Olen tässä miettinyt että miten käy jos erotaan.Miehen nimissä firma missä olen töissä,avioliiton aikana hommattu.olen joskus kysynyt jos muutetaan minun nimeä myös firman papereihin mutta on kuulema turhan kallista,kun silti kaikki on puoliksi jos ero tulee?
Miten mun käy osaako joku vastata.
kiitos etukäteen.
Miten mun käy osaako joku vastata.
kiitos etukäteen.
Vastaukset 32
Vanhimmat
Noh, ellei teillä ole avioehtoa ... niin silloin ositus lasketaan näin :
Määritetään kummankin puolison nettovarallisuudet (oma omaisuus plus puolet yhteisestä, miinus omat velat ja puolet yhteisistä veloista), se minkä päivän tilanteen mukaan selvitätte voidaan sopia melko vapasti, ellette sovi ... päivä on se kun avioerohakemuksen eka vaihe on jätetty oikeuteen.
Se kummalla on enemmän netto-omaisuutta, maksaa niin vaadittaessa puolisolleen tasinkoa niin paljon, että varallisuudet ovat yhtä suuret osituksen lopussa.
Se miten tai millä omaisuudellaan toinen tasingon suorittaa on hänen valittavanaan. Yrityksestä et omista mitään osituksen jälkeenkään (ellet ole omaistanut ennen sitä) ... muutta vielä, sen arvo on kyllä oltava mukana osituslaskelmassa ja vaikuttamassa tasinkoon.
Sitten on aina mahdollisuus kohtuullistaa, eli poiketa tuosta periaatteesta, tai siis lakipykälistä.
Monet kohtuullistavat ositusta sopien ja aivan "vapaaehtoisesti" tai jopa huomaamattaan. Eli, ei esim. oteta mukaan vanhoja opintolainoja tai ukilta perittyä rantapalstaa laskelmiin, ja tsasingon määrään vaikuttamaan. Kohtuullistamista voi vaatia myös oikeusteitse, silloin sen tekee pesänjakaja (jonka lasku voi olla melkoinen, molemmille puolisoille).
Toivotaan että selvensi.
valitettavasti auttaa,mutta samassa veneessä olen.Ilmoittele toki,jos jotain saat selville muualtakin kuin täältä!
Yritin vastaa sinulle mutta ei onnistu,olen kuulema jo kerran lähettänyt samanlainen viesti,on massapostitusta .Kerroin vaan että en oikein ymmärtänyt M.än vastausta.Saanko firmasta puolet,mies väittää että en kuulu saada mitään kun se on hänen oma.Mutta kerron jos löydän tietoja.
Hmmm... et saa firmasta puolta, mutta firman arvo vaikuttaa siihen paljonko miehen maksettava sinulle (niin vaatiessasi) tasinkoa. Näin jos teillä EI OLE avioehtoa. Ehkä esimerkki auttaa...
MIES: firma jonka myyntiarvo on 200.000 EUR, omia velkoja 100.000 EUR, , omissa nimissä oleva auto 40.000 EUR
NAINEN: kesämökki joka saatu perintönä, arvoltaan 50.000 EUR, omia velkoja 10.000 EUR, , omissa nimissä oleva auto 20.000 EUR
YHTEISTÄ: talo jonka arvo on 160.000 EUR, josta yhteistä asuntovelkaa 60.000 EUR
Miehen nettovarallisuus on: 200 - 100 40 160/2 - 60/2 = 190.000 EUR
Naisen nettovarallisuus on: 50 - 10 20 160/2 - 60/2 = 110.000 EUR
Yhteensä siis 300.000 EUR, eli osituksen jälkeen melemmilla pitäisi olla 150.000 EUR nettovarallisuutta. Siis, mies maksaa tasinkoa puolisolleen 40.000 EUR. Sen hän voi maksaa vaikka luovuttamalla autonsa.
Eli, firma oli ja pysyy hänen omaisuutenaan jos niin tahtoo, mutta se on ollut vaikuttamassa tasinkoon jota toiselle maksetaan.
