Mä en saa unta, kun avomies makaa sairaalassa toipumassa leikkauksesta. Ollaan oltu kolmisen vuotta tiiviisti yhdessä ja tässä sen näkee kunnolla, kuinka toista kaipaa ja tarvitsee vierelleen, kun ollaan pakon edessä erossa.
Mulla on kamala ikävä avomiestäni, toivon että hän pääsee huomenna kotiin. On niin lohduton olo, kun toinen makaa sairaalassa kovissa kivuissa, eikä pääse kotiin mun viereeni.
Vaikka välillä tuntuu, että "voi kun tuosta ukosta voisi olla muutaman päivän erossa, niin saisin omaa aikaa". Näin mä ainakin ajattelin, mutta nyt mä haluaisin sen kotiin niin kipeästi!
Oman ajan järjestäminen on vain järjestelykysymys. Nyt san sitä paljon puhuttua "omaa aikaa" ja ei se tunnu yhtään hyvältä. Ikävä on suunnaton!
Mulla on kamala ikävä avomiestäni, toivon että hän pääsee huomenna kotiin. On niin lohduton olo, kun toinen makaa sairaalassa kovissa kivuissa, eikä pääse kotiin mun viereeni.
Vaikka välillä tuntuu, että "voi kun tuosta ukosta voisi olla muutaman päivän erossa, niin saisin omaa aikaa". Näin mä ainakin ajattelin, mutta nyt mä haluaisin sen kotiin niin kipeästi!
Oman ajan järjestäminen on vain järjestelykysymys. Nyt san sitä paljon puhuttua "omaa aikaa" ja ei se tunnu yhtään hyvältä. Ikävä on suunnaton!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Asioita alkaa arvostaa vasta kun ne menettää. No onneksi sulla toi on vaan väliaikaista :)