Ajattelin ihan mielenkiinnosta kysyä, että kuinka moni niistä, jotka tänne palstalle kirjoittavat pettäjiä puolustaen, tai vaatien petetyiltä anteeksiantamista, ovat itse tulleet petetyiksi? Tämä koskee tietenkin vain sellaisia suhteita, joissa on periaatteessa pitänyt pysyä uskollisina, ei sellaisia joissa yhteisellä sopimuksella saa käydä vieraissa.
Kuinka moni?
Plaupius
5468
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
on niin montaa sorttia kuin on pettäjää ja petettyä. Kaikki kokevat saman asian ihan eri tavoin.
Miten pettämiseen suhtautuu riippuu täysin parisuhteen osapuolten henkisistä kyvyistä. Niiden perusteella tehdään päätös jatketaanko suhdetta vai ei.
Jos yhteiseloa kuitenkin jatketaan on aivan varma, ettei se onnistu tai siitä tulee väkisin vääntämistä mikäli kumppanit eivät ole tasaveroisia vaan elävät "pettäjä/petetty" -leima otsassa.
Anteeksiantamista ei voi keneltäkään vaatia. Anteeksi joko saa tai ei saa.
Itse elän pitkässä uskollisessa suhteessa mieheni kanssa. Nykyisin antaisin mieheni syrjähypyn aivan varmasti anteeksi.
Minä joissakin tapauksissa pettäjiä puolustelen. Itseäni on petetty, annoin anteeksi, koska uskon ihmisten voivan muuttua.
Olen "tullut petetyksi" mutta nuo harvat kerrat ovat olleet vain yksittäisiä syrjähyppyjä, joita en oikeastaan pidä pettämisenä, joten en siten kai kuitenkaan ole "tullut petetyksi" :)
Mielestäni pettämistä on jo henkinen pettäminen jossa valehdellaan rakkaimmaalle ja pidetään toiseen mieheen /naiseen yhteyttä salaa.. eli pettäminen ei ole pelkästään naimista...
Täysin samantekevää ketä tapaa tai mitä tuntee ja ajattelee. Pettämistä on vaan yhdyntä!