Aukeniko ?
Kuka sen määrittää? Jos kysymyksessä esimerkiksi osakeyhtiö, voidaan tase saada hetkellisesti näyttämään miltä tahansa. Määritä siinä sitten arvo.
Jos avioero hakemuksen ja erottelun päivä on eri, kuten yleensä on, ja kuten tiedät, erottelu tehdään erottelupäivän mukaisen arvon mukaisesti, pystyy jokainen yrittäjä näyttämään yrityksensä arvon millaiseksi haluaa.
Arvon määrittäminen voi olla vaikeata -- jotenkin se tarvitsisi sovitellen arvioida.
Mutta jos menee riitelyksi, oikeuden määräämä pesänjakaja tekee sen -- ison laskun kanssa ... voi olla että molemmat häviävät laihaa lohtua enemmän loppupelissä.
Kyllä, arvo (EUR) määritetään erottelupäivän mukaan, mutta avioerohakemuksen jälkeen lisääntynyt omaisuus tai otetut velat eivät ole mukana osituksessa, kun tasinkoa lasketaan.
Oikaisin hieman esimerkissä -- kun tuntui olevan vaikea asia sisäistää kysyjälle ilmankin.
saada näyttämään muutenkin pienemmältä, kuin ottamalla velkaa. Keinoja on monia, arvo määräytyy kuitenkin tasearvon mukaan.
sosiaaliturvatunnusta, vaan Y-tunnus, eli on oma verotettava subjektinsa.
On sitä muitakin tapoja arvottaa yritys osituksessa. ..
Puolison kumpi omistaa yrityksen, kannattaa esittää realisointiarvoa (vrt. konkurssi) ... eli koko firma realisoidaan nopeasti.
Puoliso kumpi olisi tasinkoa saamassa, voisi esittää yrityksen myyntihintaa ... olettaen että esim. kilpailija olisi halukas maksamaan hyvinkin mukavan summan.
Joku voi esittää verotusarvoa.
Osituksen tekevät puolisot voivat sopia kuinka tahtovat. Tai vaikuttaa argumentoinnillaan, miksi oma tulkinta olisi oikeudenmukaisin.
Jos sitten sopua ei synny, niin toinen puolisoista voi vaatia oikeudelta pesänjakajaa, joka hyvinkin voi määrittää yrityksen arvon esittämälläsi tavalla.
... liittyy sen arvon määritykseen, josta henkilö voi omistaa 0,000000001 - 100% ?
näyttää nollaa erotteluhetkellä. Silloin ei kukaan ole myöskään yrityksestä mitään maksamaan.
... ja näinhän asia todellakin voi olla, eli yritys on "arvoton", ja sen arvo tulee esim. yrittäjästä/työntekijöistä (vrt.konsultointi), tai tase aidosti "nollilla". Silloin se osituksessa nollana myös oltava.
Mutta, jos tasekikkailulla saatu yritys näyttämään arvottomalta ... voi exä asiaan suivaantuneena vaatia pesänjakajaa -- kuka voi määrittää yritykselle arvon ... mutta tietenkin perustellen, vaikka joidenkin täällä kirjottaneiden mukaan pesänjakajat puolueellisia roistoja kaikki.... jos erehtyvät kohtuullistamaan.
Kyllä yrityksestä jonka tase on nolla voidaan hyvinkin maksaa, ja sen markkina-arvo voi olla yllättävänkin korkea.
Kilpailija voi haluta ostaa yrityksen pois markkinoilta, tai ostaa sen asiakkaat ... tai työntekijät / osaamisen.
On aivan turha höpöttää, mikä toisen puolison omistaman pienehkön yrityksen arvo kenellekin voisi eri tilanteissa olla. Ammattitaitoiselle, yrityksen tuntevalle yrittäjälle yrityksellä on tietenkin enemmän arvoa kuin jollekin ulkopuoliselle.
