alkaa todella tuntea itsensä tarpeettomaksi ja kaikki pikkuasia rassaa niitä saattaa vatvoa päiväkausia.
Tekee mieli tapella kaikkien kans ja sitten kun välit on poikki on helpompaa kun ei tarvii olla yhteydessä ja kukaan ei urki,miks et oo töissä!
Tekee mieli tapella kaikkien kans ja sitten kun välit on poikki on helpompaa kun ei tarvii olla yhteydessä ja kukaan ei urki,miks et oo töissä!
Vastaukset 19
Vanhimmat
Näinhän se. Ei kaipaa muiden seuraa pahemmin vaan möllöttää sisällä. Sitten jos sattuu olemaan jonkun kanssa juttusilla ja tulee kysymyksiä työstä niin ahistus sentään se tuntuu pahalta.Toinen siinä selittää uraputkesta ja itsellään ei ole kerrottavaa kuin viemäriputkesta.
Etenkin pelaamalla saan nuo ajatukset pois mielestäni unohtaen ne kokonaan ajattelen vaan niitä positiivisia juttuja työttömyydessä.
Välillä ei saa unta ollenkaan kun miettii omaa tulevaisuutta.
eipä juuri haittaa.harvoin herään ennen kymmentä ja ensimmäinen toimenpide aamupalan valmistaminen ja netti auki.pätkäduunit on mulle ok en HALUA vakituista duunipaikkaa.kieltämättä tässä erakoituu ja alkoholisoituu hieman,mutta ei rassaa.ja se on helvetin hyvä että tuttavapiirissä ei ole pukuhomoja kaikki ovat työttömiä tai "tavallisessa" duunissa.tulevaisuuden mietteet==>päivä kerrallaan.
Työttömyydessäni ei ole omaa tuottamusta joten miksi ottaisin migreeniä.
Harmittaa vain kun herään jo seitsemän tienoissa.
Muija heräilee puoli tuntia myöhemmin.
Aamukahvien jälkeen hoidamme muutamana aamuna viikossa "seurustelun" koska ei ole kiirettä mihinkään.
Katselemme aamutv:tä, käväisemme kaupungilla.
Käyn salilla.
Asenteeni pätkät/vakituinen työ on aivan sama.
Pätkien makuun päästyäni ajatus vakituisesta työstä tuntuu vastenmieliseltä.
Pätkässä tietää sen vitutuksen takarajan, vakituisessa menisi hermot.
Alkoholin kanssa jouduin tekemään sovinnon.
Myöskään minun tuttavissani ei ole ketään joka suhtautuisi tilanteeseeni jotenkin "omituisesti".
Jotkut saattavat olla kateellisia.
Rento elämäntapa jonka oheistuotteena olen päässyt eroon vakityössä hankitusta verenpäineesta.
Onneksi vaimolla on sama asenne eikä mitään tarpeita todistella ympäristölle mitään.
Me elämme tavallamme. Muut omalla tavallaan!
repliikkiäsi luki oikein ilokseen:).oikea asenne!muutaman kuukauden palkkatyö vuodessa on ok ja siitä tehdään paperit milloin loppuu.ns.jatkuvaan työn sopimuspaperiin tuskin laitan nimeäni,mahdollinen jatko omassa harkinnassa eikä työnantajan.jos jotakin ahdistaa työttömyys ja turhautuminen&aggressio nousevat pintaan on aika varata aika psykologille.huom;ei mitään keljuiluja.ja työttömille on paljon järjestettyä toimintaa.
Ystäväpiirissäni on myös muutama samalla tavalla rennosti elämään suhtautuvia ihmisiä. Yhteiskunta maksaa asumisen ja leivän. Kaikenmaailman lelut on erinäköisillä konsteilla/suhteilla ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi hommattu. Joskus kieltämättä nostaa vihreä kateuden peikko naamaansa kun laskelee montako tuntia tuli tehtyä töitä että sai itse vuokran ja kauppalaskun maksettua ja montako sataa euroa tuli maksettua veroja, joilla nämä toiset maksaa vastaavat kulut. Eipä silti paljon viitsi hyvälle kaverille vittuilla, joskus pitää kuitata kun se sanoo et "vittu ku ei oo rahaa ja pitäis ostaa tuo ja tuo" niin että MEE TÖIHIN! :)
Älä arvaa!
