Neuvokaas viisaammaat mitä teen? Olin viikonloppuna tyttöystäväni luona ja hänen poissaollessa luin hänen päiväkirjaansa. En tiedä miksi tein sen mutta nyt ovat fiilikset aika maassa. Päiväkirja paljasti hänen menneisyydestään asioita joita en välttämättä halunnut tietää. Mm. yksityiskohtia hänen vanhoista suhteistaan, joita tuntuikin riittävän aika paljon ja lyhyen ajan sisään. Oli yhden illan juttuja mutta myös vakavia yrityksiä suhteeseen. En koskaan kuvitellut hänen olleen tyttö "kilteimmästä" päästä koska hän on todella upea nainen jolla varmasti miehiä riittää. Mutta silti partnereiden määrä oli minulle yllätys ja shokkikin. Olemme seurustelleet neljä kuukautta ja hän on jonkin verran kertonut entisistä suhteistaan mutta ei näköjään lähellekkään kaikkea. Mitä en missään nimessä ole vaatinutkaan.
Minä sankari siis masennuin lukemastani ja tekemisistäni ja tyttöni tietysti huomasi sen heti kun tuli takaisin kotiin. Kovasti yritti kaivaa minusta pahan mielen syyn mutta en sitä vielä pystynyt kertomaan. Nyt hän luulee, että on tehnyt jotain väärin ja että olen siitä suuttunut/masentunut. Sanoin, että se ei johdu sinusta mutta hän ei tuntunut sitä uskovan.
En todellakaan tiedä miksi tein mitä tein ja nyt se vituttaa ja hävettää. En yleensä tee mitä tuollaista. Voinko kertoa hänelle mitä tuli tehtyä? Pelkään suhteemme puolesta jos kerron ja pelkään, että asia jää painamaan meitä molempia jos en kerro. Emme ole seurustelleet kauan mutta olemme jo kokeneet paljon ja meillä menee tällä hetkellä hyvin ja olemme todella kiintyneitä toisiimme.
Tiedän, että tein väärin ja todella tyhmästi mutta en tiedä riittääkö se hänelle. Kannattaako siis kertoa vai yrittää unohtaa ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Tiedän, että hän ei välttämättä pysty asiaa unohtamaan koska haluaa tietää mikä mieltäni painaa koska välittää minusta.
Minä sankari siis masennuin lukemastani ja tekemisistäni ja tyttöni tietysti huomasi sen heti kun tuli takaisin kotiin. Kovasti yritti kaivaa minusta pahan mielen syyn mutta en sitä vielä pystynyt kertomaan. Nyt hän luulee, että on tehnyt jotain väärin ja että olen siitä suuttunut/masentunut. Sanoin, että se ei johdu sinusta mutta hän ei tuntunut sitä uskovan.
En todellakaan tiedä miksi tein mitä tein ja nyt se vituttaa ja hävettää. En yleensä tee mitä tuollaista. Voinko kertoa hänelle mitä tuli tehtyä? Pelkään suhteemme puolesta jos kerron ja pelkään, että asia jää painamaan meitä molempia jos en kerro. Emme ole seurustelleet kauan mutta olemme jo kokeneet paljon ja meillä menee tällä hetkellä hyvin ja olemme todella kiintyneitä toisiimme.
Tiedän, että tein väärin ja todella tyhmästi mutta en tiedä riittääkö se hänelle. Kannattaako siis kertoa vai yrittää unohtaa ja jatkaa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan? Tiedän, että hän ei välttämättä pysty asiaa unohtamaan koska haluaa tietää mikä mieltäni painaa koska välittää minusta.
Vastaukset 34
Vanhimmat
itse en ikikuunapäivänä antaisi miehelle anteeksi sitä, että on lukenut päiväkirjaani!!! ihan saletisti loppuisi suhde siihen!
Päiväkirja on henkilökohtainen. Ei siis kannata viedä hänen luottamusta kertomalla.
Keksit jonkun tekosyyn miksi olit/olet allapäin. Ja opi elämään lukemasi kanssa. Tällaista tää elämä on.
Ota iloinen ilme naamalle ja lakkaa miettimästä tyttösi exien määrää. Netsyitä ei nykyaikana ole ja kun on nuorena ja vapaana kokenut paljon, niin ei sitten vakisuhteessa ollessaan enää tarvi miettiä että miltä se vieras tuntuisi. Toisen päiväkirjan luku on tylsä temppu, joten älä tunnusta sitä :) Hyvää jatkoa!
