olen 30v. perheellinen.omasta äiditäni on tullut siis melkoinen riesa.joka ikinen päivä rämmyyttää kännykkään.jos en vastaa niin tulee kaksikin puhelua päivässä.siis se niinku yrittää udella kaikki meidän tekemiset päivälleen.mitä tehdään,missä ollaan,mitä lapsi tekee..rasittavaa.tätä on jo jatkunut 6vuotta.vaikka olen sanonut kironnutkin selvällä suomen kielellä,että ei aikuisen ihmisen tarvii aina olla saatavilla.reissussa jos ollaan päiväkin niin sama juttu puhelimeen yritetään 3 kertaa,vaikka ollaan päivä pois.siis ihan tollasta vainoamista.itse hän asuu aika lähellä niin lapsemme ei kelpaa sinne edes yhdeksi viikonlopuksi.eli äitini tietoisesti ei ota lasta,koska hän ei voi kestää että saisin olla mieheni kanssa kahdestaan.ja äitini ei päästä mua ja miestä juhlimaankaan kahdellee,oisi itse änkimässä mukaan tai ei ota lastamme yökylään.tätä on jatkunut liian pitkään.olen harventanut siellä hänen luonaan käyntiäkin,ei huvita yksinkertaisesti.silä itsellään kyllä aikaa oisi pitkät illat kattoo lastamme.se ei koskaan voi sitä ottaa luokseen,tuumasi kerran humalassa että kattokaa pentunne kun ootte tehnykin.eli se ei haluakaantutustua lapsen lapseensa.aika ilkee tyyppi.jotkut mummot pitää viikonkin mummolassa lasten lapsiaan,tekevät kaikkea kivaa leipovat jne. ei tämä muutakuin juoruaa puhelimessa haukkuu ihmisiä ympäri kyliä.kiitti joka jaksoi lukee,onko muilla kokemuksia.
äidiltä ei hetken rauhaa...
hoitsoonko
101982
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
ahdistushäiriöltä. Hän tuntee olevansa kontrollissa lähiympäristöstään, kun tietää koko ajan missä menette. Lapsia ei ota, koska ei uskalla - logiikalla, että mitä jos jotain sattuukin?
Rupeat vaan sanomaan puhelimeen, että mä soitan heti jos jotain tapahtuu, ja lakkaat vastailemasta joka soittoon. Tyyliin lakkaat reagoimasta ja soitat itse sitten, jos on jotain asiaa. Mutta pikkuhiljaa, tyyliin vähennä vaikka kuukauden tai parin aikana yhteen puheluun kahdessa päivässä ja sitten vähennä pikkuhiljaa siitä kertaan viikossa tms. sulle sopivaan rytmiin.
En jättäis lasta tuommoiselle ihmiselle hoitoon.
Palkatkaa kunnon hoitaja vaikkapa mannerheimin lastensuojeluliitosta.
Eihän äidillänne ole mitään velvoitetta toimia lapsenne hoitajana. Itsehän olette lapsen hankkineet...
Et kertonut minkäikäinen äitisi on.
Olen aivan samassa tilanteessa,kuusi puhelua eräänä sunnuntaipäivänä oli jo liikaa.
Utelua ja kontrollia,juuri niin.
Hassuinta on se että hän kuvittelee perheeni elämästä jotain salailua kun ei nyt jokaista kauppareisua kerro.
Yksinkertainen totuus on se että meidän perheen elämä taitaa olla äärimmäisen tylsää ja rutiininomaista.Silti olemme hyvinkin tyytyväisiä.
Näin on vaan käynyt että pikkuhiljaa tiedot perheen menoista supistuu kun koko ajan udellaan.
Muutaman kerran olen jo jättänyt puhelimen pöydälle kun en kertakaikkiaan jaksa.
Siellä se sitten vaan huusi ja haukkui kun hänelle ei mitään puhuta.
Aika paha tilanne,eikä mukavasti tehty,mutta olen aivan poikki.
Sanoinko jo että hän on jo tai vasta 68.
