olen ns.etäsuhteessa itseäni 4 vuotta nuoremman pojan kanssa ja riidellään aina välillä netissä mutta ei livenä olla vielä kertaakaan riidelty.tapaamme n.2 kertaa viikossa.aina mesessä jos aloitan sanomaan vaikka että hänellä ei oo tarpeeks aikaa minulle...niin siis ikinä hän ei ole nähnyt itsessään mitään vikaa eikä pyytänyt anteeks tms.aina jos ollaan riidelty jostain asiasta olen itse ollut hänen mielestä syypää kaikkiin riitoihin.hän ei ole tehnyt koskaan mitään väärin olevinaan.onpa kiva tuntea aina syyllisyyttä,mielestäni väärää syyllisyyttä ja sitten kun tavataan niin hän alkaa kyselemään että mites sinä eilen illalla tms.niin käyttäydyit tai laitoit selllasen tai tälläsen tekstarin....aina siis syytetään tavallaan minua joka ikisestä riidasta.siis sille jätkälle oikeesti oma nokian puhelinkin on tärkeempi kuin minä.no hänellä on uusi puhelin ja joutunut viemään sen korjattavaksi jo toiseen otteeseen..sitä kyllä hän harmittelee kovasti ym.autojuttuja ja kaikkea materiaan viittaavaa.asioiden selvittäminen minun kanssa tulee aina viimeisenä.no kohta hän saa rauhassa harmitella tai ihailla puhelintaan ym...katotaan vaikuttaako mitenkään kun hän menettää ihmissuhteen eli minut.en enää jaksa tällaista suhdetta ja piste.
aina sama juttu
muija.........26
3946
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
oletko aivan varma että hän on aivan rehellinen sinulle?vaikuttaisi siltä että hänellä on jotain salattavaa...kannattaisi keskustella vakavasti ja pistää kovan kovaa vastaan...
Teillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä parisuhteestanne. Hyvässä parisuhteessa ei syytellä toisia eikä etsitä syyllisiä. Siellä etsitään yhteisiä ratkaisuja ongelmiin.
Tyhmä vain olet, kun tuollaista paskanjauhantaa jatkat. Sitä paitsi ainoa henkilö, jota pystyt muuttamaan, olet sinä itse. Vaihda siis tyyliäsi, niin toisenkin on pakko vaihtaa. Kokeilepa vaikka syyttelyn sijaan kertoa, miltä sinusta itsestäsi tuntuu - rehellisesti, ei mitään säälin tai syyllisen kaivelua.
Eikös tämä tapaileminen ole sitä, että opetellaan pikku hiljaa toista tuntemaan. Ja sitten katsotaan mitä mahdollisesta seurustelusta oikein tulee. Sitä paitsi toista ihmistä ei voi omistaa, tai muuttaa, omien tarpeiden mukaiseksi. On myös huomioitava toisen harrastukset ja ystävät. Eikä seurustelu tarkoita sitä, että ollaan yhdessä kuin paita & peppu.