Itse lähentelen tuota "maagista" (!) ikää eli olen 39. Eipä varsinaisesti pelota täyttää 40, mutta elämä mietityttää. Vielä olisi aikaa ja ehkä mahdollisuuksiakin kaikenlaiseen mistä on joskus nuorempana haaveillut. Uskaltaisiko?
Vielä ei ole vanha, muttei teinikään. Voinko kuitenkin pukeutua kuten nuoret, vai kuka sen pukeutumisen määrää? Ikäkö?
Voinko välillä hullutella, ilman että minua pidetään ihmeellisenä? Hulvaton kun olen. Enkä jaksaisi olla hillitty.
Tekisi mieli jotenkin vielä repäistä, mutta miten? Perhettä on, naimisissa, työ josta tunnetaan. Meneekö maine jos otan kunnon irtioton kaikesta?
Ehkä se on kuitenkin niin, ettei kannata ajatella mitä muut ajattelevat. Pitäisi osata elää niin kuin itse haluaa...
Kertokaa oi kohtalotoverit, oletteko kokeneet 40 kriisiä ja miten se on mennyt?
Vielä ei ole vanha, muttei teinikään. Voinko kuitenkin pukeutua kuten nuoret, vai kuka sen pukeutumisen määrää? Ikäkö?
Voinko välillä hullutella, ilman että minua pidetään ihmeellisenä? Hulvaton kun olen. Enkä jaksaisi olla hillitty.
Tekisi mieli jotenkin vielä repäistä, mutta miten? Perhettä on, naimisissa, työ josta tunnetaan. Meneekö maine jos otan kunnon irtioton kaikesta?
Ehkä se on kuitenkin niin, ettei kannata ajatella mitä muut ajattelevat. Pitäisi osata elää niin kuin itse haluaa...
Kertokaa oi kohtalotoverit, oletteko kokeneet 40 kriisiä ja miten se on mennyt?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eiköhän nämä ikäkriisit koske enemmän miehiä..
Olenkohan varhaiskypsä vai tosi neuroottinen, sillä mulle tuli jonkunlainen kriisi kolmenkympin tietämillä. Itsetutkiskelun jälkeen tein yhteenvedon uhista, mahdollisuuksista, eduista ja haitoista sekä toteutin erinäisiä haaveitani. Eli kuten kulunut slogan kuuluu: ole oma itsesi ja toinen slogan: toteuta haaveesi, ettet jää katumaan..
tässä siis M38 espoosta.
kyllä on ollut kriisiä jo viimeisen vuoden.
olen ollut aina ns."perheenisä" jolle tärkeintä on ollut lapset,vaimo,talous jne.
nyt noin vuosi sitten meni kaikki "vituralleen" ajatusmaailmassa, käänsin kaikki ajatukseni turvallisesta perheisän elämästä nurin. hankin harrastuksia jotka ovat hengenvaarallisia ja elän parisuhteessankin nyt "veitseterällä" sähläten muiden naisten kanssa (ei kuitenkaan seksiä)....en tiedä mihin päädyn, luultavasti ennenaikaiseen hautaan?
tuli semmoinen tunne kaksi vuotta sitten että on jäänyt elämä elämättä ja kaikki on mennyt vain lasten ja vaimon sekä perheen ylläpitämiseen (voimat ja aika), mitään en ollut mielestäni itselleni saanut perheen ja maallisen mammonan lisäksi. nyt on lapset niin isoja että hoitavat itse itsensä ja voin tehdä mitä lystään....ja minä poikahan teen!!!
rupesin ajamaan rata-ajoa mp:llä ja hankin motocrosspyörän jne. ravintolailtoja tuli entisen 3krt vuosi tilalle lähes joka viikko ja naisia "jallitan" montaa samaan aikaan, olen niin sekaisin tunteistani että en tiedä olenko rakastunut,ihastunut vai pidänkö ollenkaan näistä "iskemistäni" naisista, ehkäpä nautin siitä kun olen niinkin "haluttu/suosittu" naisten keskuudessa (mitä en ollut nuorena) ja jokainen ravintolailta päättyy "jatkoille" jos haluaa....en tosin ole halunnut mutta numeroita on vaihdeltu ja yhteyttä pidetty, kahvilla käyty (deittailtu?) jne.
kuitenkin tästä kaikesta huolimatta elän perheelleni ja vaimolleni edelleenkin, otan vain itsestäni ja elämästäni kaiken irti....ihan kuin eläisin viimeistä päivää!
Maallista mammonaa ei ehkä kannatakaan alustalle nostaa, mutta minusta perheenjäsenenäsi tuntuisi pahalta tuo lause: "--- mitään en ollut mielestäni itselleni saanut perheen ja maallisen mammonan lisäksi."
Tiedän kyllä, että lapset ja perhe eivät voi olla ihmiselle ainoa elämänsisältö, varsinkaan kun lapset aikuistuvat ja lähtevät maailmalle elämään omaa elämäänsä. Vaimo kuitenkin jää, sekä parisuhde siinä jamassa, jossa se on saatu pidettyä. Jos parisuhde on huonossa kunnossa, ei se varmaankaan muita naisia "jallittamalla" parane. Jos se taas on ollut hyvissä kantimissa... Niin - suunta voi olla hyvinkin nopeasti alaspäin.
Miten voit olla parisuhteen aktiivinen puolikas, saati sitten "elää vaimollesi" jos olet aivan sekaisin tunteissasi muita naisia kohtaan - ajatuksethan ovat tuolloin kaikkialla muualla paitsi kotona? Tarkoittaako sinulle itsesi onnelliseksi tekeminen sitä, että teet samalla vaimosi ja perheesi onnettomiksi?
Kriisi tulee siitä, että tiedostaa muulla maailmalla olevan kategoria valmiina johon pitäis kiltisti sulloutua kun esim. syntymästä on kulunu niin ja näin monta vuotta.
Herää tarve kamppailla niitä typeriä ja epäreilujakin normeja vastaan.
No, itsehän me niitä normeja tehtaillaan, joten me ne myös romutetaan.
Elä rohkeesti vaan just sellasta elämää joka tekee sut onnelliseksi, ja anna muille samat oikeudet.
Tänä vuonna 40 vuotta täyteen ja aion käyttää elämäni parhaalla mahdollisella tavalla. Pidän huolta terveydestäni. Kokeilen ja teen kaikkea sitä, mitä olen aina halunnut tehdä.
Voi pukeutua niinku haluaa...mun pukeutuminen on just ny ihana ihkauus prätkänahkatakki ja farkut ja korkeet kengät...napakorun hankin viime kesänä...tukka aina porkkananpunainen ja elämä maistuu hyvälle lapsieni kanssa..ilman miestä...kivoja poitsukavereita tieteski pitää olla..salilla ja lenkillä viihtyy...ostettii just oma asuntokin..aivan ihnaa..älä pelkää elää..nyhä se vast alkaa!:))