Me päätetiin ettei hankita lapsia ja sidota itseämme johonkin kasvatusvelvollisuuteen. Suvun jatkuviin kyseilyihin koska tulee perheenlisäystä niin pitäisikö vaan ihan suoraan töräyttää että me haluta lapsia eli ei koskaan. Vai onko se liian jyrkkää? Toisaalta sitten se olisi selvä. Vai mitä muut vastaavassa tilanteessa olleet on tehneet?
suvun kyselyt
kyllästynyt
111966
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
vaan, että kerrotaan sitten, jos on tuloillaan tai että ei ole näillä näkymin tulossa. Joskus on joku täti kysynyt, että ettekste aio niitä koskaan tehdä,ja niille on vastattu että eihän ne lapset aikomalla tule tai että eihän sitä voi koskaan sanoa, mitä elämässä tapahtuu.
Ei ole kukaan kehdannut sen tarkemmin urkkia. Mulla on yksi kaveri, joka pisti piuhat poikki, ja kertoi äidilleen, että lapsenlapsia on sitten meikäläiseltä turha kinuta, mutta musta se oli vähän julmaa, erityisesti kaverin pikkusiskoa kohtaan, johon kohdistuu nykyään ihan hirveät lapsentekopaineet. Kyllä ne sukulaiset oppii ajan mittaan olemaan turhia kyselemättä.
Koska kaikkien KUULUU tehdä lapsia vaikka eivät niistä pitäisi, niin sitä ei saa sanoa?! Jos ei lapsia halua, niin se on jokaisen ihan oma henkilökohtainen asia ja kyselyihin voi mielestäni aivan hyvin vastata, että me ei haluta lapsia. Ensinäkin sukulaisetkin voisivat hiukan ajatella, että toiset eivät voi saada lapsia vaikka haluaisivat kuinka ja sellaiset kyselemiset eivät helpota tilannetta yhtään. Eli mielestäni niin idiooteille ihmisille jotka utelevat tuollaisista asioista voi aivan hyvin sanoa ettei halua lapsia!
Ihmiset turhaan kyselevät sitten eivätkä opi olemaan kyselemättä, jos ei kerrota suoraan.
Mitä ihmettä se ympäristölle kuuluu tuleeko teille lapsia vai ei ?
Ottakaa sellainen asiallisen välinpitämätön ote
kyselyihin.
Kyselyjähän ette voi estää, vaikka se uteleminen äärimmäisen tyhmää ja sivistymätöntä onkin.
Kehitelkää joku "patenttivastaus" tyyliin: Tulee,jos on tullaakseen. Tai - lapset ovat lahja, saa nähdä.
Tai: Katsotaan nyt, eihän sitä koskaan tiedä.
Vaikka olisitte tietoisesti päättäneet jättää lastenteon väliin, niin sitä ei totuutena kannata töräyttää kysyjille.
Kun ne eivät - keskimäärin - asiaa oikein oivalla.
Rupeavat vaan tinkaamaan lisää yksityiskohtia ja syyttämään teitä itsekkyydestä. Kenties maanittelevat teitä kaikesta huolimatta tekemään lapsia. Eli mitä enemmän selität, sitä enemmän selität.
Kauniisti kiertelemällä pidätte ikäänkuin lopullisen tiedon itsellänne eikä niin, että sukulaiset vatvovat asioitanne selän takana. Näinhän se kuitenkin käytännössä käy.
Ketä kohtaan muka lapseton on itsekäs? Tätä olen aina kysellyt enkä vastausta ole saanut.
Itse olen lapseton vapaaehtoisesti - en halua lapsia, naimisissa saman kanssa jo 9v.
Ei kannata sanoa "katsoo nyt...tms" tyyppisiä vastauksia, tai nämä tantat joka sukupileissä kyselee naukuen että jokoooos nyt?????? Ja kattoo mahaa, ja autas armias jos oot lihonut niin vaavihan se sielä on jo heidän mielestään.
Sanon: ei ole meidänjuttu.
Me vastaammee yleensä, että kyllä ne lapset ihan kivaoja on, mutta me on ajateltu jättää niitten teko toisten hommiksi.
Minä yleensä teen selväksi, etten niitä itse halua, ja vain kerran muistan joutuneeni tilanteeseen jossa kysyjä ei selvästi hyväksynyt vastaustani ja mua v...ti. Se varmasti johtui siitä, että olin miettinyt asian omasta puolestain joka kantilta perin pohjin ja tuli sellainen olo ettei toinen hyväsy mun valintoja ja perusteluja.
Musta on luonnollista että ihmiset kysyy, ja kun mulla ei ole tapana muutenkaan kierrellä, niin kyllä se asia yleensä selväksi tulee.
Tätien kanssa kyllä parjää kun nauraa vaan, vaikka ne kuinka väittää :) (Paitsi mulla on kyllä aika mukavia tätejä)
Me olemme myös päätyneet samaan ratkaisuun ja ilmoittaneet asiasta ihan suoraan kaikille kyselijöille. Itseäni ällöttää ajatuskin lapsen tekemisestä, vaikken mikään lapsenvihaaja olekaan, joten turhaa on itseään ympäristön painostuksesta pakottaa moiseen. Olemme onneksi ollut suhteen alkuajoista mieheni kanssa täysin samalla aaltopituudella kys. asian kanssa.