Yleensä kannatan rehellisyyttä, mutta jos naisesi on tarkka yksityisyydestään, voi suhteesi lopahtaa siihen. :(
Ja hymyä naamalle vaan, nehän ovat menneitä tapahtumia! Eivät minkäänlainen uhka sinulle, kun hän kerran kanssasi viihtyy. Ole iloinen että olet saanut naisen jolla on ollut vientiä. :)
samaa mieltä.
On kyllä aika syvältä lukea jonkun päiväkirjaa.
Exät ja montako niitä on ollu, ei ole mitenkään sulle kuuluva asia.
En kehoita tunnustamaan tuota tekoasi, saattaisi olla suhde katkolla.
Jos sulla on itsetunto-ongelmia, niin paska juttu. Jos taas olet sinut itsesi kanssa, niin ei sinua häiritse naisesi entinen elämä.
Valinta on sun.
Vai ettei neitsyttyttöjä enää ole??? Ehkei ihan kaikki nyt sentään ole seksipetoja jotka kokeilevat kaikkea mitä liikkuu? Vakisuhteeseen harvemmin kukaan haluaa puhkikäytettjä naisia. Tulee vielä kaikki taudit kaupan päälle!
Kysyn vaan? Siksi toiseen ei nainen mene puhki, muuten kuin siitä yhdestä kalvosta ja sekin saattaa puhjeta omia aikojaan.
voi niitä tauteja tulla vaikka neito olisi ollut vain ja ainoastaan yhden kanssa vakituisesti. Eli mikäs tautipeikko siellä on?
Mikäs on muuten käyttöraja määrissä puhkikulumisessa?
Yritähän nyt vaan hyväksyä lukemasi ja tulla sinuiksi tekosi kanssa, muuten sut hukka syö. Niin sisältä kuin ulkoa.
: )
lukemaasi. Kaikilla meillä on menneisyys, jopa sinulla. Jos tytöllä on aiemmin riittänyt vientiä, mutta hän on sen lyhyen aikaa, jonka on ollut sinun kanssa, ollut täysin uskollinen, niin eikö se kerro aika yksityiskohtaisesti hänen kiintymyksestään sinuun, ja täydestä tyytyväisyydestä kaikilla elämänsaroilla?
Turpa kiinni, anna itsellesi anteeksi, ole tyytyväinen teidän hyvään suhteeseen.
niin.. itse kannattaisin rehellisyyttä.... jos hän todella sinusta välittää ja jopa rakastaa voi tuon antaa anteeeksi.... myönnän kyllä naisena että aika vaikee paikka olisi... mutta voisin itse antaa anteeksi.... sen jälkeen kyllä tarvitset roppakaupalla kärsivällisyyttä ja kukkia....ja vaikkapa illallisen.... hieronnan.... mutta ei samana päivänä... anna miettimis aikaa jos hän sitä kaipaa.... mutta kehotan rehellisyyteen... se kantaa pidempään suhteessa....kokemusta on.... eipä jää ainakaan kaivelemaan itsellesikään... muista myäntää kuinka kusipää olit.... sanoa se ääneen... ja selkeä anteexpyyntö!
Exäni löysi päiväkirjani taanoin ja siinä oli tosi rankkoja juttuja lapsuudestani. Sepä vei mieheni halut ja sanoinkin sille, että mitäs luet toisten päiväkirjoja! (Hän kyllä tiesi että rankkaa oli ollut, mutta kumminkaan ei halunnut silloin aiemmin tietää kun kerroin menneestäni jotain).
Jokaisella meillä on menneisyys, tosin kaikki ei ole voinut siihen itse vaikuttaa, ei etenkään jos olet lapsi ja toisten armoilla.
Itse en anna anteeksi mitään kelleen, koska tehtyjä tekoja ei saa tekemättömiksi. Asioitten sulattaminen on asia erikseen. Eli käytäntönä ainakin minun kohdallani sulattelut ja rehellisyys määrätyissä rajoissa. Siis kannatan ehdottomasti suhteessa rehellisyyttä, mutta itse en olisi halunnut tietää, että joku siippani olisi lukenut päiväkirjaani ja en haluaisi edelleenkään. Jokainen elää tekojensa kanssa, se ei aina kertomalla parane, vaikka oma (tekijän) olo siitä ehkä helpottuisikin.
Kunnon teini meininkiä. Oletko joku 16 -vuotias. Toisen päiväkirjan lukeminen on kielletty!! Itse saisin raivarin ja saisit kenkää, varsinkin kun olette seurustelleet vasta muutaman kuukauden..
