inhoan lapsia!

Lapsien hankinta on aivan yliarvostettua, mikä niissä on loppujen lopuksi niin hienoa? nykyisin pennusta on vaan tullut esine jota käytetään hyväksi omien etujen tavoitteluun, lähdetään liikkeelle esim. vahinkoraskaudesta, syyt: nainen halunnut tulla raskaaksi koska haluaa lapsen itsekkäistä syistä ja pilaa miehen elämän tai niin epätoivoinen miehensä suhteen että yrittää pitää tämän itsellään hankkiutumalla raskaaksi. valtaosa suomalaisista tulee eroamaan jossain vaiheessa n.50-60% sen jälkeen alkaa hirveä huoltajuuskiista tappelu lapsesta, rahoista yms. lapsen syntymä voi olla hieno hetki, sen jälkeen alkaa ongelmat synnytyksen jälkeinen masennus, valvotut yöt lapsen kanssa, loppuunpalaminen...jne. Kun lapsi kasvaa jokusen vuoden ja jos avioliitto on vielä kasassa voi olla joitain hienoja vuosia, kun sitten alkaa taas uusi painajainen: Murrosikä: mihin hävisi se kiltti ja suloinen lapsi joka oli mukana kaikessa ja kunnioitti ja piti vanhempiansa esikuvanaan, nyt siitä on tullut finninaamainen räkänokka joka syljeskelee kaduille ja aukoo päätänsä vanhemmille koko ajan ja kerjää rahaa..on siinä taas vanhemmilla noi 13-18 vuodet lapsen aikana kestämistä...on varmaan hermot tiukalla. juuri kun alkaa tunnelin päässä näkymään valoa lapsi lähteekin kotoa, tullessaan täysi ikäiseksi Tässä tämä lapsen kasvatus sitten oli pähkinänkuoressa todella antoisaa!
283453
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 28

Vanhimmat

tuolla kannalloa lisääntymään ollenkaan. Ole rauhassa vanhapiika/poika ja maailma pelastuu!

Äänestä
  • Jaa onko nykyään vanhapiika/poika synonyymi lapsettomalle? Onhan aviopareja joilla ei ole lapsia eivätkä halua?

    Äänestä

, että mitä sitten sen 18 vuotiaan jälkeen olit ajatellut?
Oma mielipiteeni on, että vanhemmat "kasvattavat" kakaroitaan koko ikänsä.
Eli laita ihmeessä myös 18 - kuolema välinen ajanjakso, niin nähdään, että kyllä niistä "lapsista" on myös paljon iloakin, jos nyt vielä käy niin huonosti mitä tuossa kirjoittelit.

Äänestä

Voin ennustaa sinulle ketjunaloittaja, että kuolemsi tulee olemaan aivan samanlainen, kun tällä lehtienpalstalla olevalla radiojuontajalla. virut yksin kotona paskoissasi puolivuotta kunnes seefferit sinut haistavat.

Huomaa ettei sinulla lapsia ole. paljosta jäät paitsi mikään ei tuo yhtä suurta iloa, kun oman pojan päivittäinen hymä ja ensisanat.

koko elämänkatsomuksesi poikanen muuttuu jos sinulla lapsia siunataan. Entiset tärkeät asiat jäävät merkityksettömiksi.

Äänestä
  • ja masentui, kun muija kiinnostui enemmän lapsesta kuin hänestä. Lapsi ei vielä voi kantaa vastuuta lapsesta, niin on aika kohdata elämän raadollisuus ja kasvaa aikuiseksi, vaikka sit kolmikymppisenä.

    Äänestä

  • Mistä tiedät ettei omasta lapsestasi tule huumeidenkäyttäjää tai itsekeskeistä paskiasta, joka ei ole helvettiäkään kiinnostunut sinun seurastasi vaan vain rahoistasi. Perintöä odotellessa...

    Äänestä

  • Etkö ole kuullut hyvistä ystävistä ja sosiaalisesta verkostosta? Siihen ei todellakaan tarvita yhtään omaa tai vierasta pentua. Vielä rahojakin saattavat olla kärkkymässä sitten ehtoopuolella.

    Äänestä

  • "Entiset tärkeät asiat jäävät merkityksettömiksi"

    Sepä se. Eli menettää todella paljon silloin. Minulla on elämässäni tuhat tärkeää ja merkityksellistä asiaa. Tärkeintä kuitenkin varmaan: vapaus, terveys, ystävät ja hyvä parisuhde. Tuon kaiken altistaisin ja saattaisin mitä suurimmalla todennäköisyydellä kadottaa olemalla niin itsekäs että haluaisin lapsen.