Vaikka olemme jo monesti ilmoittaneet asiasta kertomalla, että "pitkän harkinnan tuloksena olemme päätyneet siihen, että emme halua tehdä lapsia", silti on ihmisiä, jotka eivät ymmärrä tätä kieltä, vaan inttävät aina tavatessamme milloin niitä lapsia oikein tehdään. Yksinkertaista mieltä on turha lähteä ojentamaan, joten parempi asennoitua niin, ettei edes ole kuulevinaan toisen jutustelua, jos kerran aihe on jo käsitelty.
usko vain suvullesi se on taydellisen yhdentekevaa onko teilla lapsia vai ei. Ihmiset kyselevat vain kohteliaisuudesta joten on melkein yhdentekevaa mita vastaatte.
Voitte vain ystavallisesti sanoa jotain pyoreaa: niin eihan sita koskaan tieda tai ehka sitten joskus tai onhan tassa viela aikaa tai vain yksinkertaisesti vaihtaa puheenaihetta, aivan kuin ette olisi kuulleetkaan koko kysymysta.
Kai se on pakko sanoa suoraan. Jos et halua odottaa, että kyselyt loppuu kun olette jo sen ikäisiä ettei lapsia voi saada.
Mä en ole edes päättänyt haluanko lapsia vai ei. Ja silti kyselyt ärsyttää. Jotenkin ymmärrän sukulaiset, mutta että tututkin (esim. työkaverit) kyselee? Miksi se heitä niin kovasti kiinnostaa? Itse olen toistaiseksi ollut vaan kommentoimatta asiaa ollenkaan ja naureskelen vaan tai sanon jotain ympäripyöreää (ja mielessäni kiroan, että mitä se teille kuuluu?). Ihmettelin kun tapasin ensimmäisen kerran pari mieheni sukulaista (jota mieskään ei ole vuosiin nähnyt) eikä mennyt kuin 10 minuuttia kun jo alkoivat kysellä lapsiasioistamme (tapaamisen päätteeksikin he muistuttivat, että hankkikaa pian niitä lapsia!). Joka on minusta aika henkilökohtainen asia. Ja mitä jos emme saisi lapsia?
Mitä sitä kyselemään, koska joku hankkii lapsia. Eiköhän sen näe sitten kun nainen on raskaana…
Ja toisaalta ymmärrän, että joku haluaa lapsenlapsia, mutta ei kai lapsia voida hankkia isovanhempien takia? Ja ottavatko he sitten sen itselleen kokonaan, jos en halua sitä… Että siinä on, tehän toivoitte lasta…
Itse en ole koskaan kysynyt keneltäkään aikovatko hankkia lapsia ja koska. Mitä minä sillä tiedolla teen?
Ihmiset kysyvät vain kohteliaisuudesta? Mitä kohteliasta siinä on? Minusta on kohteliasta olla kysymättä! Enkä usko, että on ihan yhdentekevää mitä vastaa. Ja esim. itse en voi vastata, että tässähän on vielä aikaa, koska juuri sen takiahan he kyselevät kun lapsia ei ole kuulunut ja aikaa ei enää ole kauheasti. Ap. kysyjästä en tiedä.
En muista sukulaisista tiedä, mutta miehen äiti tuntuu olevan joskus oikein ärtynyt kun lapsia ei kuulu. Hänelle se ei todellakaan ole täydellisebn yhdentekevää. Ja aina riittä näitä, jotka ei ymmärrä miksi joku ei halua lapsia ja että kaikkien kuuluu saada lapsia jne.
omat eivät riitä niin että täytyy toisilta ruveta tivaamaan moisia henkilökohtaisia.
Lastenhankinta on parin keskinäinen juttu eikä kuulu yhtään kenellekään, on sitten vaikka kuinka läheisiä sukulaisia.
Mulla ei juuri sukulaisia ole ja ne joita on on välit poikki, joten ei ongelmaa.. Ainoa joka on kysynyt asiaa on veli ja olen todennut etten taida haluta omia lapsia. ehkä sitten joskus otan sijaislapsia. On niin paljon lapsia, joilla on vanhemmat, mutta ei ole vanhempia.. Ainakaan nyt kun olen 30 ei elämääni voisi millään sovittaa lasta. Olen sanut niin hirveän kuvan omasta perheestäni lapsena, ettei lapsenteko kiinnosta yhtään. Muutenkaan en usko, että kroppani fyysisesti olisi kovinkaan kestävä lapsen tekoa varten.
No, niin ehkäpä itse otan asian puheeksi ihmisten kanssa joiden kanssa olen yhteydessä joten minulta ei kyselläkään..
Kuitenkaan en kysele toisilta hankkivatko lapsia, ei tule edes mieleeni kysyä ellein sitten joku puhu "vauvakuumeesta" tms. sitten voin kysyä.
Jos joku kysyy vastaisuudessa niin totean etten synnytä varmastikaan omaa lasta. Tai jos minusta tuntuu siltä etten halua vastata kysyjälle sanon vain etteä se on henkilökohtainen asia johon en halua vastata nyt.