Jos pesää aletaan jakamaan, siihen kuuluvan pienen yksityisen yrityksen arvo laksetaan tasearvon mukaan. Mitä muuta sen arvo voisi ulkopuolisille ollakaan?
jättäkää jakamatta.
MENEE TYÖPAIKAT TURHAAN
tAAS tietenkin yrittäjä mies pistänyt koko voimansa yritykseen ja akkaa ei ole hemmoteltu tarpeeksi??
Ahaa erotaan ssitten kun muutakaan viitsitä mites rahat jaetaan ja voitanko paljon ...?
niin kai sama vanha laulu
Olenko jossain tuossa yllä maininnut jotain firman koosta tai yhtiömuodosta, toimialasta joissakin esimerekeissä kyllä.
Kerroin, että yrityksen arvon voi määrittää ja arvioida monella tavalla ... tasearvo varmasti kuvaamassi tyyppisessä yrityksessä hyvä. Silti, osituksessa puolison ei tarvitse sitä hyväksyä ja voi vaatia pesänjakajaa ... hän sattaa hyvinkin olla kanssasi aivan samaa mieltä, ja silloin exän mutinat turhia (toisin, aiheuttivat melkoiset kulut molemmille).
Ja höpötystä on väittää, etteikö yrityksiä olla ostettu tasearvoon nähden reilulla ylihinnalla, syistä joista yllä kerroin. En väittä, että sellaisia yrityksiä olisi paljon.
Minuakin, kun tunnut asioista tietävän...Eli teimme avioehdon 10 v sitten avioituessamme, todistajina appiukko ja mieheni sisar..Mutta katsoessani netistä avioehdoista, huomasin, että pitää olla 2 esteetöntä todistajaa? Eli onkohan niin, ettei avioehto olekaan pitävä, en tiedä onko sitä viety rekisteröitäväksi. Omaisuutta on jonkin verran, hankittu lisää avioliiton aikana, asuntoja (jugendtaloissa muutama jne). Mistä saisin selville, onko minulla loppujen lopuksi koko avioehtoa...Olisin tosi kiitollinen avusta!
Kun koko ajan menee vaan huonommin..
Käsittääkseni tuo esteettömyys tarkoittaa sitä, että todistaja on täysi-ikäinen ja oikeustoimikelpoinen.
Todistaja ei saa ole "osallisena" avioehdossa, silloin kun se tehty. Kuulostaa oudolta, mutta niin voisi olla jos esim. avioehdolla rajataan asunto-osakeyhtiö avio-oikeuden ulkopuolelle ... jonka kaksi muuta osakasta sattuisi olemaan appiukko ja käly. He eivät olisi esteettömiä todistajia.
Rekisteröinti sitten -- ellei sitä ole tehty, ei avioehto ole oikeudessa pätevä. Se ei estä sitä, etteikö sitä voisi osituksessa kunnioittaa ... olethan sen sopimuksen kuitenkin vapaaehtoisesti aikanaan allekirjoittanut.
Avioehtohan ei merkitse yleensä muuta, kuin että osituksessa ei tasinkoa lasketa, tai maksesta. Yhteisessä omistuksessa oleva omaisuus on tietenkin yhteistä (50/50), samoin velat missä te molemmat velallisia. Avioehdosta huolimatta.
Jos tahdot, voit poiketa maistraatissa mihin todennäköisimmin (lue: lähin 10 vuotta sitten) se olisi rekisteröity ... ja pyydä kopio. Ellei löydy... niin...
Jotenkin käsitin, että todistajat eivät saa olla perheenjäseniä, ottolapsia, tai kasvattivanhempia.
Toinen todistaja (appi) on kuollut jo. Vaikuttaako se asiaan? Jotenkin on vaan alkanut niin harmittaa se, että kaikki minun tienaamani rahat menevät kulutukseen, ja mies sijoittaa rahojaan esim. uuteen asuntoon. Jos avioehto on, voisinko silti vaatia erossa edes vaikka yhden asunnon itselleni ja lapsilleni? Onpa hyvä kun voi näin kysyä, olet viitseliäs kun jaksat vastata. Kiitos ja hyvää työpäivää sinulle!!