Kokoaikatyössä ollessani maksoin pahimmoillaan veroa 47,5%.
Vakituisen työnteon lopetin koska vittuunnuin verovähennysoikeuden puuttumiseen koskien asumiskustannuksia ja todellisia matkakustannuksia työpaikkakunnalle.
Siis, ei päivärahoja, ei matkakorvauksia sekä itse kustantaen asunto.
7-vuotta elin tuossa tilanteessa.
Sitten tuli mitta täyteen.
Normaalin, liiton kassan (en ole edes YTK:lainen loinen) maksaman, kaikille kuuluvan päivärahan lisäksi emme saa mitään!!!!!
Pätkätöissäkin työhalukkuutta syö pahasti soviteltu päivärahajärjestelmä.
Palkasta puolet häviää helposti tuohon sovitteluun.
Mutta eikö ole upeaa että joku on näin jalo ja epäitsekäs ettei lähde kilpailemaan niukoista työpaikoista vaan antaa ne sovinnolla muille?
Miksi tätä puolta asiassa ei lainkaan noteerata????
no minulle ei työttömyys ole ikinä paljon stressannut ja nyt vasta äskettäin pääsin pois todella masentavasta duunipaikasta niin olo on helpottunut (no karenssi on päällä, mutta rahaahan se vain on) - niin vaimo alkoi kiukkuilla kun en hae töitä ja että HÄN joutuu selittelemään miksen minä ole saanut uutta työpaikkaa?!
no mistähän mahtaa johtua? itse olen ihan tosi poikki, mutta tyytyväinen kun puolen vuoden jatkuvan väännön jälkeen pääsin töistä eroon, niin jotenkin luulisin ansainneeni hetken rauhaa kun on karenssikin vielä voimassa eikä ole penniäkään rahaa niin tosi hyvät lähtökohdat yrittää mihinkään töihin.. jos sopivia paikkoja nyt ylipäänsä on vapaana.
ottaa pattiin ja masentaa kun olen aina ollut tosi ahkera ja omistautunut työntekijä joka paikassa, enkä ikinä ota tuollaisia syytöksiä kovin kevyesti. en vaan tiedä mitä tekisi, kun en nyt oikeasti vaan jaksa mennä mihinkään uuteen paikkaan leikkimään kiinnostunutta.
Arvaa mitä,mullekkin tulee joskus sellainen tunne että olisi kiva ottaa kunnon matsi.
Kun ei ole ketään tappelukaveria kotonakaan.
Kadulla en ole vielä iljennyt kenenkään kimppuun käydä.
Täällä missä asustelen,oli yhteenaikaan naisten nyrkkeilykurssitkin.
Nekin loppuivat kun ei ollut osanottajia.
Tätä ideaa voisi jotenkin kehitellä.
Jos alkaisi pitämään jotain työttömien vihanhallintaseminaaria.
sellaseen seminaariin, missä saisi purkaa itsetään kaiken pahan olon pois. Voisi kuvitella miten juostaisiin metsässä kilpaa ja kiljuttaisiin siellä kamalaan ääneen tätä työttömyyden turhautumista pois itsestämme, tai jotain vastaavaa. Tuskinpa nyt tappelemaan sentään alettaisi, vai?
Tappeluako,ei kai sentään.
Mutta voisi olla valikoima nyrkkelysäkkejä jotka olisi varustettu jollain naamalla.
Filatoffi,Heinäluoma,Työkkärin Täti,Naapuri Joka Tienaa.....
Oletteko ajatellut mennä nyrkkeilykursseille? Se ihan oikeasti paitsi rentouttaa lihaksia, niin myös purkaa stressiä. Moni työssäkäyväkin menee nyrkkeilyharjoituksiin ihan noista syistä. Eikä sukupuolella ole väliä, siellähän muksitaan sitä riippuvaa juttua, ei muita kurssilaisia. En ole itse koskaan ollut nyrkkeilyn kanssa tekemisissä sen enempää kuin jutellut noista jutuista, joten en tiedä, mikä sen riippuvan jutun nimi on. Toinen vaihtoehto on hankkia sellainen kotiin, jos on varaa. Pitäisi vain sitäkin muksiessa tietää oikeat otteet.
riidelly läheisten sukulaisten kanssa jota ei ole aiemmin tapahtunut.