Melkein kaikki kehottivat olemaan kertomatta ja sitten puhuvat luottamuksesta. Mun mielestä rehellisyys ja luottamus ovat pitklti toisinsa kytkeytyneitä.
Tuosta sun kertomuksesta huomaa taas sen ongelman, että ihmiset ei useinkaan tiedä suhteen pelisääntöjä edes omassa suhteessaan. Minun mielestä pitemmän päälle olis hyvä ratkaisu että kerrot mitä teit ja sitten keskustelisitte tästä aiheesta eli mitä haluatte pitää omana yksityisinä asioinanne. Meillä esim. kännykät on ihan avointa kamaa kun itse en henkkoht näe mitään ns. salattavaa puhelimessani niin siltäkin osin puolisoni on samanlainen. Mulla on päiväkirjoja siltä ajalta kun tapailin miestäni ja olen sille joskus lukenut sieltä katkelmia ja todennut että mua ei haittaa jos hän niitä lukisi kun siellä ei ole mitään mitä hän ei tietäis - ja todennut myös etten usko että hän jaksais niitä jorinoita paljoa lukeakaan :D Olen ajatellut päiväkirjaa taas aloitella ja ehkä tosiaan olen niin tylsä tai ylettömän avoin että se kirja on miehellenikin auki ja yhä uskon ettei hän ainakaan kovin montaa kertaa jaksais niiä jorinoita lukea :D
Sanot, että yllätyit joistain asioista mutta että et ole edes niistä puhunut naisesi kanssa. Kannattas varmaan miettiä etttä mitä kaikkea haluat hänestä tietää ja sitten kysyt ne asiat häneltä suoraan niin ei tartte urkkia päiväkirjasta - sellanen tunne mulle vähän tuli että et ole uskaltanut suoraaan kysyä mutta tiedonjano oli niin suuri että piti mennä urkkimaan.
Joskus on vaan parempi olla tietämättä kaikkea. Sinä halusit tietää, ja pahoitit siitä mielesi. Olet hölmö. Sitäpaitsi hänen päiväkirjansa ei ole sinulle tarkoitettu. Sitä ei ole kirjoitettu sillä mielellä että sinä voisit sitä joskus lukea. Jos kerrot että luit, hän tulee loukkaantumaan, ja pisteesi ropisevat kovaa vauhtia alas. Uteliaisuus on oksettavaa
Jos olet ehdoton rehellisyyden suhteen etkä siten tule kertakaikkiaan toimeen itsesi kanssa kun olet erehtynyt tekemään tiukkaa moraaliasi vastaan, niin mene ihmeessä ja tunnusta suuri syntisi.
Ehkä se helpottaa sun oloasi.
Vielä parempi jos tunnet tyttöystäväsikin ja tiedät miten hän tulee syntiisi reagoimaan. Osaat silloin valmistautua etukäteen jo siihenkin.
Mielestäni sun kannattaa kertoa asia päin naamaa. Jos naisen menneisyys häiritsee sinua niin kannattaa erota. Minä en ainakaan voisi olla kenenkään kanssa joka on ollut koko kylän leikkikaluna.
Minua ei haittaisi vaikka mies lukisikin päiväkirjaani, mutta en kyllä haluaisi että hän sitä minulle kertoo.
Ette tunne vielä toisia, niin ehkäpä siksi naisesi ei ole sinulle kaikkea kertonut vielä. Et voi olettaa että luottaa sinuun 100%.
Jokaisella meillä on menneisyys.olisit sitten valinnut seinäruusun, niin voisit olla varma ettei exiä ole! Elämä on!
Lyön pääni vetoa, että et uskalla keroo. Et et ja et. Senkin vellihousu! ; ))
Jos haluat että parisuhteenne perustuu rehellisyyteen niin kerrot mitä teit. Luit toisen päiväkirjaa, luvatta. samat asiat saisit selville kysymällä. Sinulla on menneisyys samoin hänellä, kunnioittakaa toisianne. Meillä on puhuttu ummet ja lammet ja meillä puhutaan myös todella kipeistä asioista.
Meillä on molemmilla yksi pitkä suhde takana ja nyt olemme onnellisesti naimisissa ja meillä on yksi ihana prinsessa. Hänen ex-kihlattunsa petti mieheni parhaan ystävän kanssa ja minun ex- piti minua alistettuna ja mustasukkaisuuden kourissa. Näistä kipeistä asioista pääsee puhumalla ja näin luottamus toiseen myös kasvaa, rakkaudesta puhumattakaan.
