Kaikki tarvitsevat ystäviä!Ystäviä ei ole koskaan liikaa!...tätä on tuputettu ainakin minulle pienestä pitäen.Tottahan se on, mutta välillä alkaa minun usko koko ystävyys touhuun loppua. Sosiaalinen ihminen, kuten minä, saa helposti uusia tuttuja ja kavereita, toisaalta ystäviäkin mutta ovatko he sitten todellakin ystäviä? Puhun kaikille asioistani, mutta vain pinta puolisesti ja muuta eivät edes huomaa sitä etteivät he tunne minua todella. Minulle taas ystäväni, joista ns.todellisia ystäviä on 5, kertovat melkein kaiken..
Ystävä piirissäni tapahtui äskettäin kauhea tapaus. Eräs ystävistäni sähläsi toisen ystävän poikakaverin kanssa, josta kaikki saivat lopulta tietää. Ystävieni ystävyys (käytänpä nyt niitä ystävä sanoja iha urakalla) katkesi ns.hetkeksi, mutta lopulta he saivat asian puhuttua ja kaikki sovittiin. Tai nimellisesti.. Tilanne on itsestäni sietämätön, haluan tukea molempia ja olla puolueeton, mutta aina saan silti jollain tavalla syyt niskoilleni. Nämä ystävykset voivat olla samassa paikassa, toisen nimittelemättä toista mutta silti heidän välillä on pieni jännitys mikä heijastuu meihin kaikkiin siinä porukassa.
Inhottaa sellainen tekopyhyys..vaikkakin tiedän että parempi on että he pystyvät sentään jotenkin sietämään toisiansa samassa paikassa, mutta silti se tuntuu niin näyttelemiseltä. Minun käsitykseni ystävyydestä romahti aika pahasti. Eikö kehenkään voi enää luottaa, ei edes parhaimpiin ystäviinsä? Yhdessä ennen suurinpiirtein halveksuttiin Kauniita ja Rohkeita jossa jotain tämän tapaista tapahtui, ja ihmeteltiin kuinka joku voisi muka olla niin katala ystävälleen..Mutta hupsista, sehän selvisi harvinaisen nopeasti!
Onnekai minulle on eräs miespuolinen hyvä ystävä joka on minulle lähes kuin veli.Olemme tunteneet toisemme vasta n.vuoden mutta silti ystävyytemme merkitsee minulle paljon vaikka en sitä hänelle mitenkään välttämättä ilmaise. Juuri ehkä se on se miksi arvostan pitkälti miehen ja naisen välistä YSTÄVYYTTÄ (jos se todellakin on vain sitä molemmilta puolilta) tunteita ei tarvitse koko ajan olla ulvomassa ulos vaikkakin se on joskus hyvä. Ja miehet eivät ole niin kieroja ja inhottavia toisiaan kohtaan (tietysti on poikkeuksia), asioiden käsittely miesten kans paljon helpompaa, asiat sanotaan niinkuin ne on ja tarpeen tullen puhutaan niistä mutta asiaa ei silti märehditä ikuisuuksia.
En kirjoita tätä niin etten arvostaisi naispuolisia ystäviäni, sillä heitäkin minä tarvitsen ja pidän heistä. Mutta heidän kohdalla joudun useammin pohdiskelemaan onko kaikki okei, ellei vaan kukaan loukkaantunut minun sanoistani, ja onko meidän ystävyys todella sitä YSTÄVYYTTÄ...
En tiedä mikä tässä jutussa oli se pointti, mutta halusin vain kertoa mielipiteeni ja kokemukseni ystävyyteen liittyen.. Ehken todella itsekkään ole mikään unelma ystävä, sillä itse pidän salaisuuksia sisälläni jotka voisin kertoa ystävilleni aivan hyvin..Mutta silti jokin estää minua avaamasta suutani,en tiedä pelkäänkö menettäväni imagoni ( minkä imagon?) vai pelkäänkö niin paljon sitä että minut "petettäisiin"?
Mut joka tapauksessa pitää hauskaa ystävienne kanssa!!!