    Yrittäkää hyvät ihmiset ymmärtää, että lasten haluaminen ja hankkiminen on jokaisen oma asia. Aivan samoin kuin toinen on kasvissyöjä ja toinen ei. Ihminen ei ole yksinäinen loppuelämäänsä vain siksi ettei tällä ole omia jälkeläisiä.

    Äänestä

Sen tietää jokainen lapsia haluava. Eikä niiltä ongelmilta säästy ilman lapsiakaan. Ne vain tulee jossakin eri muodossa. Elämä kun opettaa ja jokaisen kohdalle tulee kriisi, muodossa tai toisessa. Useimmille useampi. Se voi sit olla työttömyys, vakava sairaus, läheisen menetys, masennus, avioero, sota tai kidutus...

Joku ehkä näyttää saavan kaiken ja liian helposti, mutta kyllä se elämä kolauttaa, ennemmin tai myöhemmin, vaikka polttamalla loppuun, kun rahalla ei saakaan enää mielihyvää. Se kun on vähän ku alkoholi, että jos sille antaa pikkusormen, sitä ei saa koskaan tarpeeksi. Ehkä se vähän aikaa tuntuu hienolta paistatella palstoilla,kun menee lujaa, mutta niin ne on lapsetkin: on hienoa paistatella sitä onnea oman lapsen silmistä ja ajatella, että vitsi tonki ihmeen mä sain aikaan. Jotain, jolla säilyy merkitys vielä senkin jälkeen, kun mua ei ole. Ja onko rentouttavampaa työpäivän jälkeen kuin antautua mukaan siihen lapsen rajattomaan nauruun, kun osaa antaa vielä kaikkensa ilman huolta huomisesta? Ehdotonta rakkautta ilman vaatimuksia. Vaatihan se vastuuta ja työtaakkaa, mutta antaa se vastineeksi niin paljon. Älä vielä luovuta.

Äänestä
  • "..kyllä se elämä kolauttaa, ennemmin tai myöhemmin.."
    Siis miten niin? Ei elämässä ole mitään "vakimäärää" kärsimystä/henkilö. Toisella se elämä voi olla rankkaa alusta alkaen, jatkuen samanlaisena koko elämän. Toisella taas yhtä piikittömillä ruusuilla tanssimista.
    Elämä, jos mikä, on epäreilua.
    Rahalla ja onnellisuudella ei ole mitään taattua yhteisvaikutusta. Voi olla rikas ja silti esim.sairas tai muuten vaan tyytymätön ihminen. Toisaalta taas materialistisesti köyhä voi olla todella rikas muuten(terve, antaa ja saa rakkautta).

    Itselläni on lapsia, enkä yhtäkkiä tiedä mitään ihanampaa maailmassa. Se on minun valintani, joku muu ei sitä arvosta. Vanhimmat lapseni ovat jo aikuisia, joten tiedän niistä murrosiän myrskyistäkin jotain.

    Äänestä

Onneksi melko monet vielä jaksavat kasvattaa lapsikatraan, vaikkakin ehkä vain yhden tai kahden lapsen kokoisen.

Ilman lapsia ei elämällä ole mitään jatkuvuutta. Siinä koko lapsenhankinnan ydin tiivistettynä.

Maapallon ekosysteemin kannalta olisi tietysti parempi jos kukaan ei tekisi lapsia.

Oma mielipiteeni on se, että lapsettomille ei pitäisi antaa minkäänlaisia julkisia palveluita (sairaanhoito, vanhustenhoito, tuet eri elämäntilanteissa jne.), vaan kaikki kustannukset perittäisiin terveydenhuollossakin ilman kela-korvauksia. He eivät ole niitä työllään ansainneet. Se päivätyö ja verot mitä lapseton maksaa, on vain murto-osa siitä työmäärästä mitä lapsien kasvatus vaatii. Lapseton kustantaa työllänsä juuri ja juuri yhteiskunnan pyörittämiseen vaadittavat toiminnot kuten hallinto, tiet, palokunta-, poliisi jne.) Lapsiperheen työpäivä jatkuu kotona kasvatuksen merkeissä vielä iltamyöhälle kun lapseton lähtee teatteriin, ravintolaan tai elokuviin.
Pitää myös huomata, että lapsien kasvattajat tekevät myös työuran, vaikkakin ovat poissa työelämästä sen 2-3 vuotta kun hoitavat aivan pieniä elämänalkuja.

