ainakin vielä tämän kerran ennen poistumistani keskuudestanne. :)
Kuten varmaan osa teistä on huomannut, olen kuukauden ajan vähän väliä kertoillut häpeämättömästi ulkonäöstäni. Halusin vähän testailla reaktioita ja kyllä ne melko odotetunlaisia olivatkin. Ei sillä, en ole mitenkään kusettanut, mutta käyttäytynyt toisin kuin live- elämässäni.
(Sama juttu jos kertoo pitävänsä jonkun muun ulkonäöstä, heti löytyy ihmisiä joiden mielestä kyseinen henkilö on "susiruma" ja selostus siitä millainen on OIKEASTI kaunis ihminen.)
Miksi on niin raivostuttavaa että pitää kehostaan? Miten se on keneltäkään pois?
Tiedän toki että ihmistä joka kertoo pitävänsä itsestään pidetään typeränä, mutta miksi?
Eikö paljon typerämpää ole inhota kehoaan ja puhua siitä halveksuvasti? Myrkyttää ja satuttaa sitä? Kysellä mikä on AINOA OIKEA kropan muoto, hiusten pituus jne.? Kenties mennä hengenvaarallisiin leikkauksiin, vaikka itsevarmuus on saavutettavissa mielen keinoin? Ette sahaa oksaa jolla istutte, vaan olette se oksa.
Miksi suomalainen kulttuuri on niin kehokielteinen? Vain joku urheilijan suojuoksulla hankittu kuivankesänorava- kroppa on ihailtava, kunnes doping tai alkoholi vie siltäkin arvostuksen. Länsimainen nainen ajattelee niin helposti "olen karmea läski, pukeudun mustaan ja katoan varjoihin" kun taas joissakin kulttuureissa samankokoinen nainen ajattelee "olen nainen, minulla on lanteet ja minä tanssin!" Olisko tämä jälkimmäinen parempi malli kasvaville tytöille, jotka elävät kuvankäsittelyllä paranneltujen superkissojen Music television-maailmassa?
Miksi ihminen on taipuvainen typistämään kauneuden, vaikka sitä on kaikessa pikkukivistä taivaan tähtiin?
Kaikki hyvä elämässäni on tullut vasta sen jälkeen kun hyväksyin itseni. Tuskin olisin tavannut miestäni jos olisin jäänyt kotiin itkemään sitä etten ole koskaan voittanut "tähtimallikilpailua". Tuskin hän sanoisi minua usein kauniiksi, jos joka kerta vetäisin esiin 500 virheen listan. Luultavasti minua pidetään kauniimpana kuin olenkaan, koska olen tyytyväinen, en valita ulkonäöstäni ja otan kohteliaisuudet vastaan tyrmäämättä niitä.
En halua vähätellä ulkonäöstään kärsivien ongelmia, mutta sovinnon tekeminen itsensä kanssa auttaa varmasti jossain määrin. Tuskin kilot karisevat sillä että masennutaan ja syödään masennukseen. Itsestään pitävän on helpompi aloittaa terveellinen elämä ja huolehtia itsestään.
Ja kannattaa pitää mielessä ettei superkauniillakaan ole helppoa. Enemmän kaikenmaailman hyväksikäyttöyrityksiä, kateutta ja älyn vähättelyä. Eikä ulkoisesti kaunis voi tietenkään olla sisäisesti kaunis. Kaunista ihmistä tarkastellaan "mikroskoopilla", naapurin Liisan hymykuopat voi olla viehättävät, mutta hyi kamala mikä luomi sillä crawfordin cindyllä on naamassaan...
Odottakaas... *pukeutuu haarniskaan*
Nyt saa kivittää!
Kuten varmaan osa teistä on huomannut, olen kuukauden ajan vähän väliä kertoillut häpeämättömästi ulkonäöstäni. Halusin vähän testailla reaktioita ja kyllä ne melko odotetunlaisia olivatkin. Ei sillä, en ole mitenkään kusettanut, mutta käyttäytynyt toisin kuin live- elämässäni.
(Sama juttu jos kertoo pitävänsä jonkun muun ulkonäöstä, heti löytyy ihmisiä joiden mielestä kyseinen henkilö on "susiruma" ja selostus siitä millainen on OIKEASTI kaunis ihminen.)
Miksi on niin raivostuttavaa että pitää kehostaan? Miten se on keneltäkään pois?
Tiedän toki että ihmistä joka kertoo pitävänsä itsestään pidetään typeränä, mutta miksi?
Eikö paljon typerämpää ole inhota kehoaan ja puhua siitä halveksuvasti? Myrkyttää ja satuttaa sitä? Kysellä mikä on AINOA OIKEA kropan muoto, hiusten pituus jne.? Kenties mennä hengenvaarallisiin leikkauksiin, vaikka itsevarmuus on saavutettavissa mielen keinoin? Ette sahaa oksaa jolla istutte, vaan olette se oksa.