Tyttöystäväsi loukkaantuu, mutta eiköhän se ole ymmärrettävää...
...jos alkuperäinen vielä mahdollisesti myöhemmässä elämässään kesken riidan vaikka täräyttää tyttöystävälleen "valittuja paloja" päiväkirjasta, tulee pitkä kuolemanhiljaisuus ja tyttöystävä kysyy: "mistäs sää ton tiesit?!" Mitä siihen sitten enää änkyttäisi. Ehh...?
mitä sitten jos tyttöystävälläsi on ollut miehiä enemminkin kuin pari? Totta kai hän on niistä halunnut ja saanut kirjoittaa, niistä yksityiskohdista siis ja sinulle ne asiat eivät kuulu.
Ne ovat menneitä juttuja hänen elämästään ja nyt on nyt.
Et olisi saanut mennä lukemaan toisen päiväkirjaa mutta myöhäistähän se nyt enää on sanoa, muista sitten seuraavalla kerralla..
Itse sain tietää naisestani saman tyylisiä asioita suhteemme alussa. en kylläkään urkkimalla, vaan hänen omasta suustaan. Välillä tuntui, että hän oikeen nautti kertoessaan existään, mutta nyt myöhemmin tajuan, että hän halusi vain kertoa avoimesti menneisyydestään. Itsellekkin tuli helpottava olo, kun tietää tarkalleen millaiset välit hänellä exiinsä on. Ei tarvitse siis epäillä, että olisi jotain salattavaa sillä rintamalla :)
Kyllähän se alussa todella pahalta tuntui, kun sai asioista tietää, mutta ajan kanssa ne painuu vain avartaviksi keskusteluiksi..
SIISPÄ: Nyt annat vaan ajan kulua ja sulattelet rauhassa lukemaasi ! kuukauden päästä et jaksa enää ressata asialla, kun ymmärrät kuinka hyvin sulla asiat on tyttösi kanssa ;) menneet on menneitä. Niin omat kuin naisesikin...eiks jee.
hyvä neuvo ap.lle ja muillekkin!
Kerran vajaa 20 vuotta sitten luin vaimoni siskon päiväkirjaa puhtaasta uteliaisuudesta, kun sattui sellainen otollinen tilanne.
Sieltä päiväkirjasta selvisi, että jonkun aikaa naimisiin menomme jälkeen vaimoni sisko oli pohjia myöten ihastunut minuun, mutta en koskaan olisi sitä tiennyt, ellen olisi urkkinut päiväkirjaa. En kyllä koskaan käyttänyt tietoa hyväksikään ja olin, kuin en olisi tiennytkään.
Sittemmin tämä vaimon sisko on mennyt naimisiin ja tällaiset naisille tyypilliset tapahtumien kirjaukset ovat sellaisia, ettei ne kuulu kenellekään ulkopuoliselle, sillä nainen kirjaa ajatuksiaan usein paperille ITSEÄÄN varten, eikä siksi, että ne pitää muistaa.
Kadun ensimmäistä ja viimeistä urkkimistani, sillä se tulee kaikkien tajuta, että naiselle päiväkirja on lähes KAIKKEIN PYHINTÄ. Päiväkirja on naiselle "sisäinen minäni", eikä se kuulu kenellekään muulle.
Sainpas aikaan ihan kunnon keskustelun josta kiitos kaikille vastanneille. Todella mielenkiintoisia kommentteja olette antaneet vaikka varsinaista helpotusta tilanteeseeni en ole vielä saanutkaan. Kai nämä asiat on kuitenkin ratkaistava itse omassa päässään. On silti mielenkiintoista lukea mitä ihmiset teostani ajattelevat.
Haluan korostaa vielä kaikille etten todellakaan ole ylpeä tekemisistäni ja siitä kai tämä paha olo enimmäkseen johtuukin. Vaikka kyllähän ne exätkin siellä kummittelevat vaikka onhan niitä itsellänikin enkä ole niistä kaikista tytölleni kertonut. Eikä mielestäni tarvitsekaan.
Meillä kaikilla on omat menneisyytemme ja seikkailumme.
Tällä hetkellä olen taipumassa kertomatta jättämisen kannalle. En uskalla riskeerata hyvin alkanutta suhdettamme ärsyttävään omaan mokaani. Koska reaktio voisi olla aika voimakaskin, kuten joidenkin vastauksista hyvin käy ilmi. Ehkä kadun sitä myöhemmin, kuka tietää...Tein väärin ja se kaduttaa. Mutta jatkakaa keskustelua, seuraan ja kommentoin tilannetta.
