Uteliaana kysyn!
Kerrotteko kaiken tekemisenne rehellisesti omalle puolisolle avioliitossanne?
Onko teillä mitään "omaa" aineellista/aineetonta joka on vain teidän juttunne?
Joudutteko salaamaan jotain jonka tiedätte suututtavan puolison anteeksiantamattomasti.
Jos hän tietäisi siitä/niistä mitä luulette tapahtuvan?
Kerrotteko kaiken tekemisenne rehellisesti omalle puolisolle avioliitossanne?
Onko teillä mitään "omaa" aineellista/aineetonta joka on vain teidän juttunne?
Joudutteko salaamaan jotain jonka tiedätte suututtavan puolison anteeksiantamattomasti.
Jos hän tietäisi siitä/niistä mitä luulette tapahtuvan?
Vastaukset 16
Vanhimmat
mutta ei meillä ole salaisuuksia.... välillä on ollut, mutta siitäseurasi meillä ainakin rakoilua avoiliittoon... ja toinen vaistoaa heti jos toisella on jotakin salattavaa.... sitten erkanimme toisistamme henkisesti...
näin meillä ainakin pysyy avioliitto onnellisena kun kaikki kerrotaa ja molemmilla on hyvä olla....
ehkä ollaan tylsiä mutta näin meillä....
se myös riippuu vähän mistä asiasta on salaisuuksia.... mutta puhuin nyt seksistä... pettämisestä...ihastumisista... tajusitte varmaan...
joten en tee mitään mieheni selän takana. Sellaisetkin asiat, joista tiedän että hän "vastustaa" kerron kuitenkin rehellisesti. En henkisesti jaksaisi salailua, sanomisiaan ja tekemisiään joutuisi koko ajan varomaan.
Tiedän kuitenkin naisia, jotka eivät mm. kerro kuluttamansa rahan määrää koska mies ei ymmärrä esim. miten joku pusero voi maksaa 100 € tms. Ei minunkaan mieheni sitä ymmärrä, mutta ei minun tarvitse salata mitä rahoillani teen.
Meillon yhteinen tili, joten nähdään molemmat mitä toinen on puuhastellut :-). En minäkään jaksaisi mitää salailua, ja sitä paitsi meitsistä näkee kuulemma jo ajatuksetkin naamasta.
Siinä hetkessä. Kuitenkaan toiselle ei seurustelu-, eikä avioliiton aikana tarvitse tehdä tiliä entisistä suhteistaan, eikä tekemisistään ... jokaisella on menneisyys, eivätkä esim. puolisoni entiset naissuhteet kuulu minulle. Piste.
... jonka tietäisi suututtavan. Mutta mielestäni myös avioliitossa tulee olla molemmilla myös omaakin elämää, ts. kaikkea ei tarvitse jakaa. Suon sen myös miehellenikin ja tiedän että hänellä onkin asioita, joita minun ei tarvitsekkaan tietää. Enkä tarkoita tällä mitää uskottomuutta tai pettämistä jne.
Minä en ainakaan kerro kaikkea.
Minun mielest on omia henkilökohtaisia asioit joita en kerro jotka ei mitenkään kuulu miehelleni. Ystävättäreni ja minun asiat esimerkiksi tai asioita jotka kohdistuvat aikuisiin lapsiini ovat meidän välisiä luottamuksellisia asioita eivätkä kuulu edes miehelleni. Siis En kerro kaikkea. Lainasin rahoistani esimerkiksi ystävättärelle ja ei se kuulu miehelleni. Piste
Salaan vaimoltani sen että omistan keinopimpin. Salaan vaimnoltani tietokoneellani olevat seksivideot...ja muutakin läheisyydenPUUTTEESEEN liittyvää..koska vaimoni on PIHTARI ja siksi rikkoo liittomme!
Mieheni saa joka kerta hepulin kun tulen tänne
lukemaan näitä juttuja. Olen heti chattamassa ja etsimässä toista miestä...TOTUUS on se että luen mm. parisuhteesta näitä juttuja, lapsista ja rakkausrunoja koska siellä on ihan hyviä runoja. Miehelleni tämä vaan on ylipääsemätön rasti ja sitten murjotetaan kun "olet taas käynyt suomi24:lla". Siis mitä pahaa tässä on? PRKL!!! Kun ei todellakaan ole sellainen tarkoitus että jotain toista hakisin.... Täältä saa paljon hyviä kokemuksia ja vinkkejä eri asioihin PARISUHTEEN VAHVISTAMISEKSI!
Eli siksi olen ruvennut ns. "salaa" lukemaan näitä.
Riita syntyy joka kerta kun olen ollut täällä.
Hei onko tää nyt enään oikeanlaista elämää? *mietii*
.. että käyn täällä ja hyväksyy sen. Käyn täällä myös silloin kun hän on kotona, siis jos sattuu aikaa olemaan. Hää tuntee miut ja tietää et miuta kiinnostaa kaikki tavallisten ihmisten tarinat :-). Eikä pahastu siitä.
Minä olen kehittynyt oikein mestariksi tällä salailun alalla tämän reilun 20 vuoden suhteen aikana. Laitetaanpa oikein listaa:
1. Ystävät. Minulla on kaksi hyvää naisystävää, joiden luona käyn silloin tällöin salaa, yleensä kauppareissun yhteydessä. Mies ei voi näitä naisia sietää, koska ovat eronneita: toinen kerran ja toinen kahdesti.
Tällä hetkellä kumpainenkin on vakaasti parisuhteessa, joten ei luulisi heistä "vaaraa" olevan, mutta... No, enpä sitten kerro miehelle, jos käyn heillä. Puhelut soittelemme ystävien kanssa yleensä työaikana.