Äänestä
  • ei ole pakko niitä lapsia hankkia! Itsekin pidän lapsista ja niitä tulevaisuudessa haluan, mutta toivottavasti minusta ei sitten tule katkeraa ihmistä, joka kadehtii lapsettomien vapautta ja mankuu lasten kasvatuksen rankkuutta ja työpäivän pituutta..naurettavaa. Lapsettomatkin maksavat veroja yhtä paljon kuin sinä, ovathan lapsilisäsikin verovaroilla kustannettu.

    Pitäisikö lapsettomien vaatia, että heidän verorahoilllaan ei saa kustantaa kouluja, päivähoitoja, lapsilisiä yms, joista he itse eivät enää hyödy, kun koulut on käyty?

    Äänestä

...olisivathan vanhempasikin ajatelleet jo noin. Sitten ei sinuakaan olisi syntynyt tähän maailmaan. Sulla oli varmaan aika katkera lapsuus, mutta kun vieläkin olet täällä valittamassa, niin kaiketi elämäsi on kuitenkin vielä elämisen arvoinen. Häpeäisit aloitustasi!

Äänestä
  • Jokaisella on oikeus hankkia tai olla hankkimatta pentua. Sen kummempaa se ei ole.

    Äänestä

Kyllä on ongelma jossain muualla kuin lapsissa. oletkohan tullut ajatelleeksi että me ihmiset ollaan erilaisia? toinen tykkää parsakaalista ja toinen ei voi sietää.luuletko tosiaan että mielipiteesi on "Tässä tämä lapsen kasvatus sitten oli pähkinänkuoressa todella antoisaa!"- on tosiaan samaa pataa minun, äiti ihmisen kanssa?kirjoituksesi on täyttä yleistämistä, suomeksi silkkaa PASKAA!vietäppä sinä itsesi täytteistä surkeaa elämääsi ihan rauhassa ja jätä lasten kasvatus niille jotka sitä arvostavat.kun elämäsi on eletty voitkin ruveta eläkepäivillä pohtimaan että mitäs olenkaan saanut elämäni aikana aikaiseksi.rakkautta elämässäsi tuskin paljoa tulee olemaan, mutta ei syytä huoleen!onneksi olet noinkin hyvä tyyppi ja ei väliksi vaikkei sinusta pidettäisikään, ainahan voit tänne tulla itkemään ongelmiesi kanssa.

Äänestä

Kenetään ei pakoteta lapsia hankkimaan! Usko tai älä, mutta ei sinun ole pakko hankkia omia lapsia!

Äänestä

elämä on just tollasta ja parempi niin. Sillä "lapsen mankumisen sietämisen palkalla" saat syyn elää ja ymmärrät miksi täällä ollaan.

Äänestä

Tiesin jo teininä, etten halua penskoja riesakseni. Koska mielipide oli sama vielä 30v iässä, menin sterilisaatioon. :)

Äänestä

Maailmassa on miljoonia eri tapoja toteuttaa itseään. Äitinä tai isänä oleminen vain yksi niistä ja useimmiten se on kaikkea muuta kuin ennakoitavissa. Itse en halua pentuja ja ulkopuolisten siitä räksyttäessä totean vain kylmän rauhallisesti että "en halua". Siinä menee kyllä akkojen naamat umpeen aika äkkiä. Suomi on sellainen takapajula, että täällä lapsettomuutta vieroksutaan yhtä paljon kuin alkoholista kieltäytymistä.

Äänestä

Hyvä juttu kuitenkin on se, että on paikka mihin voi purkaa noin syvää kiukkua.

Äänestä

nyt kaikki rupeavat sinua käännyttämään ja sinulle perustelemaan miksi lapsia kannattaa tehdä ja että lapset ovat ihania. Ei jaksa.
Jokaisella on oikeus mielipiteeseensä. inhoa ihan rauhassa.

Äänestä

Niin kannattas kaikkien ihmisten steriloida itsensä... On noista aikuisista ihmisistäkin sen verran riesaa.

Äänestä

miettii sinunkin vanhempiasi. olisihan heidän elämänsä ollut paljon helpompaa ilman lapsia. kyllähän minuakin hävettäisi, jos lapseni äo olisi sama kuin Jessica Simpsonin! kukaan älykkäämpi ei nimittäin jaksa tuhlata päiväänsä provokoimalla tuollaisia äitien ja isien keskusteluissa...

