön tahtomattani. Silti minut oli työvoimatoimistossa leimattu työtä vieroksuvaksi. Olin työttömänä n: 3 vuotta. Tuona aikana hommasin itselleni 30 työpaikkaa. Ainoa paska bointti niissä oli se että työnantajat halusivat saada työllistämis tuen.Kun sitten ilosta hyppien menin työkkäriin ilmoittamaan työpaikasta jonka olin löytänyt niin virkailija iloisena lupasi hoitaa tuen. Tuen järjestäminen kesti yleensä niin kauan että virkailija oli saanut oman lempi asiakkaansa tuen pyörimään ja käymään minun etsimässä työpaikassa haastattelussa. Tällä tavalla meni 9 työpaikkaa multa. Kymmenennen kohdalla sattui mulle tuttu työnantaja joka ilmoitti mulle tästä asiasta. Työkkärin virkailija oli ottanut häneen yhteyttä ja sanonut suoraan ettei minusta ole ikinä töihin olinhan "jo sentään" täyttänyt 23vuotta ja epäluotettava. Hänellä olisi tässä oikein mukava poika jonka voisi lähettää heti haastatteluun ja työt voisi aloittaa heti kun tukikin on voimassa.Tästä kusetuksesta opin sen etten ikinä enää ilmoittanut kenellekkään löytämistäni työpaikoista. En vaikka en olisi itse sitä saanutkaan. Kiitos sinnikkään etsimiseni löysin vihdoin itselleni vakinaisen työn jossa viihdyn sekä tienaan hyvin. Ja tästä en voi kiitosta kyllä antaa ainakaan työkkärille.