Työttömäksi jouduin ilman omaa syytä ja sitä ennen olin aina töissä.
Ihmettelen vasta nyt,miksi tekee mieli olla muiden kanssa yhteydessä mutta ei lähisukulaisten.
En tarkoita lapsiani vaan omia sisaruksia ja vanhempaani.
Minä jotenkin häpeän tätä kun joudun tilittämään elämääni kun koko ajan joku nälvii:hyvähän sinun on olla mutta toista se on mulla ja sitten saan kuunnella kaikki narinat heidän ikävästä työstä.
Siksi haluan elää rauhassa.
kanssa eikannata läträtä muuten ei kukaan saa rauhaa kun tekstailee koko ajan ja ei aina tule mieleen että muut ei ole työttömänä,varsinkaan kännissä.
Seuraava päivä on sitten kauhea kun on morkkiksen ja liian ajan kanssa yksin.
kesäiltana kännäsin yksikseni kaljaa ja aloin soitella tutulle ja vähemmän tutuille.
En kyllä rähjännyt enkä haukkunut,kunhan höpisin jotain älytöntä.
Ihmeellistä kuinka känniset aivoni muistivat monet vanhat luokkatoverini.
Jotenkin selkäytimeen on mennyt se etten koskaan soittele sukulaisille.
Tämä kesäinen puhelinrumba hävetti seuraavana päivänä niin etten ole enää yksin kaljoiltellut.
Täytyy olla kaveri.
Ymmärrän sen jos nuori, elämäänsä rakentava ihminen turhautuu mahdollisuuksien rajallisuuteen ja pitemmän tähtäyksen suunnittelun vaikeuteen.
Tuo muu vatvominen lähtee pelkästään tuon turhautuneen korvien välistä!
Jos taas kyse on kulutustason tippumisesta niin silloinkin on syytä kävellä peilin eteen ja kysyä: Mitä minä todella tarvitsen?
Onko tärkeintä NÄYTTÄÄ ympäristölle miten hyvin minulla menee vai ajatella itsekkäästi omaa mukavuuttaan?
Kukaan ei urki miks et oo missään töissä!
Eihän ne moneen kertaan urki!
Mitä helvetin häpeämistä siinä on että sanoo:
En ole saanut! Ei huvita! Miks pitäis olla?
Tai vastaavaa!
on siinä kun muut luulee että työtön elää yhteiskunnan varoilla vaikka ansiosidonnaista maksetaan kun on kassan jäsen ja jäsenmaksua on maksanu jo vuosia.
Veroakin menee reippaasti päivärahasta mutta ainakin vanhemmat eläkeläiset pitää työtöntä luuserina!
Miksi ajattelet toisten aivoilla?
Otat migreeniä siitä mitä KUVITTELET toisten ajattelevan!!
Mitä väliä sillä on?
Vuosikausia kestäneen työttömyyteni aikana ei kertaakaan ole mieleeni tullut ryhtyä pohtimaan mitä muut luulevat tai ajattelevat!
Eihän se ole minun päänsärkyni, siis toisten ajatukset!
Onneksi vaimollani on samanlainen ajatusmaailma.
Tuosta verotuspointista kannattaa huomauttaa jos tulee luonteva yhteys! Työlliset eivät tietenkään sitä tiedä.
tästä päivästä ja ihan oikein kommenttisi miksi miettiä muiden ajatuksia eli nyt lopetan sellasen!
Aurinkoista iltapäivää ja on hyvä joskus tulla tänne niin huomaa että pitää elää niin kuin itselle on parasta!
Mitäs se muille kuuluu ja sillä selvä.
et tietenkään voi eikä tarvi elää muiden ehdoilla.toivottavasti muut yli 400 000 kohtalotoveria ymmärtää myös että työttömyys ei ole synti tahi häpeä.kippis!