Äänestä

Ei voi kyllä ymmärtää ihmisten kevytmielisyyttä noita kakaroita hankkiessa. Moni raukka luulee lapsen pelastavan huonolta elämältä. Hyvänen aika, jos ei kunnolla itsestään osaa vastuuta sen vertaa ottaa että hankkisi itselleen koulutuksen tai vakituisen työn, niin miten sitten voi muka ottaa vastuuta pienestä lapsesta? Luulevatko nuo naivit raukat sen olevan jotenkin helpompaa? Sitten jokaiselle miehelle ollaan työntämässä penskaa ja säkätetään niin säihkeänä että nyt löytyi se oikea ja nyt löysin onnen yms paskaa. Ja kuitenkin kohta anotaan tukia yksin kuin nalli kalliolla! Ja itsestäänselvänä pidetään jostain syystä sitten että pentuja kaikki haluaisivat. Meillä miehen kanssa molemmilla on täysin yhtenäiset arvostukset ja mielipiteet tässä asiassa: meille ei räkäistä pentua tule kiljumaan ei kuuna kullan valkeana! Kumpikaan emme pidä lapsista emmekä pienten lasten lapsellisista äideistä. Kumpikin olemme hylänneet ne ystävät jotka alkoivat hankkia pentuja ja huomaa kyllä miten paljon maailma voikaan tarjota ilman heidän köyhää seuraansa!

Äänestä
  • Sinulle ja muillekin omaa napaansa rakastaville kerron, että niin vain mekin mieheni kanssa olimme päättäneet, ettei "räkänokkia" meille. Vaan kun luonto päätti toisin: nyt tiedämme, mitä oikea onni on!! Eipä sitä löytynyt korkeasta koulutuksesta, urasta, matkustelusta, ei uusista menopeleistä, ei kodin sisustuksesta. Kukaan lapseton ei voi käsittää sitä rakkauden määrää, minkä OMA lapsi vanhemmissa herättää. Ja yhtäkkiä koko elämän tarkoitus on siinä, pienessä ihmisessä, joka on itsestä lähtöisin ja kuitenkin oma ihmeellinen itsensä. Sitä paitsi, se oma lapsi ei koskaan ole "huutava räkänokka" - niitä ovat ne toisten lapset.. Läheisilleni, jotka ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia, toivonkin nykyään vahinkoraskautta, sillä teidän, miten onnelliseksi lapsi ihmisen tekee. Sinulle en sellaista toivo, kun en sinua tunne, "nauti" nyt vaan omasta ihanasta itsestäsi, mutta ole puuttumatta toisten lasten hankintaan, kun et asiasta mitään ymmärrä.

    Äänestä

  • Heti mulle kaikki tänne heti kirjoitti:

    Sinulle ja muillekin omaa napaansa rakastaville kerron, että niin vain mekin mieheni kanssa olimme päättäneet, ettei "räkänokkia" meille. Vaan kun luonto päätti toisin: nyt tiedämme, mitä oikea onni on!! Eipä sitä löytynyt korkeasta koulutuksesta, urasta, matkustelusta, ei uusista menopeleistä, ei kodin sisustuksesta. Kukaan lapseton ei voi käsittää sitä rakkauden määrää, minkä OMA lapsi vanhemmissa herättää. Ja yhtäkkiä koko elämän tarkoitus on siinä, pienessä ihmisessä, joka on itsestä lähtöisin ja kuitenkin oma ihmeellinen itsensä. Sitä paitsi, se oma lapsi ei koskaan ole "huutava räkänokka" - niitä ovat ne toisten lapset.. Läheisilleni, jotka ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia, toivonkin nykyään vahinkoraskautta, sillä teidän, miten onnelliseksi lapsi ihmisen tekee. Sinulle en sellaista toivo, kun en sinua tunne, "nauti" nyt vaan omasta ihanasta itsestäsi, mutta ole puuttumatta toisten lasten hankintaan, kun et asiasta mitään ymmärrä.

