Miten pitäisi suhtautua exän käytökseen?
Se lopettaessaan sanoi, että ollaan ystäviä...
Ja minäkin haluaisin sitä, mut kuitenkaan se ei ota koskaan yhteyttä, ei vastaa puhelimiin, ei tekstareihin ei maileihin ja sitten kun lähetin mailin, jossa kerroin ajatuksiani, se vastasi syyttelemällä mua, oli niissa osa totuuksia, mut kuitenkin suurin osa tekosyitä/palturia.
Mä oon tässä miettinyt, et pitäisikö sanoa, et lopetetaan ystävyys, vielä kun kumpikaan ei ole loukkaantunut, vai ootetaanko siihen saakka et toinen suuttuu?
Se lopettaessaan sanoi, että ollaan ystäviä...
Ja minäkin haluaisin sitä, mut kuitenkaan se ei ota koskaan yhteyttä, ei vastaa puhelimiin, ei tekstareihin ei maileihin ja sitten kun lähetin mailin, jossa kerroin ajatuksiani, se vastasi syyttelemällä mua, oli niissa osa totuuksia, mut kuitenkin suurin osa tekosyitä/palturia.
Mä oon tässä miettinyt, et pitäisikö sanoa, et lopetetaan ystävyys, vielä kun kumpikaan ei ole loukkaantunut, vai ootetaanko siihen saakka et toinen suuttuu?
Vastaukset 11
Vanhimmat
samallalailla käyttäytyny munkin exä, vaikka lopettaessa sovittiin, että jatketaan ystävinä, joten ikävä toiseen ainakin ihmisenä on todella suuri! Ei jaksaisi ruikuttaakaan tekstareilla ja soitoilla, kun kerran toinen välttelee ja on vastaamatta. Exäni selittää tuon käsittääkseni sillä, että tuolla tavalla erosta toipuu nopeammin, ja että on vaara, että jompikumpi haluaakin sitten jossain vaiheessa taas enemmän kuin ystävyyttä.
samallalailla käyttäytyny munkin exä, vaikka lopettaessa sovittiin, että jatketaan ystävinä, joten ikävä toiseen ainakin ihmisenä on todella suuri! Ei jaksaisi ruikuttaakaan tekstareilla ja soitoilla, kun kerran toinen välttelee ja on vastaamatta. Exäni selittää tuon käsittääkseni sillä, että tuolla tavalla erosta toipuu nopeammin, ja että on vaara, että jompikumpi haluaakin sitten jossain vaiheessa taas enemmän kuin ystävyyttä..
Usein on niin, että ystävyys heti suhteen lopettamisen jälkeen ei ole mahdollista. Pelissä on vielä liian paljon tunteita, jota tapaamiset päättyvät riitoihin ja lopulta välirikkoon. Parempaan tulokseen päästään siten, että pidetään välit poikki jonkin aikaa ja sitten kokeillaan ystävyyttä. Näin molemmat saavat aikaa setviä tunteensa ja sen, mitä ystävyydeltä haluaa.
Missään tapauksessa suhdetta ei pidä enää puida siinä vaiheessa, kun yritetään olla ystäviä. Suhde pitää puida loppuun eron aikaan. Sen jälkeen siihen ei puututa.
Minä olen esimerkki siitä, miten ei pidä toimia. Ex-vaimoni kanssa jatkoimme ystävinä eron jälkeen. Vaikka minä en halunnut, hän palasi aina puheessaan suhteeseemme. Lopulta minulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin lopettaa yhteydenpito kokonaan. Kielsin myös häntä ottamasta minuun yhteyttä. Mennyt suhde on mennyttä, eikä sitä enää tarvitse puida.
Mun mielestä teidän ei ainakaan vähään aikaan kannata pitää yhteyttä, jospa hän haluaa olla rauhassa. Onhan ero aina raskas kummallekkin, ainakin jos tunteita on jäljellä.. kannattaa antaa ajan kulua, ettei toista liikaa tukehduta. Voihan olla että pystytte olemaan vielä ystäviä, mutta älä sinä ainakaan nyt ole se joka yhteyttä pitää. Hän saattaa huomata myöhemmin, että ei ole järkeä tapella ja ottaa itse yhteyttä.
Joo mä päätin, et mä en pidä yhteyttä, et jos se ottaa sit yhteyttä niin ollaan sit ystäviä, muuten saa jäädä koko tyttö.
No... Nyt sit kaikki on ohi... Se on löytänyt uuden, vaikka me erottiin kuukausi sitten, ja syy oli "Hän ei ole päässyt exästä yli", ei varmana ole päässyt kuukauden aikana exästä yli, kun niiden suhde kesti 10v.... Mut elämä jatkuu...
Teki vanhan aikaisen, mutta kuukauden kuluttua tulee oven taakse ruikuttamaan ja sanoo, että meni erosta sekasin.
Pitäisi olla ystäviä eron jälkeen. Eikös se ole paljon parempi kun pääsee toisesta ihan kokonaan eroon?
Mitä tota turhia. Uudet ystävät kehiin. Ja sellaiset oikeat ystävät.
Mä oon ihan samaa mieltä, mix yrittää olla kaveria jos erotaan niin, et toista osapuolta sattuu!?! Asia on ihan toinen jos erotaan yhteispäätöksellä! (jos sellanen ero on ees mahollista) Mulla itellä kävi juurikin näin, että erottiin kundinkaa 3kk sitte ja se sano syyx vaan, et ei oo aikaa seukata... jne... ts. ilman mitään syytä!!! Mutta haluu kuitenkin olla YSTÄVÄ!!! Ei menny ku muutama viikko, ku kuulin, että sillä on jo uus tyttö... eli se siitä "ei oo aikaa" -selityksestä!!! Mä en pystyny ystävyyteen, mut nyt ex on alkanu soitteleen mulle ja haluu tavata! Mitä lie haluu!? Mutta fakta on se, et mä en oo ottanu siihen mitään yhteyttä ja nyt se alko soitteleen mullepäin... eli siis koitan jotenkin sanoo sulle, joka kyseli exän käytöksestä, että en mäkään ymmärrä! Tsemppiä unohtamiseen ja uuden elämän alkuun!=) Elämä on laiffia!;)
Jos sä oot kerran rakastanu jotain ihmistä, mun mielestä on äärettömän surullista, jos sitä ihmistä ei enää voi pitää elämässään, jos suhteesta ei tuukaan mitää. Sama tyyppihän se vielä on. Tää riippuu varmasti aina tapauksesta (millanen suhde on ollu, mihin päätty jne.), mut ainaki omassa tapauksessani mä aion tehdä kaikkeni, että me voitais vielä pysyä hyvinä ystävinä mun exän kans. Mä rakastan sitä ihmisenä aivan uskomattoman paljo ja oon todella onnellinen, että mulla on sellanen tyyppi elämässäni.
No mutta. Olen samaa mieltä, että on äärettömän surullista, ettei voi olla ihmisen ystävä, jonka kanssa on elämästään osan jakanut ja rakastanut enää eron jälkeen.
Minulle kävi näin. Olin itse se, joka halusi lopettaa suhteen, yksinkertaisesti siksi, että rakkaus haaleni, tunteet muuttuivat, valmiin elämän kaava pelotti.
Erotessamme päätimme, että olisimme silti ystäviä, mutta miten kävi. Entinen mies ei halua olla missään tekemisissä kanssani. Tämä sattuu, vaikka ymmärränkin hänen tunteensa ja halunsa jättää minut elämänsä ulkopuolelle.
Asiaa ei helpota se, että entiselläni on jo uusi tyttöystävä, vaikka itse seurustelu ei sinänsä minua liikuta. Minua häiritsee se, ettei hän näe muuta vaihtoehtoa kuin pukata minut kaikesta pois. Sillä en haluaisi sitä. Rakastin häntä ja hän oli minulle tärkeä, siksi haluaisin edes silloin tällöin kuulla hänestä.
Hänen mielestään leikin kotista ja testasin häntä, mikä ei ole totta, mutta en saa häntä uskomaan saatika näkemään asiaa oikealla tavalla. Hän ei halua keskustella, hän ei halua nähdä. Hän ei myöskään halua minun tapaavan yhteistä (kaipa se sitten nykyisin on hänen) koiraamme, sillä se ei tuntuisi hänestä hyvältä.
No, elämä jatkuu. Enkä, ihme kyllä, ole suuremmin katkera. Toivon (ja uskon), että jonain päivänä hänkin haluaa kuulla minusta.