Aloitin syksyllä AMK-opinnot ja kavereiden/ystävien ssaaminen, sekä koulussa että sen ulkopuolella, on osoittaututunut minulle vaikeaksi. Syy siihen on se, että olen hiljainen.
Miksikö olen hiljainen? No vastaus on yksikertaisesti siinä, että kun olen päässyt jollain ihmeen kaupalla jonkun kanssa puhumaan, niin sitten jotenkin pääsee suusta AINA jotain vähemmän fiksumpaa keskustelun päätteeksi.
Haluaisin päästä tuosta ikävästä ominaisuudesta eroon mutta tosiaan AINA sanon jotain tyhmää ja se "koituu kohtaloksi". En vain tiedä miten siitä pääsee eroon:(.
Miksikö olen hiljainen? No vastaus on yksikertaisesti siinä, että kun olen päässyt jollain ihmeen kaupalla jonkun kanssa puhumaan, niin sitten jotenkin pääsee suusta AINA jotain vähemmän fiksumpaa keskustelun päätteeksi.
Haluaisin päästä tuosta ikävästä ominaisuudesta eroon mutta tosiaan AINA sanon jotain tyhmää ja se "koituu kohtaloksi". En vain tiedä miten siitä pääsee eroon:(.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kavereita/Ystävi minulla on muutenkin vähän.
Voitko mahdollisesti tarkentaa mitä tarkoitat tuolla "vähemmän fiksua"
Vähemmän fiksua oli liian vahva ilmaisu. Sanotaan että vähemmän mielenkiintoista.
Älähän nyt sillä asialla itseäsi piinaa. Tuskinpa monet edes siitä välittää tai huomaa. Älä anna tällaisten pikkujuttujen olla esteensä toisiin tutustumisessa.
Pitäis vaan yrittää olla itse hirveän aktiivinen ja mennä mukaan porukoihin ja koittaa jutella muiden opiskelijoiden kanssa. Itse olin välillä hirvittävän yksinäinen amk-opintojen aikana. Osa tytöistä vihasi minua, syytä en tiedä, ja koska minäkin olen vähän hiljainen ja ujo niin sitä jotenkin aina jäi porukoiden ulkopuolelle. Ei pitäis kuitenkaan masentua vaan koittaa vaan olla reipas, valoisa, oma itsensä. Helposti ryhtyy ylikriittiseksi itseään kohtaan ja omat sanomiset tuntuu tyhmiltä ja tylsiltä, vaikka ei oikeasti ole yhtään tyhmempi tai tylsempi kuin muut.