2. Lukeminen ja netin käyttö. Olen aina lukenut paljon, lähinnä jännitystä ja nuorempana kauhuakin. Romantiikka ei oikein iske... Mies on lukemistani arvostellut aina, väittää että sekoitan pääni kaikella lukemisella. Itse hän ei kirjoja lue, päivän sanomalehdet vain.
Niinpä käyn salaa kirjastossa kauppareissulla, piilotan kirjat kauppatavaroiden sekaan ja vaivihkaa salakuljetan lipaston laatikkoon lakanoiden alle. Luen muutaman sivun illassa ennenkuin mies tulee nukkumaan.
Netin käytöstä sitten; keskustelupalstoilla en saisi vierailla, koska ihmisten mielipiteet siellä ovat miehen mielestä täyttä paskaa ja minä saan niistä huonoja vaikutteita. Mies luulee, että imuroin kaiken ilman suodatinta itseeni. Ei siis luota minun harkintakykyyni ollenkaan. Eli aika paljon joudun sitten sivuhistoriasta poistamaan, ja miehen kotona ollessa käyn vain lukemassa uutisia, säätä, tv-ohjelmia ym. viatonta.
3. Opiskeluun ja työhön liittyvät asiat. Muuan vuosi sitten opiskelin työn ohessa 2,5 vuoden ajan ja valmistuinkin sitten parhain paperein merkonomiksi. Joskus kun näytin koepaperia tai kerroin saaneeni kokeesta täydet pisteet, mies vain hymähteli että taitavat siellä päästää teidät iltaopiskelijat tosi helpolla. Työssä tämä opiskelumenestys kyllä noteerattiin, ja sainkin paremman työn jo kesken opiskelun, ja kun valmistuin, pomo ja työkaverit juhlistivat asiaa kakkukahveilla ja pienillä lahjoilla. Mies toivotti jäykästi onnea, ei edes halannut.
Nykyinen työni on vastuullista ja siihen kuuluu myös salassapitovelvollisuus, joten paljon en juttele työasioista kotona. Joskus olen maininnut kun olen saanut ratkaistua jonkin hankalan tietoteknisen ongelman töissä, että tulipa varsinainen työvoitto ja säästettiin melkoisesti firman rahoja. Mies vastaa kertomalla heti omasta työstään, miten hän joutuu joka päivä ratkomaan paljon pahempia ongelmia ja käytännössä pelastamaan koko tehtaan...
Nykyään en sitten kertoile mitään töistäni, en huonoja enkä hyviä tapahtumia.
Eli tällaista salailua minun elämäni on. Toki tiedän että miehellä on ihan onneton itsetunto ja kateellinenkin on, enkä minä mitään kehuja tai huomiota kerjääkään. Olisi vain kiva jutella vapaasti kaikenlaisista asioista oman miehen kanssa. Olen kuullut, että sellaisiakin liittoja on!
on varmasti kirjoittanut tänne jotain, mitä se ei haluaa että sä luet...
mieheni salaa minulta esim. taloudellisia asioita, vaikeuksia, koska ei halua huolestuttaa minua. Tiedän tämän, mutta en tiedä miten ottaisin asian puheeksi...
Olen aina ollut enemmän seksiä haluava osapuoli kaikissa aiemmissakin suhteissa. Masturboin lähes joka aamu miehen lähtiessä töihin. Ei varmaan olisi katastrofi, vaikka siitä jäisin kiinnikin. MIes tietää, että masturboin, kun hän on työmatkalla tms. poissa, mutta hän ei tiedä, että teen sitä muutoinkin. Toisaalta asia nolottaa, toisaalta olen vähän uhmakaskin, koska olisi kiva saada seksiä riittävästi.
Olen sitä mieltä myös, että ei kaikkea tarvitse kertoa. Jokaisella yksilöllä saa olla omia juttuja jos ne eivät vahingoita toista.(asuinkumppania on sitten avo/aviopuoliso)
Oma minuus/yksilönä oleminen häviää jos joudut tilittämään kaikki henkilökohtaiset "omat" asiat toiselle.
Parisuhteessa avoimuus on tietty ihan oikein.
En kuitenkaan ala kertomaan asioita edeslähimmäisistäni.
Esim. sisarieni tekemisiä joita kerrottu itselleni "luottamuksella".
Voisi joskus ottaa tietäessään esille ja aloittaa "mollaamisen" niillä sopivan tilanteen kohdalle sattuessa myöhemmin.
Parempi siis kuin ei tiedä.
Myöskään pois muuttaneiden lapsieni asioista en kerro (aikais.avioliitosta) kaikkea mitä saan tietää.
(toisella kun on ikuisen mustasukkaisuuden varjo päällä).
Voin auttaa lähimäisiäni enkä niistäkään kaikista kerro, jos ne eivät vaikuta tai rajoita mitenkään asuinkumppanin elämää.
Näin muutamia asioita mainitakseni eikä näistä minun omista asioistani ole yhtään huono omatunto koska ne eivät ole salaisia mutta en niistä halua toiselle edes kertoa tai puhua. :)
jokaisella ihmisellä on oma elämä.
kaikkea on siis mahdoton jakaa. turha yrittääkkään.
omassa harkinnassa pitää olla mitkä asiat HALUAA jakaa toisen kanssa. se tekee meistä erilaisia persoonia.
ja tulee muistaa että turha on suuttua toisen asioista, olivatpa ne minkälaisia sitten vaan.
kaikki katsokaas johtuu jostain.
-jopa pettäminenkin.
niinpä tässä yleistys/suositus: pitäkää hyvin omintunnoin salaisuuksia, ja omaa persoonallista elämäänne. niin kaikki tekee. kuitenkin.
"Jos sulla on hyvä mies, sulje siltä toinen silmä. Jos sulla on paha mies, sulje siltä molemmat silmät".