    No jos tulee vahinko sterilisaatiostani huolimatta, abortti on luojan kiitos ihan laillinen. :)

    Äänestä

  • Heti mulle kaikki tänne heti kirjoitti:

    Sinulle ja muillekin omaa napaansa rakastaville kerron, että niin vain mekin mieheni kanssa olimme päättäneet, ettei "räkänokkia" meille. Vaan kun luonto päätti toisin: nyt tiedämme, mitä oikea onni on!! Eipä sitä löytynyt korkeasta koulutuksesta, urasta, matkustelusta, ei uusista menopeleistä, ei kodin sisustuksesta. Kukaan lapseton ei voi käsittää sitä rakkauden määrää, minkä OMA lapsi vanhemmissa herättää. Ja yhtäkkiä koko elämän tarkoitus on siinä, pienessä ihmisessä, joka on itsestä lähtöisin ja kuitenkin oma ihmeellinen itsensä. Sitä paitsi, se oma lapsi ei koskaan ole "huutava räkänokka" - niitä ovat ne toisten lapset.. Läheisilleni, jotka ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia, toivonkin nykyään vahinkoraskautta, sillä teidän, miten onnelliseksi lapsi ihmisen tekee. Sinulle en sellaista toivo, kun en sinua tunne, "nauti" nyt vaan omasta ihanasta itsestäsi, mutta ole puuttumatta toisten lasten hankintaan, kun et asiasta mitään ymmärrä.

    Älä yleistä. Olen tosiaankin nähnyt muutamalla tutullani sitä "onnea ja rakkautta" minkä lapsi on tuonut tullessaan...

    Äänestä

  • Heti mulle kaikki tänne heti kirjoitti:

    Sinulle ja muillekin omaa napaansa rakastaville kerron, että niin vain mekin mieheni kanssa olimme päättäneet, ettei "räkänokkia" meille. Vaan kun luonto päätti toisin: nyt tiedämme, mitä oikea onni on!! Eipä sitä löytynyt korkeasta koulutuksesta, urasta, matkustelusta, ei uusista menopeleistä, ei kodin sisustuksesta. Kukaan lapseton ei voi käsittää sitä rakkauden määrää, minkä OMA lapsi vanhemmissa herättää. Ja yhtäkkiä koko elämän tarkoitus on siinä, pienessä ihmisessä, joka on itsestä lähtöisin ja kuitenkin oma ihmeellinen itsensä. Sitä paitsi, se oma lapsi ei koskaan ole "huutava räkänokka" - niitä ovat ne toisten lapset.. Läheisilleni, jotka ovat päättäneet olla hankkimatta lapsia, toivonkin nykyään vahinkoraskautta, sillä teidän, miten onnelliseksi lapsi ihmisen tekee. Sinulle en sellaista toivo, kun en sinua tunne, "nauti" nyt vaan omasta ihanasta itsestäsi, mutta ole puuttumatta toisten lasten hankintaan, kun et asiasta mitään ymmärrä.

    Jokainen etsii ja löytää onnensa omalla tavallaan. Näin on moralisoimatta ketään.
    Lasta ei tosiaan tarvitse hankkia ollakseen onnellinen. Ja vahinkoraskauksien seuraukset on melko nopeasti pyyhittävissä pois, joten kenellekään et pysty pentuja pakottamaan.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


pöpöpöpöp kirjoitti:

Lapsien hankinta on aivan yliarvostettua, mikä niissä on loppujen lopuksi niin hienoa? nykyisin pennusta on vaan tullut esine jota käytetään hyväksi omien etujen tavoitteluun, lähdetään liikkeelle esim. vahinkoraskaudesta, syyt: nainen halunnut tulla raskaaksi koska haluaa lapsen itsekkäistä syistä ja pilaa miehen elämän tai niin epätoivoinen miehensä suhteen että yrittää pitää tämän itsellään hankkiutumalla raskaaksi. valtaosa suomalaisista tulee eroamaan jossain vaiheessa n.50-60% sen jälkeen alkaa hirveä huoltajuuskiista tappelu lapsesta, rahoista yms. lapsen syntymä voi olla hieno hetki, sen jälkeen alkaa ongelmat synnytyksen jälkeinen masennus, valvotut yöt lapsen kanssa, loppuunpalaminen...jne. Kun lapsi kasvaa jokusen vuoden ja jos avioliitto on vielä kasassa voi olla joitain hienoja vuosia, kun sitten alkaa taas uusi painajainen: Murrosikä: mihin hävisi se kiltti ja suloinen lapsi joka oli mukana kaikessa ja kunnioitti ja piti vanhempiansa esikuvanaan, nyt siitä on tullut finninaamainen räkänokka joka syljeskelee kaduille ja aukoo päätänsä vanhemmille koko ajan ja kerjää rahaa..on siinä taas vanhemmilla noi 13-18 vuodet lapsen aikana kestämistä...on varmaan hermot tiukalla. juuri kun alkaa tunnelin päässä näkymään valoa lapsi lähteekin kotoa, tullessaan täysi ikäiseksi Tässä tämä lapsen kasvatus sitten oli pähkinänkuoressa todella antoisaa!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu