EKO kitarat????

Jep, Eko on hintaansa nähden kauhian hyvä talikko.

Soitettavuudeltaan erittäin hyvä.Ja pitää vireen, vaikkakin itse viritinkoneisto onkin vähän sellain karkeammalla jaolla. Mittariviritystä ei tarvi paljon korjata, soi aika vireisesti joka puolelta.
Säätämällä saa soimaan riitävän vireisesti joka paikasta.

Mikit on kyllä vähän B-rappua, mutta Straton puhdas talla/keskimikki -soundi löytyy hienosti. Säröillä mikit muussaa, mutta kyllä yksikelaisen kipakka narahdus löytyy kun hakee vahvarista sopivaa säätöä. Ja itse asiassa: sellainen ei-megakilju-sustain -huudatussoundi on aika musikaalinen ja mukavankuuloinen soundi.

Vibralla ei kyllä tee yhtään mitään, se ei edes kunnolla liikuta tallaa.

Eko kuitenkin hakkaa mennen tullen nää pakettikitarat, Ibanezit ja Yamahat yms, käteenkäyvällä soitettavuudellaan. Jos ostat halpaa treenikitaraa tai jälkikasvulle "ekaa keppia" niin Eko ja vahvariksi Rolandin Cube tahi Zoom Fire, niin soittoharrastus ei varmaan tyssää raskaaseen soittimeen/piikkilankaa kissan perseestä -soundiin. Kustannus yhteensä 300-400 euroa.

Minulla on (ja on ollut) näitä 1000-2000 euron keppejä; elektroniikka niissa on parempaa, mutta monet häviää käteenkäyvyydeltään Ekolle.

Jos itsetunto kestää soitella Kiinassa tehdyllä italialaisella, suosittelen lämpimästi.

diu-diu-diu

Kyllä minun ja monen muunkin polvet notkahtivat kun radiosta kuului ensi kertaa sähkökitaran ääni. Vuosi oli 1960 ja biisi oli The Shadowsin "Apace". Syntyi kiihkea halu perustaa bändi ja soittaa jotain samanlaista. Mutta kaupoissa ei ollut sähkökitaroita.

Musiikki-Westerlund Espalla toimi nopeimmin ja sinne ilmestyi neljä eriväristä EKO-kitaraa. Vähän myöhemmin tulivat Hofnar-kitarat, ja kai vasta puolen vuoden päästä Musiikki-Fazer sai myyntiin ensimmäiset Fenderit. Harmi vaan että ne olivat mielettömän kalliita.

Mutta EKO on siis se merkki joka aloitti sähkökitaroiden Suomen valloituksen.