Tapasin vuosi sitten aivan ihan miehen, tai näin aluksi luulin.Vietimme aikaa paljon yhdessä ja olin onnellinen. Keväällä mies pyysi minua muuttamaan vakituisesti saman katon alle,vaihdoin työpaikkani turvallisesta kuukausipalkasta,mukavaan provisiopalkkaan.Myin asuntoni ja muutin mieheni luokse pysyvästi, niin luulin.Pari viikkoa sitten veimme viimeiset tavarat kaupunkikodistani ja sitten puh !
Mies ilmoitti minulle, että suhteemme on loppu.Olin aivan shokissa,olinhan juuri myynyt asuntoni eikä paluuta vanhaan enään ollut.Syyksi mies ilmoitti, että olen liikaa pois kotoa työni vuoksi,en hoida kotitöitä (työaikani n 12 h/pvä)
eikä tästä suhteesta taida tulla mitään.Eihän siinä muu auttanut kun alkaa taas etsiä uutta asuntoa,jonka onnekseni löysin muutamassa päivässä.Muuttoapua en miehestä saanut.Maksoin taas leinaveron,muuttopalvelun.Olin edelliset huonekaluni antanut kierrätyskeskukseen,jotta en tuki hänen tai meidän, niinhän se piti olla,kotia.Ostin uudet huonekalut ja yritän päästä pettymyksestäni.Ikinä en olisi uskonut että näin voi tapahtua,olenhan minä jo reilu neljäkymppinen ja elämänkokemusta pitäisi olla takana.Nyt toivon, että työni palkitsee myös tilipussissa ja pystyn maksamaan uuden asuntolainani ym kulut.Kun vaihdoin työtä, keskustelin siitä mieheni kanssa joka antoi siunauksensa,koska tiesi että työ vie oman aikansa ennenkun siitä rahaa tulee.Antoi minulle mahdollisuuden ilman taloudellisia huolia opetella tämä uusi ala.Tunnen suurta raivoa miestä kohtaan, että aiheutti minulle suuret taloudelliset tappiot,välityspalkkioiden maksamiset,uuden leimaverot,uudet huonekalut jne.
Täytyy myöntää että tämä mies tuli minulle kalliiksi.Eikä yksin raha vaan luottamus ihmiseen.Miten tästä yli.... vinkkejä
Mies ilmoitti minulle, että suhteemme on loppu.Olin aivan shokissa,olinhan juuri myynyt asuntoni eikä paluuta vanhaan enään ollut.Syyksi mies ilmoitti, että olen liikaa pois kotoa työni vuoksi,en hoida kotitöitä (työaikani n 12 h/pvä)
eikä tästä suhteesta taida tulla mitään.Eihän siinä muu auttanut kun alkaa taas etsiä uutta asuntoa,jonka onnekseni löysin muutamassa päivässä.Muuttoapua en miehestä saanut.Maksoin taas leinaveron,muuttopalvelun.Olin edelliset huonekaluni antanut kierrätyskeskukseen,jotta en tuki hänen tai meidän, niinhän se piti olla,kotia.Ostin uudet huonekalut ja yritän päästä pettymyksestäni.Ikinä en olisi uskonut että näin voi tapahtua,olenhan minä jo reilu neljäkymppinen ja elämänkokemusta pitäisi olla takana.Nyt toivon, että työni palkitsee myös tilipussissa ja pystyn maksamaan uuden asuntolainani ym kulut.Kun vaihdoin työtä, keskustelin siitä mieheni kanssa joka antoi siunauksensa,koska tiesi että työ vie oman aikansa ennenkun siitä rahaa tulee.Antoi minulle mahdollisuuden ilman taloudellisia huolia opetella tämä uusi ala.Tunnen suurta raivoa miestä kohtaan, että aiheutti minulle suuret taloudelliset tappiot,välityspalkkioiden maksamiset,uuden leimaverot,uudet huonekalut jne.
Täytyy myöntää että tämä mies tuli minulle kalliiksi.Eikä yksin raha vaan luottamus ihmiseen.Miten tästä yli.... vinkkejä
Vastaukset 9
Vanhimmat
Älä välitä tollasesta skitsosta mitään! Hyvä kun pääsit eroon tollasesta tuuliviiristä. Kalliimmaksi tollanen lökäpöksy sulle olisi tullut pitemmän päälle, onneksi sillä petti hermot heti alkuun, katos jotkut vedättää vuosikausia.
Takaisin ratsaille vaan ystävä! Pudistele pölyt pois olkapäiltä tuosta kokemuksesta, unohda tollanen uuno ja ole varma: moni KUNNON mies on ihka onnellisena ottamassa sut kumppanikseen! Sulla on katos asiat ja pääkoppa kunnossa!!