Hänkin siellä nimittelee lastani "panoksi".
Aika hienoa eiks vaan.
En osaa sinua auttaa,halusin vaan kertoa ettet ole ainoa jolla on hankala äiti.
Tiedän omasta kokemuksestani, miltä tuollainen tuntuu.
Kun erosin joku vuosi sitten, niin äiti soitteli minulle joka ainoa ilta, ja varsinkin keskiviikko-, perjantai-, lauantai- ja sunnuntai-iltaisin. Se oli todella raivostuttavaa, kun itsellä oli siinä muutakin tekemistä ja mietittävää.
Asiaa ei tietystikään riittänyt joka puheluun, vaan ainoa teema oli se, miten minä voin ja mitä olen päivän aikana työssä tehnyt ja olenko varmasti kotona, etten vain ole innostunut lähtemään kapakkaan, tansseihin tms. missä voisin tavata muita ihmisiä tai vaikkapa miehiä (kauhistus!).
Kun oma ikäni oli lähes neljäkymmentä ja minulla oli (ja on edelleenkin) vakituinen työpaikka, niin tuollainen kyttäys ja kontrollointi oli aivan naurettavaa. Kun sitten vuoden ajan sitä kuuntelin ja lopulta sanoin, että ei tarvitse ihan joka ilta soittaa, niin äitihän suuttui. Oli kuulemma ajatellut vain minun parastani. Että silleen.
niin päivä rupeaa kirkastumaan. Lähestymiskieltoakin voi harkita.
oli liian kiinni mielestäni minussa. Jatkuvaa soittelua ja pyytämistä sinne... ja kun isä kuoli niin kaikki vaan lisäänty, siis nuo vaatimukset jne.
Nyt kuitenkin kun on jo kuollut 10 v sitten ajattelen äitiä rakkaudella ja sen saman heikkouden hänessä, mikä meissä kaikissa jollain saralla on.
Ja päällimmäisenä kuitenkin on rakkaus. Samoin voin todeta ex-anopistani, joka hänkin jo kuollut pois. Päällimmäisenä jäi rakkaus kaiken muun tunteen yli - ihan niinkuin sanassa sanotaan. Voin todistaa sen todeksi. Eli pientä tuo kärsimys kuitenkin lopulta on, mutta senhän näkee selvästi sitten vasta myöhemmin.
Pahoittelen jo etukäteen mahdollisista kirjoutusvirheistä. Mut nyt asiaa. Ompa mukavaa huomata, että jollakin muullakin samanlaisia ongelmia kuin minullakin. Minunkin äitä soittelee tuskatuttavan usein ja sit jos et vastaa niin ei kun soitellaan vaan siihen asti, että pakko vastata. Kysellään aina ummet ja lammet. Mikä ärsyttävintä jos sattuu soittamaan kesken päiväunien niin ei kun vaan lörpöttelee turhan päiväisyyksiä ymmärtämättä lopettaa. ( Neljän pienen lapsen äitinä kun päiväunet kultaakin kalliimpaa aikaa). Sit tulevat käymään etukäteen ilmoittamatta. Lampsiivat sisään vaivautumatta soittamatta ovikelloa. Tyrkyttää lastenhoito apua vaikka en ole sitä pyytänyt. Nyt kaikki näkee tietysti punaista ton lauseen jälkeen. MUTTA KUN MEILLÄ ON ÄITINI KANSSA NIIN ERILAISET LASTEN KASVATUS PERIAATTEET. Eivät yhtään kunnioita meidän kasvatusta ja viis veisaavat niistä jotenka hoidossa olleessaan tekeevät kaiken päinvastoin mitä on sovittu. Sitten lapsia pitää käydä esittelemässä ympäri kyliä ja esittää maailman parasta ukkia ja mummoa. ARGH!!!!! Äiti yrittää leikkiä kotista minun lapsia kun itse huiteli ympäri maailmaa kun olin pieni. Ei muuten tule onnistumaan. Minun neuvo sulle tee selvät sävelet ja sano, että jos homma ei toimi niin välit poikki. Itse olen pistänyt jo kerran välit poikki nyt vissiin pitää taas muistuttaa pelisäännöistä kun ovat taas tuntuneet ne unohtaneen. Sulla on oikeus omaan elämään itselläni napanuoran katkaisu kesti liian pitkään ja sen seurauksena meinas omakin elämä mennä pilalle. Tsemppiä kyllä se siitä
Kuulostaa tuokin kamalalta, itselläni on täysin päinvastainen tilanne. Äitini ei koskaan kysele (tai kuuntele) kuulumisiani eikä soita, paitsi jos tarvitsee jotain. Jos hän tarvitsee jotain silloin hän soittaa jatkuvasti muistuuttaakseen minua. Lapsen lapset eivät ole olleet kertaakaan äidilläni hoidossa (vanhin lapsen lapsi 11 v). Eikä häntä kiinnosta lasten tekemiset hyvä kun edes puhuu heille. Lapset ei kyllä edes halua enää käydä siellä.