Miksi suomalainen kulttuuri on niin kehokielteinen? Vain joku urheilijan suojuoksulla hankittu kuivankesänorava- kroppa on ihailtava, kunnes doping tai alkoholi vie siltäkin arvostuksen. Länsimainen nainen ajattelee niin helposti "olen karmea läski, pukeudun mustaan ja katoan varjoihin" kun taas joissakin kulttuureissa samankokoinen nainen ajattelee "olen nainen, minulla on lanteet ja minä tanssin!" Olisko tämä jälkimmäinen parempi malli kasvaville tytöille, jotka elävät kuvankäsittelyllä paranneltujen superkissojen Music television-maailmassa?
Miksi ihminen on taipuvainen typistämään kauneuden, vaikka sitä on kaikessa pikkukivistä taivaan tähtiin?
Kaikki hyvä elämässäni on tullut vasta sen jälkeen kun hyväksyin itseni. Tuskin olisin tavannut miestäni jos olisin jäänyt kotiin itkemään sitä etten ole koskaan voittanut "tähtimallikilpailua". Tuskin hän sanoisi minua usein kauniiksi, jos joka kerta vetäisin esiin 500 virheen listan. Luultavasti minua pidetään kauniimpana kuin olenkaan, koska olen tyytyväinen, en valita ulkonäöstäni ja otan kohteliaisuudet vastaan tyrmäämättä niitä.
En halua vähätellä ulkonäöstään kärsivien ongelmia, mutta sovinnon tekeminen itsensä kanssa auttaa varmasti jossain määrin. Tuskin kilot karisevat sillä että masennutaan ja syödään masennukseen. Itsestään pitävän on helpompi aloittaa terveellinen elämä ja huolehtia itsestään.
Ja kannattaa pitää mielessä ettei superkauniillakaan ole helppoa. Enemmän kaikenmaailman hyväksikäyttöyrityksiä, kateutta ja älyn vähättelyä. Eikä ulkoisesti kaunis voi tietenkään olla sisäisesti kaunis. Kaunista ihmistä tarkastellaan "mikroskoopilla", naapurin Liisan hymykuopat voi olla viehättävät, mutta hyi kamala mikä luomi sillä crawfordin cindyllä on naamassaan...
Odottakaas... *pukeutuu haarniskaan*
Nyt saa kivittää!
Vastaukset 6
Vanhimmat
Varmaan on ärsyttänyt sen takia ettet vieläkään ole ymmärtänyt ettei kauneuteen ole yksiselitteistä määritelmää. Pidät itseäsi kauniina, hyvä niin. Kun keskusteluissa väännät ihmisten eriävät mielipiteet kateudeksi tai kauneudestasi johtuvaksi menet metsään. Ihmiset jotka johtavat muiden ihmisten tekemisiä/tekemättä jättämisiä oman kauneutensa kautta ovat lopulta aika itsekkäitä ja pinnallisia. Mitä väliä sillä täällä on minkä näköinen joku on. Ainoastaan silloin on kun joku tekee siitä erityisen asian... Miksiköhän?
missään sanonut että kukaan olisi minulle kateellinen?!
Ja vaikka olisikin, niin sehän olisi vain oletettua kateutta, koska todellakaan ette tiedä miltä näytän livenä. Ja silloinkin osa teistä pitäisi minua kauniina ja osa taas ei.
Tätä tämä nyt sitten on aina. Paras kun muuttaa jonnekkin maahan, missä hyvä itsetunto ja itsestään huolehtiminen&puhuminen ovat normaalia toimintaa...
sen verran asialinjalla että tekstit on täällä vielä huomennakin...
Tosielämä kutsuu.
miksi sana "kateus" nousee esille kummankin sukupuolen logiikan palstalla, vaikka en ole sitä maininnut missään muussa yhteydessä kuin puhuessani Cindy Crawfordista... (Ja jos joku väittää ettei kukaan nainen maailmassa ole Cindylle kateellinen, elää jossain muussa todellisuudessa...)
Ymmärrän ärsyyntyneisyytenne, mikäli luulitte että tarkoitan viimeisessä kappaleessa itseäni. En tarkoittanut.
Siihen olen vähän pettynyt että ette ole keskittyneet vastustamaan väitteitäni, vaan minua persoonana. Sepä vasta onkin kypsää ja syvällistä käytöstä...
Nyt kun tänne on ilmoittautunut paljon naisia, jotka ovat täysin tyytyväisiä itseensä ja jotka ehkä ovat rauhoittuneet purettuaan aggressionsa minuun, voisimme ehkä keskustella asiallisesti?!
En tiedä minkä planeetan uutisia minä katselen mutta olen ollut havaitsevinani että seuraavat asiat ovat kasvussa myös meillä:
masennus ja uupumus
ulkonäköpaineiden tuoma ahdistus
ikärasismi
kauneuskirurgia
syömishäiriöt
sairaalloinen liikalihavuus
naisten päihteiden käyttö
yms.
Miksi naistenlehdet, jotka ovat täynnä juttuja laihduttamisesta, kauneudenhoidosta, itsetunnon ja hyvän olon saavuttamisesta myyvät kuin häkä?
Miten tämä on mahdollista, jos suomalainen nainen voi hyvin ja on tyytyväinen itseensä?
Todistit mielikuvan oikeaksi, eli ajatuksesi pyörivät vain ulkonäkösi ympärillä.