Kiitos että tsemppasit.Pääkoppa on vielä ihan kunnossa,mutta muuten täysin rikkirevitty olo.Mieli on vuoristorataa,välillä helpottunut välillä täysin raivoa täynnä.Onneksi löysin ihanan uuden kodin,paremman kun aikaisemmin jonka myin.Taloudelliset asiat painaa mieltäni.Selviänkö uudessa työssäni palkkatuloihin,jotta pystyn maksamaan tämän kaiken.Onneksi työni on ihanaa, sitä työtä mistä tykkään,tavoitteet tuntuvat vain niin korkealta.uusi ala,pakko luottaa itseensä.Kirjoitin miehelle viestin,koska halusin että hän ottaisi edes henkistä vastuuta siitä kaikesta jota minulle aiheutti.Ei mitään vastausta.Luonteeltaan hän oli äärimmäisen pihi,ja nyt kun puhutaan varsin suurista summista
rahaa,joka ei ole herran omasta kukkarosta pois,edes anteeksipyyntöä ei kuulu.Jos itse olisin aiheuttanut toiselle ihmiselle näin isoja asioita,tuntisin huonoa omaatuntoa ja yrittäisin auttaa missä vain pystyisin.Ehkä hän vielä kokee tämän saman omalla kohdallaan.
No johan on. On se piru mitä tuollaisten ihmisten päässä liikkuu. Tod.näk. tommoset urpot on niitä saakelin pullistelioita, jotka kuvittelee itestään enemmä kun on. Mutta ei hätiä; kyllä meitä kunnon miehiäkin on täällä. Sitä en vaan osaa sanoa että mistä meidät tuntee, kun se ei näy ulospäin. Toisaalta mistäpä sen luotettavan ja mukavan naisenkaan tunnistaa?? Taasen jos on jo neljäkymppinen (niinkuin minä) niin pitäisi sitä elämän kokemusta olla sen verran että osaa ottaa jo iskuja vastaan (mutta ei koskaan kääntää toista poskea). SIIS jos ei mitään tee, niin ei tee virheitäkään. Virheitä on tullut ja niitä tulee mutta ottakaamme niistä opiksi. Niin omista kuin vieraista. EIKUN TÄYSILLÄ ETEEN.........
Olipa kiva saada miehinen kommentti,sehän tsemppaa eteenpäin.Kohta viikko vierähtänyt muutostani ja mielikin kohenee.Onneksi eteeni sattui asunto josta tykkään valtavasti ja viihdyn.Töitäkin saan tehdä hyvällä mielellä.Elämä jatkuu ja onneksi niin.Rahaa tässä kieltämättä paloi enemmän kun oli tarkoitettu,mutta se oli kuitenkin vain rahaa.Tällä rahalla mahdollistin sen että nyt lötköttelen valkoisella sohvallani ja naputtelen tätä viestiä.Katselen ikkunastani,suurista sellaisista,kaupungin valoja.Polttelen kynttilää ja nautin olostani.Tiedän että kunnon miehiä on vielä olemassa.Ehkä joskus kohtaan
siinä muu auta kuin mennä eteenpäin. Se on varmasti vaikeaa mutta unohda äijä kokonaan sillä hän ei ansaitse ajatuksiasi ja mulkulle voi olla kovempi pala tajuta että pääsitkin niin helposti hänestä yli.
joo tollasta ei kyllä osaa kukaan kohdalleen odottaa!
en tiedä loduttaako tää sua tippaakaan, mutta kaverilleni tehtiin samanlainen kauheus, poikkeuksena se että mies oli innostunut yhteisestä lapsesta ja oikeen houkutteli pitkään että he tekisivät yhteisen lapsen. Muijalla oli siis kaikki asiat kunnossa, hyvä duuni ja uraputki nosteessa ja sitten suostui kun mies oli vakuuttava.
No, kun mies kuuli raskaudesta, niin se sanoi kylmästi ettei "tää taida sittenkään olla mun juttu" ja pakkas kamansa ja häipy.
Mut se nainen päätti pärjätä ja se nousi siitä ja on onnellinen....ja sä tuut olemaan kanssa!!!!
En voi millään uskoa että pelkästään työsi olisi ollut esteenä suhteenne jatkumiselle. Mitkä muut asiat mättivät? Ymmärrän toki että olit väsynyt työstä, itsekin saman kokenut. Kuitenkin parisuhteessa on kaksi ja suhde pysyy kasassa vain jos siihen jaksaa panostaa, molemmat. Oliko tällä exälläsi omia lapsia tai itselläsi? Olen itse oppinut kantapään kautta että ei saa tuijottaa vain omaa napaansa, pitää muistaa että toinenkin osapuoli kaipaa huomiota. Itsekeskeinen asenne ei pitkänpäälle toimi
Mää olen huomannu, että on monta kertaa mentävä vähän aikaa eteenpäin, jotta voi nähdä itsensä objektiivisemmin ja tavallaan ulkopuolisen silmin.
Taita se olla vähän niin, että harvoin vain toisessa syytä ja harvoin kai yksin riidellään.
Ei kait noin tyhmää akkaa ole oikeasti olemassa vai onko?
Ei jumalauta voi olla puoleksikaan totta.