Todistaja saa olla sukulainen. MUTTA, avioehto jonka todistaja todistaa ei saa, liittyä omaisuuteen jota hän omistaa myös, tai missä on osallisena.
Esim. miehen sisar todistaisi, mutta hän ja sulhanen omistavat yhdessä esim. kesämökin ... mitä avioehto tietenkin myös koskee. Sisko ei olisi jäävi todistaja. Mutta, miehen äiti voi hyvinkin olla aivan sopiva todistaja -- ellei vastaavia omistuskytköksiä ole.
Se, että todistaja on kuollut, ei todellakaan vaikuta sopimukseen millään tavalla. Silloinhan niitä jouduttaisiin uusimaan tuhansia vuosittain...
Jos eroatte, voit esittää avioehdosta huolimatta osituksen kohtuullistamista. Mies voi siitä kieltäytyä. Silloin sinun haettava käräjäoikeudelta pesänjakajaa ... hän voi asiaa harkittuaan kohtuullistaa ja poikeata "avioehdollisesta osituksesta"... jos siihen perusteita (esim. sellaisia mistä mainitsit, eli olet osallistunut miehen omaisuuden kartuttamiseen).
Ei tämä kysyjä ole yritystä myymässä tai ostamassa. Pesänjakaja ei voi perustaa yksityisen pienen yrityksen arvoa mihinkään muuhun kuin tasearvoon tietyllä hetkellä.
Lakkaa höpöttämästä.
Kiitos vielä neuvoistasi! Enpä ole aiemmin tullut ajatelleeksikaan, että täältä voisi saada apua ja neuvoja suurinpiirtein kaikkeen mitä maa päällään kantaa!
Saa nyt nähdä miten tässä käy...Ei millään jaksaisi alkaa etsimään asuntoa ja aloittamaan kaikkea,pitäisi olla joku avioerokonsultti, joka tekisi kaiken! No, en viiti nyt enempää sinua vaivata, kiitos vielä, olet varmaan hyvä tyyppi:)
Nyt tuli kyllä niin puuta heinää M36:lta! Sori vaan! Vai ei muka lähisukulaisuus ole todistajan jäävi? No ihan varmasti on! Eli äiti ei ole esteetön todistaja, omistussuhteilla ei ole asian kanssa niinkään tekemistä, vaikka myös asianosaisjäävi tunnetaan.
... ei olesi ihan eka kerta.
Palaan asiaan.
Aiwan ... sukulainen ei voi olla avioehdon todistajana, yksiselitteisesti. Monessa muussa asiassa kyllä (esim. siviilivihkimisessä). Kiitos asiallisesta oikaisusta.
Eli, tuohon vedoten voi alkeperäinen kysyjä riitauttaa avioehdon, jos siihen vedottaisiin avioerotilanteessa.
Esteettömyys voi syntyä myös muulla tavoin kuin sukulaisuussuhteella. Omistussuhteet joista yllä kirjoitin, voisivat olla esim. sulhasen ja tämän parhaan kaverin kesken ... silloin ko. kaveria ei kannata pyytää todistamaan avioehtoa. Noh, taitaa olla melko teoreettinen tilanne.
Eli lyhyesti nyt on niin, että kun allekirjoitin avioehdon 11 vuotta sitten, todistajana appi ja
miehen sisar, niin se ei olekaan pätevä? En tiedä onko sitä viety johonkin rekisteröitäväksi..Luulisi, että maistraatissa olisi asiasta ukkokullalleni sanottu, nimittäin, että todistajat eivät kelpaa. Olen vaan jo vuosia elänyt niin, ettei mieheni voi edes koskea minuun, vaikka omasta mielestäni olen hyvänäköinen fiksu nainen. Ja olen alkanut ajattelemaan, etten viitsisi ainakaan kovin montaa vuotta elämääni näin elää, vaikka lapsia onkin. Mahtaa tulla mahtavat riidat...Olen hoitanut lapsia kotona, ja mies on tienannut ja kartuttanut omaisuutta. Olisin tyytyväinen, jos saisin vaikka yhden asunnon, voikohan niin tehdä?
En viittis alkaa riiteleen...
Kiitos teille vielä, palaillaan
Kun on omaisuutta, miehen nimissä, vielä vähän velkaa myös miehen nimissä, meneekö ne kaikki vain puoliksi, osa omaisuudesta ollut miehellä ennen avioliittoa, osa hankittu avioliiton aikana.
Eli vaikuttaako se eron sattuessa, kumman nimissä ne on, jos ei ole avioehtoa? Kiitos sille, joka tietää!!
Siitä lähdetään, ettei avioehdottomassa osituksessa katsota kuka mitäkin tehnyt, rakentanut, saanut, ostanut, perinyt, maksanut, lyhentänyt lainaa, kuitannut puhelinlaskut, tai pyykit pessyt...
... vaan kummankin puolison varallisuus lasketaan (omaisuus miinus velat), ja "varakkaampi" maksaa tasinkoa niin paljon, että kummankin omaisuudet osituksen jälkeen yhtäsuuret. Yksinkertaista.
Tästä voidaan poiketa kohtuullistamisella. Se on joko vapaaehtoista (sopimista), tai oikeuden määräämän pesänjakajan tekemä.
On väärin sanoa että velat tai omaisuus menisi puoliksi, paitsi tietysti jos ne on otettu puoliksi (esim. yhteinen asuntolaina, tai talo molempien nimissä -- kuten yleensä asia on). Miehen omistama talo tai auto on osituksen jälkeenkin hänen -- MUTTA, niiden arvo on mukana osituksessa.
Ehkä esimerkit auttavat.
*****************
ESIM 1.
Mies omistaa talon jonka arvo on 200.000 EUR, ja 40.000 EUR auton. Talosta on velkaa hänellä vielä 100.000 EUR.
Nainen ei omista mitään.
Miehen nettovarallisuus on 200 40 - 100 = 140.000 EUR
Naisen nettovarallisuus on nolla
Osituksessa varakkaampi maksaa tasinkoa toiselle niin paljon että "puntit tasan"... eli esimerkissä 70.000 EUR.
*****************
ESIM 2.
Mies omistaa talon jonka arvo on 200.000 EUR, ja 40.000 EUR auton. Talosta on velkaa hänellä vielä 100.000 EUR.
Nainen omistaa kesämökin jonka arvo on 60.000 EUR, ja hänellä on 10 vuotta sitten konkurssiin kaatuneen yhteisen firman takausvelkoja vielä 100.000 EUR.
Miehen nettovarallisuus on 200 40 - 100 = 140.000 EUR
Naisen vastaavasti 60 - 100 = -40.000 EUR
"Elon laskuopin" mukaan miehen pitäisi maksaa tasinkoa 90.000 EUR, jotta molemmilla yhtä paljon ... siis 50.000 EUR.
VÄÄRIN laskettu, koska negatiivinen nettovarallisuus ositusmatematiikassa on nolla.
Mies siis maksaisi edelleen 70.000 EUR tasinkoa, olisi tuota velkaa naisella ollut vaikka miljoona.
*****************
ESIM 3.
Mies omistaa talon jonka arvo on 200.000 EUR, ja 40.000 EUR auton. Talosta on velkaa hänellä vielä 100.000 EUR.
Nainen omistaa kesämökin jonka arvo on 60.000 EUR, ja hänellä on 10 vuotta sitten konkurssiin kaatuneen yhteisen firman takausvelkoja enään 20.000 EUR.
Miehen nettovarallisuus on 200 40 - 100 = 140.000 EUR
Naisen vastaavasti 60 - 20 = 40.000 EUR
Jotta kummallakin osituksen jälkeen 90.000 EUR (eli 140 40 jaettuna kahdella), mies maksaa tasinkoa nyt "vain" 50.000 EUR.
