Väkivaltaa on ollut suvussa monen sukupolven ajan, mutta onneksi en itse ole sitä kokenut. Väkivallasta kärsineet eivät kuitenkaan ole suostuneet hakeutumaan terapiaan tai muutenkaan tekemään mitään koska eivät ole itse syyllisiä siihen miten käyttäytyvät. Ymmärrän kyllä heitä. Minkä ihmeen takia lasten pitäisi käyttää koko aikuisikänsä terapiassa käymiseen sen vuoksi että vanhemmat ovat kohdelleet heitä väärin? Ei ole lasten vika jos heistä on tullut samanlaisia kuin vanhempansa. Yhteiskunnan pitäisi puuttua aiemmin tuommoisiin tapauksiin eikä antaa lasten kantaa syyllisyyden taakkaa harteillaan loppuelämäänsä!
Väkivaltaa monessa sukupolvessa
Sivusta seurannut
3486
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllähän se on nii, että viha ja katkeruus kulkee polvessa toiseen. ja se ei lopu muutoin kuin sillä, etät joku siihen joutunut lopettaa sen sillä, että ei jatka sukuaan enää... Mutta anteeksi ei pidä antaa.... se kannattaa tehdä selväksi.
Väkivaltainen käyttäytmismalli periytyy kunnes joku ketjussa tajuaa sen katkaista. Tosin tämä on helpommin sanottu, kuin tehty.
Olen 32 v ja ensimmäiset 16 vuotta elämästäni elin fyysisen ja henkisen väkivallan kyllästämässä perheessä, siitä eteenpäin (onneksi) seuraavat 10 vuotta vain henkisen väkivallan hallitsemassa perheessä.
Ei ole helppoa muuttaa opittuja käyttäytymismalleja.
meilläkin kulkee suvussa tuo mukava väkivaltaisuuden piirre, raivokohtauksia ja fyysistä pahoinpitelyä, alkoholi ongelmia, josta luojan kiitos itse olen saanut vain pienen osan niskoilleni, ja senkin vuosia taaksepäin, kuitenkin sydämessä pistää kun muut eivät ymmärrä, miksi itse satutan muita samalla tavalla, vaikka olen itselleni vannonut etten ketään samalla lailla satuta koskaan! mutta ei kai sitä luonnolleen mitään voi, täytyisi hankkia rinnalleen ihminen joka ymmärtää, itse olen jo hankkinut.. kai?