Ymmärrän, että haluat lapsesi tutustuvan äitiisi, mutta sen sijaan äidilläsi ei ole mitään velvollisuutta hoitaa lasta, että saisitte olla miehesi kanssa kaksin tai juhlia.
Jätä vaan vastaamatta puheluihin välillä. Vaikka haittaahan sekin jos se soi jatkuvasti ja pitkään.
Heips,mulla samanlainen tapaus.
Äiti ei oikeesti ole kiinnostunut meistä,mutta sitten kun tarvitseekin apua niin alkaa hirveä mielistely.
Ollaan niin kivaa ja kehutaan kotiani ja leivonnaisia,sitten tuleekin pyyntö ikkunanpesuun.
Tottamaar mä pesen ikkunat,ilman imelää kuorrutusta,mutta heti seuraavana päivänä tulee haukkumisia.
On jätetty roskapussi paikoilleen,talvimatot hakematta kellarista (totta) ja muuta.
Itse en hänen apuaan ole enää vuosikausiin pyytänyt,kun en ole oikeasti edes tarvinnutkaan.
Onnekseni on ollut muutamia ystäviä jotka ovat auttaneet lapsenhoidossa.
Kun sitä vaan itse yrittää olla aikuinen,eikä mennä siihen hullunmyllyyn mukaan. Kyllä sitä katkeraa haukkumista ja syitä löytyy,mutta itse en kaivele vanhoja.
Tämä meidän aivan oma omituinen juttu on jo jatkunut vuosikausia,ensin imelyys sitten haukut.
Ei voi sitten sanoa auttamistilanteessa suoraan mitä on tekemättä.Pitää hautoa yön yli ja keksiä mitä on jäänyt hampaankoloon.
Kun en voi toisen pään sisälle mennä enkä ajatuksia lukea.
Yleensä en vastaa kolmeen seuraavaan päivään puhelimeen.
Tosin tähänkin systeemiin on tullut uutuus,puheluihin pitäisi kyllä joo vastata,hän kun voi olla lantio murtuneen henkihieverissä.
Jätänkö hnet kitumaan.....kyllä on sanon minä.
Tiedän,vanha ihminen tulee yksinäiseksi ja sitä ja tätä.
Kyllä kyllä,mutta hermot on ne lapsellakin.
1. Jos kännykässäsi on mahdollista laittaa joku soittaja suodatuslistalle, pistä äitisi sinne saman tien. Älä ota puheluja vastaan,äläreagoi tekstiviesteihin äläkä soita itse hänelle.
2. Älä edes kerro milloin olet miehesi kanssa kahdestaan lähdössä jonnekin. Palkkaa lapsenvahti vaikka Mannerheimin lastenhoitopalvelusta, mutta älä pyydä tuollaista mummoa lapsenvahdiksi. Jos äiti saa selville että olet miehesi kanssa menossa kahdestaan ja tarjoutuu mukaan, sano suoraan: EI KÄY, ME MENEMME KAHDESTAAN EMMEKÄ OTA KETÄÄN MUKAAN.