Kyllä se siitä.
Ensinnäkin: Jos haluat pitää suhteesi, annat nyt asian olla ja annat mieles rauhoittua kunnolla. Sun varmaa tekis kokoajan mieli kysyä tytöltäs miljoona kysymystä liittyen niihin asioihin, joita päiväkirjassa mainittiin. Mut nyt ei oo oikea aika, kun tunteet on niin pinnassa!
Itse hoidin vähän samanlaisen tilanteen aikoinaan niin, että annoin ajan hieman kulua ja sitten kyselin pikkuhiljaa tytöltäni asioita, jotka olivat mieltäni vaivanneet..Siis epäsuorasti.
Mutta missää nimessä Älä mene kertomaan mokaasi ! Se on ihan turhaa. Nytpähän ainakin tiedät millainen naisesi on OIKEASTI ja pidä sitä varastettuna Aarteena, joka on tiputettu jalkojesi eteen ;)
Päiväkirjoja EI SAA mennä lukemaan.piste.
Ihan turhaan kerrot, sinua kaduttaa ja tuskin toistat virhettäsi. Nyt vain elät sen tiedon kanssa, ajan kanssa se helpottaa. Tulette varmaan puhumaan toistenne menneisyydestä myöhemmin, kun on niiden keskustelujen aika.
En silti hyväksy tekoasi, se oli aika, miten sen nyt sanoisi, mautonta ja lapsellista.
Suoraan kysymykseen suora vastaus. Jos rehellisyys puuttuu jo parin kuukauden seurustelun jälkeen, niin teistä ei tule mitään. Tuollaisten asioiden kanssa ei kompromisseja tehdä.
Minä ainakin räjähtäisin jos joku toinen olisi lukenut päiväkirjaani. Sen verran avoin ja läpinäkyvä olen musteella ja paperilla ollut. Mutta yhtä avoin tahdon olla parisuhteessanikin. Eräänä päivänä annan tulevan aviomieheni lukea koko päiväkirjani. Ei salaisuuksia meidän välillemme.
On rohkeutta ja oikein kertoa mokistaan - varsinkin noin pahasta virheestä. Jos tyttöystäväsi on fiksu, hän näkee kuinka tärkeänä pidät häntä ja suhdettanne - haluat sen rakentuvan rehellisyydelle ja uskollisuudelle. Älä jätä kertomatta ja jatka feikkaamalla että kaikki olisi hyvin.
Ole mies ja ota riski! Muuten se on the end. Valheen pohjalle et rakenna suhdetta.
Todellakin kerrot.Itse menin joskus lukemaan exäni mesekeskusteluja ja parempi oli kun kerroin siitä samantien,vaikka siitä helvetinmoinen riita puhkesi.
ex tyttöystävä.
itsekkään en ole ollut mikään kiltti tyttö aina...tai siis en todellakaan...synkkä menneisyys takana...
poikaystäväni oli löytänyt eräs aamu päiväkirjani kun olin lähtenyt töihin...siellä oli todella arkaluontoisia asioita...eräs oli se että kun olimme seurustelleet 4kk niin oli humalapäissäni pettänyt häntä edellisen rakastettuni kanssa...siitä syntyi sota ja luulin kuolevani...kun puhuimme hän pystyi vielä jatkamaan kanssani...mutta vaikka päiväkirjan polttaisi, se säilyy muistissa...nyt olemme olleet 4v yhessä...hän kyllä kertoo vielä muistavansa ja välillä tulee mieleen ne pahat asiat mitä olen tehnyt...
jos rakastaa todella jotakuta se kaiken kestää...tuli mikä tahansa tielle...itse kertoisin hänelle että tiedän...
Älä missään nimessä kerro.
Itselläni oli päiväkirja mielestäni hyvässä piilossa muilta ja mieheni oli sen suhteen alussa löytänyt ja lukenut. Siellä ei järin mullistavia asioita ollut, mutta tärkeitä minulle.
Mieheni sitten kertoi lukeneensa kirjaa enkä uskonut ennen kuin hän kertoi mitä siellä oli lukenut.
Siitä paikasta meni ja kiukkupäissään revin koko päiväkirjan. Silloin se helpotti, mutta nykyään 10 vuotta myöhemmin asia harmittaa, koska sitä olisi kiva lukea vieläkin.