Ystävä piirissäni tapahtui äskettäin kauhea tapaus. Eräs ystävistäni sähläsi toisen ystävän poikakaverin kanssa, josta kaikki saivat lopulta tietää. Ystävieni ystävyys (käytänpä nyt niitä ystävä sanoja iha urakalla) katkesi ns.hetkeksi, mutta lopulta he saivat asian puhuttua ja kaikki sovittiin. Tai nimellisesti.. Tilanne on itsestäni sietämätön, haluan tukea molempia ja olla puolueeton, mutta aina saan silti jollain tavalla syyt niskoilleni. Nämä ystävykset voivat olla samassa paikassa, toisen nimittelemättä toista mutta silti heidän välillä on pieni jännitys mikä heijastuu meihin kaikkiin siinä porukassa.
Inhottaa sellainen tekopyhyys..vaikkakin tiedän että parempi on että he pystyvät sentään jotenkin sietämään toisiansa samassa paikassa, mutta silti se tuntuu niin näyttelemiseltä. Minun käsitykseni ystävyydestä romahti aika pahasti. Eikö kehenkään voi enää luottaa, ei edes parhaimpiin ystäviinsä? Yhdessä ennen suurinpiirtein halveksuttiin Kauniita ja Rohkeita jossa jotain tämän tapaista tapahtui, ja ihmeteltiin kuinka joku voisi muka olla niin katala ystävälleen..Mutta hupsista, sehän selvisi harvinaisen nopeasti!
Onnekai minulle on eräs miespuolinen hyvä ystävä joka on minulle lähes kuin veli.Olemme tunteneet toisemme vasta n.vuoden mutta silti ystävyytemme merkitsee minulle paljon vaikka en sitä hänelle mitenkään välttämättä ilmaise. Juuri ehkä se on se miksi arvostan pitkälti miehen ja naisen välistä YSTÄVYYTTÄ (jos se todellakin on vain sitä molemmilta puolilta) tunteita ei tarvitse koko ajan olla ulvomassa ulos vaikkakin se on joskus hyvä. Ja miehet eivät ole niin kieroja ja inhottavia toisiaan kohtaan (tietysti on poikkeuksia), asioiden käsittely miesten kans paljon helpompaa, asiat sanotaan niinkuin ne on ja tarpeen tullen puhutaan niistä mutta asiaa ei silti märehditä ikuisuuksia.
En kirjoita tätä niin etten arvostaisi naispuolisia ystäviäni, sillä heitäkin minä tarvitsen ja pidän heistä. Mutta heidän kohdalla joudun useammin pohdiskelemaan onko kaikki okei, ellei vaan kukaan loukkaantunut minun sanoistani, ja onko meidän ystävyys todella sitä YSTÄVYYTTÄ...
En tiedä mikä tässä jutussa oli se pointti, mutta halusin vain kertoa mielipiteeni ja kokemukseni ystävyyteen liittyen.. Ehken todella itsekkään ole mikään unelma ystävä, sillä itse pidän salaisuuksia sisälläni jotka voisin kertoa ystävilleni aivan hyvin..Mutta silti jokin estää minua avaamasta suutani,en tiedä pelkäänkö menettäväni imagoni ( minkä imagon?) vai pelkäänkö niin paljon sitä että minut "petettäisiin"?
Mut joka tapauksessa pitää hauskaa ystävienne kanssa!!!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Oma elämännkokemukseni kautta olen oppinut sen tosiasian, että naisen pahin vihollinen on toinen nainen, ei tyttökaverit voi olla niitä tosi ystäviä vaan mulle on noi miespuoliset niitä tosi ystäviä. Jos sulla on hyvännäköinen ja kroppanen poikafrensi, niin kyllä sun sinkkuystävättäresi yrittää parhaansa mukaan pokata hänet itelleen. Sorry vaan naiset, mutta semmosia me ollaan!
silti naisilla on minun mielestä aina vähän "syvempi" ystävyys toistensa kaa.. esim helpommin ne voi puhua toistensa kaa ongelmistaan jne. tai oonko ihan väärässä?
miehet ei haluu vaikuttaa heikoilta kavereiden edessä, muuten pitäs kyl olla tosi hyvä ystävyys kans! mut kyl mä oon kans sitä mieltä että ku miehen ja naisen välinen ystävyys pysyy kurissa nii se on just parasta ystävyyttä =)
naisille voi kertoa ongelmistaan ihan eri tavalla, ja niitten kaa voi puhua eri jutuista. onneks te naiset ootte olemassa.