Osituksessa on mukana ositushetken velat ja omaisuudet, molempien puolisoiden ominaan. Se milloin omaisuus saatu / hankittu (ennen avioliittoa vai sen aikana) tai koska velat otettu, tai kuka maksanut lainat tai pyykit pessyt kotona... jne. jne. eivät vaikuta pääsääntöisesti osituslaskelmaan (VOI vaikuttaa kohtuullistamiseen joissakin tapauksissa)
Perustietoa aiheesta saa täältä:
http://www.info.tampere.fi/eta/laki1/aviojako.html
Älä sekoita ajatuksissasi osittamista ja erottelua, ne ovat kaksi eri asiaa. Ensin ositetaan -- eli lasketaan ne nettovarallisuudet (omaisuus miinus velat). Ja sitten katsotaan suurellako tasingolla "puntit menevät tasan"
Ehkä esimerkki auttaa:
Yhteistä: 200.000 EUR talo (sisältää irtaimiston), asuntovelkaa 100.000 EUR
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, autolainaa 20.000 EUR
Nainen: 10.000 EUR säästötilillä
Miehen netto-omaisuus on :
200000/2 + 40000 + 50000 – 100000/2 – 20000 = 120.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200000/2 + 10000 – 100000/2 = 60.000 EUR
Jotta netto-omaisuudet saadaan yhtä suuriksi pitäsisi vaadittaessa miehen maksaa 30.000 EUR naiselle, jotta ”puntit tasan” … siis 90.000 EUR jäisi lopulta molemmille (puolet avio-oikeuden piirissä olevasta omaisuudesta).
Jälleen, mökki on ja pysyy miehen omaisuutena, kuin autokin, ja velkavastuu omasta velastaan. Miten tasinko suoritetaan on sovittavissa … viimekädessä vaikka riihikuivana rahana ellei muuta sopua synny. Mutta vaikka kuinka mökkiä vaimo vaatisi, niin ei saa. Mutta jos mies päättää kuitata tasinkonsa autolla ajokortittomalle rouvalle, niin se on aivan lain mukaista.
Noh niin, nyt on siis ositus saatu tehdyksi. Seuraavaksi aletaan jakamaan. Jos vaimo tahtoo asunnon, ja näin sovitaan … lasketaan homma näin:
Asunnon velaton arvo on 100.000 EUR, josta puolet miehen omaisuutena … se siis ”ostettava”, kuitataan ensin 30.000 EUR tasingot pois tässä, maksettavaa jää vielä 20.000 EUR. Sitten nainen antaa 10.000 EUR säästöt. Hmmm … jostain tarvitaan vielä 10.000 EUR ukolle. Tätä varten nainen ottaa uutta velkaa. Ja vot, talo hänen …
Hetkinen !! Entäpä se 100.000 asuntovelka ?? Mies ei enää omista osuuttaan 200.000 EUR talosta, tuskin tahtoo olla velkavastuussakaan sen veloista. Eli, ositussopimusta vastaan pankki hakee uudet lainhuudot talolle (nainen 100% omistajaksi), ja tehdään uudet lainapaperit missä nainen ottaa koko jäljellä olevan 100.000 EUR lainan vastattavakseen, ja mies vapautuu velkavastuusta samalla. TÄHÄN ”osuuteen” on oltava pankin suostumus, ja kyse käytännössä uudesta lainoituspäätöksestä omine riskikartoituksineen ja hakemuksineen.
Tarkistetaanpa menikö ositus ja erottelu oikein, eli miltä nettovarallisuudet näyttävät kun kaikki yllä kuvattu sovittu ja tasingot kuitattu pois (molemmilla pitäisi olla edelleen se puolet 180.000 EUR avio-oikeuden piirissä olevasta varallisuudesta):
Yhteistä: Ei ole
Mies: 40.000 EUR auto, 50.000 EUR perintömökki, nyt 20.000 EUR exän suorittamaa osuutta ”velattomasta” talosta pankkitilillä, edelleen se 20.000 EUR autolaina
Nainen: talo 200.000 EUR, koko vanha velka 100.000 hänelle, uutta ”lunastusvelkaa” 10.000 EUR. Miehelle maksettu talosta 20.000 EUR (mihin hupeni ne 10.000 säästöt)
Miehen netto-omaisuus on :
40.000 + 50.000 + 20.000 – 20.000 = 90.000 EUR
Naisen netto-omaisuus on :
200.000 – 100.000 - 10.000 = 90.000 EUR
Eli NYT vasta on tehty sekä ositus, että erottelu. Ja tulos täsmää, molemmilla se 90.000 EUR omaisuus joka kuuluukin, kun nyt ”eriteillä” ja ”hopiat kahrees kasaas”.
Ja sitten se varainsiirtovero. Tässä esimerkissä pesän ulkopuolisia varoja on käytetty 10.000 EUR, josta pitäisi maksaa varainsiirtovero. Eli fiksumpaa olisi ollut että mies olisi ottanut laajakuva TV:n ja Juhani Palmun taulut talon irtaimistosta ”maksuna” talosta (esimerkissäni kun 200 kEUR sisälsi irtaimiston), jolloin naisen ei olisi tarvinnut ottaa uutta velkaa.
... eli avioehtoa tehdessä päätettiin ilmeisesti säästää tai luotettiin omiin tietoihin asiasta... eikä teetetty ehtoa juristilla oikein. Sillä seurauksella, ettei se ole pätevä.
Noh, en olisi yllättynyt että mahdollisessa erossanne mies vaatisi pesänjakajaa ja kohtuullistamista -- täällä mahdoton sanoa kuinka siinä kävisi.
Voisi toimia sekin, että ehdotat sovussa kohtuullistamista ... eli ettet vaadi koko tasinkoa ... vaan esim. että yksi asunto tulisi osituksessa ja erottelussa sinulle. Silloin ei kallista pesänjakajaa tarvittaisi, jonka päätöksestä kuitenkaan miehellä ei olisi varmuutta.
Hyvä ettet tahdo riidellä, mutta valitettavasti fakta on se, että riitelyyn riittää yksi ... sovussa osittamiseen kaksi.
Kaikki kuulostaa niín monimutkaiselta, ei tollasta tavallinen ihminen ilman juristin apua kyllä osaa (siis noi edellä lukemani jutut)...
Miksei kukaan ole keksinyt uutta ammattikuntaa, avioerokonsultointia. Firma tai henkilö, joka hoitaa kaiken asunnonetsinnästä, lasten elatusmaksuihin!! En millään halua riidellä, mutta en myöskään viittisi jäädä lasten kanssa puille paljaille...Kunpa saisi sovittua, että saa vaikka yhden asunnon, pitäköön toinen loput. Pääasia minulle olisi, että kaiken voisi hoitaa sovussa. Vastapuolena vaan on lakiasioita koko ikänsä harrastellut kaveri, että eipä ole helppoa luvassa. Ihme, kuitenkin on, ettei tuota avioehtoa
hoitanut. Ja näin pitkän ajan jälkeen mielestäni on aivan kohtuullista, että minunkin tulevaisuuteni jotenkin turvataan.
Totta on, että avioeroon liittyy monia asioita, suurimpina kai puolisoiden omaisuuden jakoon sekä lasten huoltajuuteen, elatukseen ja tapaamisiin liittyvät sopimukset. Lisäksi tietenkin muuttaminen, toipuminen, jne. jne. järjestelyt.
Apua kaikkiin saa, osaan juristi paras ... osaan lastenvalvoja, joihinkin terapeutti, tai asunnonvälittäjä. En silti ukso, että avioerokonsultille töitä olisi ... asiat selviää kun niitä ryhtyy selvittämään.
Mahdoton ennustaa, miten sopiminen onnistuu välillänne, jos eroon päädytte. Toivotaan että hyvin, ja ellei ... niin silloin oikeuden määräämä pesänjakaja viimeinen keino.